Tääl olla! Melkken kotopihas keikal! Kello o vähä yli papiljotti ja takahuanepaniikki kiihtymäisilläs.

Odelma myy sil välil runoihmisil aulas kirjoi ja pitä heit hyväl pääl.

Uurenkaupunkin peippoesitys läks liikkeel oikukkaitten tähtie al. Lyhennelmä äänimiäs Nippalan jännityskertomuksest keikan alottamishetkist:

"Yleisö istuu paikoillaan, näyttämön takaa tulee puhelinsoitto, että runoilija on valmiina, siilimies asemissa, kaik kunnos. Hyvä hetki himmentää salivalo ja kirkastaa lava, laittaa siili-intro soimaan. Napista vain ei tapahdu mitään. Oolrait, tulkoon siili ilman musiikkia lavalta, lykätään lähtölaulu suoraan eetteriin. Siitäkään napista ei tapahdu mitään. Yleisö on vaiennut hipihiljaiseksi ja odottaa aivan aiheesta jotain tapahtuvaksi, runoiltaan kuitenkin on tultu seuraamaan ohjelmaa, ei taivaalle jähmettynyttä pilveä ja sieniriviä. Äänikortti on nyykähtänyt kokonaan eikä auta muu kuin käynnistää koko järjestelmä uudestaan. Koneet palaavat tajuihinsa piinallisen hitaasti."

Sama aikka runonkirjottaja, runonkirjottajan hyvä sisko ja Uurenkaupunkin teatterinjohtaja Lualamaa - nyk. siilimiäs (kuva al) - ryntäilevä lavan takan, kuiskivat toisilles, kännyköihi ja ratiopuhelimihi: "Kunnei mittän tapahru! Joko jo! Eik voi ruveta vetämä? Voik? Eik? Kunnei? Tännei kuulu mittä! Alkok siäl joku musiikki? Mää kiskasen! Älä viäl, älä viäl, älä viäl. Menenkmää laval suara vaa, ilma mittän taustnauhoi? Hetki viäl. Yks kikka on kuulemma jäljel. Nyy alko, see pyäri! Kisko! Kisko!"

Vaik ei alkunauha uurelles käynnistämisse kulunu ko muutamaine minuutti, mee kaik oltti 12 vuat vanhemppi, ko tilanne ratkes. Kiitos kaikil kylmähermosil ääni- ja valomiähil! Yleisöl ei toivottavast muut välittyny ko hiuka verkkasen tuntune lähtönopeus...

Mukavaisest kaik jälles läks etenemä kumminki. Omie ihmiste eres, sukulaiste ja lapsuuren kavereitten silmie al, löpisin ennätyspitkä aja. Kertakaikkias mää Markkuineni ja Matteineni ja Merjoineni viihtysin. Runopurkkihi ol kertyny kysymyksi lempilinnuist ja miähist, Mettäkaffel ol toivottu ja sen luvin, muutamaise luvin pyytämättäki, ko oli kerra encoret varten takasin taputettu....

Kukkassi tul enemän ko ikinä! Kiitos! Ajotus o hyvä, ko kotti ei ollu ko 18 kilomeetri - tosa nee o jo vaaseis ja huusholli näyttä silt, niinko olis 60-vuatispäivän ehtoo. Vähän kummallist o näin pian jo joutu takasin tavallisuutte, ilma muutama saran mailin siirtymä- ja tasottumisajamist.

Nyy sit kuuluis olla runsas viikko ilman keikkailemist. Kuis sitä lainka ossa olla? Kokonas ei voi kumminka lurpatta, ko viäl saan kiivet Mikkelin, Lahren, Turu ja Jyväskylä lavoil. Tulkka niihi! Antaka mun viihryttä!