Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 04.12.2011

Onnistuk kaikil muil kaik asiat noi vaa ja vaivattomast?

Mää rupesin eilen tosimiälel pakkama runoauton kyytti kiartuetavaroi. Peippokoru meinas ol karoksis, mut löyrys. Punahilkkahuppu o silittämät, mut Salon teatteri Provinssin takatilat o nii huikkiat, et siäl o oikke silitysnurkkaki, kerjetän kyl huamen. Keikkakello on pyssänny ja sil täyty jottan tehrä, muute mun runssan tunnin keikka, mikä kestä melkken kaks tuntti, on koht kolmtuntine.

Mut siil! Peippokeikkojen uskolline lämppärisiil! Sil kuulu nyy vähä huano. See ol ollu mun lavatarvikelootassan tual luhtiaitan pual - ja eiköst joku hullu hiiri ol tehny pesän sen vattan pehmikkeissi! Luajan onni, ete hiir ollu itte paikal, ko sen pesän löysin siilin sisält. Olis tullu ympär korvi, sano sit luannosuajeluyhristys mitä vaa. Koko loota tiätyst pit pest ja tiskat - ja siili-raasunki otin operaatioho mukka. Jynssäsin harjal ja saippual ja huljutin ja PURISTELIN, kiärsin ja kaulisin sitä. Ens see kuivus lavoirin pääl, ja nyy ko lakkas tippumast, see killu tosa leivinuunin suuluuku eres lämmös. Toivota, et huamen o Salos rutikuivunu, hyvä ja silune siil taas, ko on sen vuaro hiippailla lavan ylitte ja käyrä hakemas munt sin kans.

Siis: jos mää olen ain kaikest ain myähäs ja joka asia kestä nii hemmetin kaua, ni see johtu siit, et luannol o jotta munt vasta!

Huamissi näkymissi kumminki! Nee ko ei mahtunu Salon keikal, voivat tul Salon Suamalaisse kirjakauppaha Plazan uumeni moikkailema. Olen siäl pikkukeikal klo 14 alkates.

Heli
sanamaija ja pyykkär



PS. Juur avasin Uus Raum -lehre ja siäl kirjotetti, et munt o valittu Vuoden raumalainen -ehdokkaaks. Vissin tarttis ol tyytyväine, mut aika pal ouroksutta kumminki. Mul o ollu kirjat syyskuun 28. päiväst saak Lapin vanhas pitäjäs - ja nyy olissin sit jo joku aarre koko Raumal? Täyty sanno, et kyl o ehrokkaist pula, jollei nyy kettä muut löytyn!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 02.04.2011

Jyväskyläs kirjamessuhumus mul ol toivomus kuulla yks piäniki hetki ihanan Harri Tapperin puhet. En kerjenny kuulema, ko munt kutsus Ylen lava ja nimmarointikeikat, mut näin Harrin oikkianpualimmaisen korvan luentosalin eturivis. See ol viissa näköne! Samas syssys kuulustelin hetke aikka Teemu Keskisarjan historiapuhet, ja arvelen et olen löytäny yhre Suame vetovoimasimmist tutkijoist.

Meinas olla vaikkia ens saara keikkavaihret silmä, ko ol ollu yks siirtymäpäiv takan ja monelaist messutyäskentelemistäki. Seeki murhetutti, et Paviljonkin päättäjät oli jättäny Peippokeikan kokonas mainittemat messuohjelman printtiversios, vaik oltti sovittu, et meit muistava. Onneks Jyväskylän kuulijat pelast munt harmeihi uppoutumiselt. Ko sain olla laval, lukke melkke ämpärillise runotoivei (tänä tunnin keikka kesti 1 tunti 48 min.), otta vasta yleisön lämpimi aalloi, kuulla pari kimakka vislaustaki, ei painanu enä mikkäi!

Viimesen keikan manööverei suaritetti pitkän kaava mukka.

Ratio Sulavoist tullun kultalevyn ojens Otavan Koistisen Jaana keikan päätteeks Nippalan Jari-Jukal, meijä hyväl äänittäjä-miksaaja-masteroijal. Onne!

Samaten söpö kiartue-emäntä Ode ja Koetinkiven manager Ekku tulivat kumartama. Kaikelaissi lahjoi saatti ja annetti, kattiloist ja munakelloist Odelmanpunassi gerberoihi saak.

Näit vaik mitä hianoi kuvi oli orotettavis jo aikasemmi, mut nee ol simmosten ihmisten kamerois ja kännyköis, ketkä nukku (mikä niit vaiva, nuaret, terveet ihmiset makkava neljä aikka aamuyäst). On kuva lopettajaisten ryynimakkarast (tosiaanki, Huviretken Juha men kauppa ja ost meil ryynimakkara ja kokki meil nee paisto, laskus nee näkys merkintän Sport 3. Siin teil salasana, ketkä tahrotte paarist ryynäri!)

On kuva ihanast Paviljonkin siilimiäs Eetust, ketä kaike muun auttamise lisäks kiskos siilin ammattilaise otteil ja pelast meijä Odelman käsilaukunki susilt.

On kuva ensmäsest tatuoinnist, mihe ikä o mun runoni laitettu. Yhre miähe jalas luke iankaike: "Oleks mun niinäkin päivin ko vähiten kannatais."

Jos erikoiskuvi ei tähä hättä tahro katto, laitan koko sarjan erilaissi samalaissi törötyskuvi pilve alt!

Jatkan viäl muutamaisen päivä ajan kiartuepäiväkirjan kirjottamist, lisäilen kuvi ja tähä saak sensuroituii tapauksi matka varrelt. Nyy kumminki koiteta hiuka aikka nukku, ennenko huamen taas kirjamessuhulina vinkkaile, et täälläki voi käyr. Sen vaan tahron sanno, et kiitos mun rakas kallis yleisö joka pual Suame! Kui mää ilman teit lainka tätä mailma jaksaissin!

Maan- ja kuunkiärtäjä Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 01.04.2011

Hei rakas kiartuepäiväkirja ja sen lukijajoukko,

tääl maankiärtäjä Jyväskyläs.

Sain juur äske mun pitkäaikkasen unelmani toteutettu: olen aiin tahtonu tilata ravintolas ryynimakkara. Menin ravintolapäällikölt kysymä, et jos kiartueen loppumisen kunniaks ja lohruks sais. Hän lupas mennä kauppa ja osta mul ryynimakkara ja laitta kokin sen paistama ehtooks. Hyvä Juha! (Itte hän ei ollu ikä syäny ja mää käski häne osta ittelleski. Ilme ol epäileväine.)

Mul ei ol tätä hyvä miält kuvama yhtä ryynimakkaran kuva, mut laitetast tost nyy vaik yks kärpässiäniki:

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 30.03.2011

Ennen ko Laht ja Lahre hyvä runoväki jäi taa, piti ens saara hiuka kuvataiteellist sivistyst. Menin tutustuma Seppälän Ailan galleriaha ja ihmettelin siäl Perkiömäe Erki huikasevi kuvi. Simmosen päänvirkistykse jälkke ei ollu lainkan tyäläst hurutta Häme Härkätiät pisi Turunteil.

Turun Teatterisilla narsissi o vissi juur eilen-tänä istutet, ja nee muistut, et lumituiskujen takan vartoile kevät ja töyhtöhyypä ja kaik peipo (meil Laitlas o lintulaural jo nähty ensmäne!)

Vaik ol ilost ja pulust itäsemmäs Suames, ni oi-voi, ko ol luanikast taas Varsinais-Suamen teit ajella Turun korkkia vaikkei välttämät niin kauhian kaunist kaupunkinteatteri kohre. Vastas ol siilimiäs Repa ja sen seittemä muut ammattilaist, ei tullu yksnäist meil lava kootes.

Aika suur vaiva täyty nährä enne esityst siit, et mun llaittamist ihmiste ette voi ajatellakka. Kello Papiljotin (eli 16.30) ja  kello Hupun päähä laittamise (klo 18.45) näytän tämmöselt (valotust ei voi lisät yhtä enemppä):

Piän säätäminen sattus takahuanes enne esityst, ko vetäsin viimese huulpunakerrokse – ensmäsel kätte sattuval puikol. See ol tummaruskia kajalkynä. Varsinaiseste punahilkka-lookki ei kuulu tummanpuhuva ylähuuli, ja kesti hetke ennen ko sen sai tahkottu pois ja uut puna pääl.

Piäne murhe unhottusiva laval, ko sain taas paasata pualtoist tuntti. Oli joukos viaraitaki, mut mun rakkai tuttujaki niim pal! Ol kummitäti ja -setä ja eno ja enon muusa ja Kyrka ja Katja eli Möttösen Raija, ol Mari ja Marin kaveri ja ihanainen Tea ja Susi – ja mun mummuni siskopual!

Keske esintymise tul yhtäkki lämmin läikäys, ko muistin, et olen tosa Tyksis syntyny. Parin kilometrin pääst täst, misä nyy turkulaissi ja Turkkun tullui viihrytän ja heijän kans mailmamenoi ihmettelen. Elämä heittä kauas ja liki ja joskus näi hyvälläkin taval. Yäkiitos kaikil, ko o asioi tähä mallil järjestäny.

Nii ja tiätyst kaikil kukkasist ja kirjaist ja muist ihanist muistamisist! Kaik olen monen kertta lukenu ja läpi kattonu, ko yä pimene ja miäl rauhottu. Tänä päästi taas 8-tiäl kirjottama päiväkirja ja valuma kotti kohre yhreks yäks nukkkuma.

Huamine on runoilemisest vapaa, mut lähren ehtoste etukätte junal Jyväskylähä, ko olen luvannu siäl kirjamessuil olla jo enne yht. Odelma tule runoauton kans peräs perjanta. Olette sit kaik varovaisest siäl liikenttes, et hän pääse munt lykkämä Paviljonki laval turvaliseste ja pystyttämä runopöyrän sin tuntumaha!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 30.03.2011

Mikkelist lähtö aamuste Lahte kohre meinas viivästy, ko löytys nii hyvä kaffila - Ramin konditoria. Siält hankitti reisusyämiseks solmunmuatossi pulli, mitkä ol voittanu pullien suamemestaruure. Oikkia voittaja!

Koirakiven tiätöitte ja kumartavien koivuje ohitte ajetti Savost Päijännet kohre. Ennen ko löytys oikkia suunta Lahre suurest kaupunkist, piti ens opetella asennoituma väähä suurpiirteisemmi. Kaik o suhteellist, sanos filosofi jo kaua sit. Mahtok hän tarkotta myäs liikennevalojen suhteellist vihreyt ja kiälletyist ajosuunnist vinkkavie liikennemerkkie tulkinnavarasuut?

Ei ol toist keikkapaikka, mikä sais viarailijan tuntema ittes niin Tähreks ko Sibeliustalo! Heti pukukopi ovel see säkenöimine alko. Takahuaneis ol soffat, wlanit, omeni valmiks palotettunas, sämpyli kymmenittäis.

Muistin valla hyvi, et Sibeliustalon sali näyttä sisält vähintäski Allure of the Sea -ristelijän promenadilt (onk joku käyny?) Mut kyl sen muhkeus ain vaa yllättä!

Täsä sama hiano sali - esiintymispöntön takka. Sinine alavalo färjä siäni ja pilveäki, lava etualal hiippaile yks siili. Kuvas näky myäski, mitä keikkailija tartte keikkailemisse: mukin, mythonin, knipun kirjoi ja käsikirjotuksenki - siit syynäilen ain välil mitä pit sanno ja mitä sen jälkke. O mukava huamata, et kiärtämise myät yhä harvemmin tartte sivuilles vilkuil. Pualsala o asiat siirtyny mun päähä, vaik olen ain luullu, etten mittä ulkko opi.

Ihmissi tul paikal niim pal, etten kehta sannokka. Sanon kumminki. Tuhanne! Ei voi lahtelaiste sivistyst riittäväst ylistä. Ja kuulemma oli mukan joku sivistyny loimaalainenki. Tosa näky muutamaise nätti niska ääni-, valo- ja saippuakuplaohjainpöyrän takka kuvattunas.

Siilimiähest täyty ain raportoir, see on tärkkiä hetki, ko keikka lakka ja siili kulke. Sibeliustalos mee saatti eliittisiilinaine hoitama siilimiähen tyät. Ohjelmapäällikkö Nymanin Minna jätti 20 sekunniks johtotehtäväs ja autto siilin hiippailema pois lavalt. Kiitos taitavast suarituksest! Siilinaist saa äärmäise harvo linssi ette, täsä olis teil nyy tarjol lämpökameran kuva verhon takka, tositoimist!

Lahtelaisil kuulijoil olis kaikil tarvinnu jakka mitalit, joka ainual! Niin saippukuplivaise hyvä miäl mul on heijän villist ilost ja juur oikkia-aikasest harttast hiljentymisest.

Ja viäl viimetteks pakollline, jännittävä ain-samalaine lavakuva! Vaik kaik muuttu, ni mun tanakka lava-look pysy!

Lopuks jäin viäl ihmisten kans sanoi vaihtama ja nimmaroittema. Laitin jokasse kirjaha päivämääräks 28.3.11, ennenko toiseks viimesen kohral huamasin, et päivämäärä onki väärä. Korjasin salamana tilantte ja vetäsiin päiväks 29.11.30. Antteks vaan Terhi (ja nee kaik muut.) Nyy olen oppinu, et tänä on 29.3.11. Paitsi et see tais juur muuttu.

***

Huamen Turkku. Kuin kaunis sana see onka. Olektee ajatellu? Huamen pääsen Turkku!