Pieni perunannostokiertue

 

Runoilija Heli Laaksosen Pieni perunannostokiertue on yhden-naisen-runoesitys, joka kiersi maata lokakuussa 2014. Huvin vuoksi suurin osa keikkapaikoista valittiin mukaan siksi, että niiden nimessä on y ja ä. RYMÄTTYLÄ! HYVINKÄÄ! VIHDIN KIRKONKYLÄ! KÄPYLÄ! MYNÄMÄKI! SALON YÄ-RUNOT! PÖYTYÄ! JYVÄSKYLÄ! TURKU! Runoja tuttuja, uusia juttuja ja hassuja tarinoita mukuluuden makeista muistoista ihmisen huikeaan, haikeaan elämänkaareen. Täällä ja fb:ssä ajantasaisia kiertueuutisia. Meil o runoi laareis, sanoi säkeis! Voi ko tulisit mukka! Suosittu kiertue jatkuu Keskikokoisena Perunannostokiertueena uusin paikkakunnin!

 

 

Täsä voittajajoukkue! Ihan ko olis tullu saman päivän kultamitali rockin SM-kisois, ulkomaise elokuva Oscar ja Nobelin ryhmärauhanpalkinto! Perunakiartueen viimesen eli Turun keika jälkke tukat pörrös mut miäli järjestykses.

Kirjalline johtaja Odelma, tuatantopäällikkö Leppäse Jonna, ääni- ja valodirikka J-J Nippala, sanamaija-Mää ja vt. mailmanpyäräroudaaja Anttilan Jyrki.  Kiitos et olette niin tarmokkai ja tairokkai , kiitos et kestätte mun vimmat, ällit ja sinnit! Kuvan otti Iiris.

Kuva: Outi Soininen

Turun keika hemppiä helmi ja kimmaltava zirkoni oliva meijä viittomakiälen tulkit Via-osuuskaupast eikun -kunnast: Johanna Seppälä ja Hanna Keskimäki. Kui yleisö hurrasika sil voiman- ja taironäyttel Turus! Kaks tuntti runotulkkamist ilma mittän taukko. Voi naisihmiset! Tee olitte nii hyvi! Ja jaksavaissi! Ja hyväntuulissi! Keksitä taas yhres jotta!

Kuva: J-J Nippala

Kiitos ja ylistys mun runoyleisölleni, ketä ilma mää en vois missän tapaukses kiärttä! Mää tartten teijä hihkuvi ääni ja hehkuvi ilmei! Mee kaik tarvita kirjoje hankkijoi ja lipu ostaji, et tämmöne iso pyärä vois pysy pyärimäs. Kiitos ko tulitte paikal ja kiitoksi et houkutitte mukka niit, ko ei ollu enne ollu. Tuntu et täl kiartueel ol mukan pal enskertalaissi. Parast o, jos hee jää mun lukijoiks ja o jatkos uusijoi. Ketkä viakottele taas runokeikkaneitsyit mukka...

 

Piirustelin vapaapäivänän vertauskuvallisen kotti ajamise...


Tämän kiartue hallinnollinen pual ol vähä mutkikkamp ko mitä luulis. Eri syist mää vaihron kaikes hiljasuures ohjelmatoimiston kesken kiartuejärjestelyitten ja tulin takasin sin, mist 2009 läksin. Pyysin, et Auraviihre ottais ilmast kopin. Hee otti - ja nyy o nähty et varmoihin kässi ottivakki. Mää niiin tykkä siit, ko ihmise viästivä avoimest ja selkkiäst ja mialummi liikka ko niukast. Holanteen Titta ol ensmäsenäs aamul ja viimesenäs ehtool meijän kiartueest informeeramas, rakentamas bannerei ja hätyyttelemäs toimittaji. Tiku, Tea ja Henkka vakuuttiva, et kyl kaik täst viäl selviä, niinäkin päivin ko ei iha silt näyttäny. Kiitos.


***

Perunakiartueen tappiot ja menetykset ol kestettävi:

- kaks perunkori unhottus Rymättylä
- mun Visa Electroni hävis ennen ko kiartue alkoka
- kirjamyyjäl meni tikku kynne al
- hualtomiähen piti pelasta tuatantoryhmä lukkojen takka
- Mynämäel ostetut kasvispihvit löytys auton penki alt eile
- kirjalaatikon kylki murskaantus jo toisel keikal
- vastaottime antenni katkes
- catering-loota liiskaantus Pöytyän kirjastoaulas (ko mikkä ei kestä nykyäs! Ei mikkä!)
- hotellihuaneen suihkuteline jäi kätte Salos
- yhren puhelimen näyttö kohtas loppus kivilattial
- roskis viäris nurin Paviljonkin pihas
- jäi metrinen pino myymättömi muistikirjoi (kyl niit viäl jouluks jollekkin tuputeta!)
- 50 ylimääräst tuali löytys Käpyläs muutama tunti enne esityst
- Seura-lehren innokas kiartue-esittely ilmestys kaks päivä kiartue jälkke
- yks piän ja muilt pimitetty parkkisakko ilmaantus
- Ja mitä mult on pimitetty, sitä en tiär, eikä tartte tunnusta!

Näi vähil murheil päästi, ja kumminki tuhanssi kilometrei ja 9 x 2 autojen pakkamist-purkamist, hotellihuanei, takakopei, trappussi, avamei, ovei, esiripui, uussi ihmissi, niiauksi, kumarruksi, kättelyi. Kyl meit joku kulkureitte haltia suajeli.

Uusist kiarroksist-keikoist ei tiär. Tulevaisuus o nii vaikkia. Uskoissin, et perunie lisäks o luvas viäl makkarakastiket. Näkymissi, kuulumissi, kaik rakkahat!

 
                                                                                                             Kuva: Miikka Lappalainen


Aurink lämmittä mustrasta rinna ja see nosta nokkas valo kohre...


Heli

 

 

 

 

 

 

Kui munt nyy nolottaka nämä  omat huakailuni. Et kävin tosa talvel Turun Logomon sales manaker Maaritillekki jo murhettumas, et see on kauhia, ko mun keikoil ei kumminkan tul kukka ja silti mun olis pakko päästä kiärtämä. Et ei täsä yksinäs kiärtämises ol mittä järkke. Mää voin lukke samal hintta ja piänemmil kustannuksil runoi kotopihallaki. Ja nyy tänä ol Logomon hyllyil kiivenny mun runoi kuulustelema melkkest 900 ihmist. Emmää teit epäilly! Mää epäilin ittiän!

Ei sitä kyl ihan turha puntti tutissu mul - Logomo ei ol leiki asia. Kattoka nyy kummonen kirjamyyntitilaki siäl o. Odelma ja hänen Pikku-Kukka-myyntiapulaises laittiva siäl kirjapuati pysty ja kinasiva vahtimestareitten kans: kumpi on paremp, hämynen pinkki valo, mikä on tunnelmalline vai kirkkamp hehku, misä näky ihan kirjojen tekstitki. Itte kävin äänestämäs jälkimmäist ja sitä koitti kannatta muukin kirjaväki.

 


Tänä ol vähä erilainen keikka: ain päätösesitys o jotenki iha erityine. See tule sihe luannostaski, ko tiätä, et nyy ko mää tämän jutun kerron, tämän runon luven, on viimenen kert. See tule siit, et on jo tehny kaik virheet mitä voi keikal tehrä ja nyy tunte nee kivet ja karikot ja tiättä nee enimäkses kiärttä. Ja siit, et o mahrollisuus näyttä, mihen pysty, mitä  ossa, ko oikken keskitty.

Tiätyst olin kasannu tänä erityissi painei ittelleni sil, et tahtosin Turkku viittomakiälisen tulkkaukse. Ei mul viittojis mittä valvomist ol, mut on siin murhettumist, et misä viitota ja  kui olis juur sopivaine, et nee näkevä, ketkä viittomist tartteva, mut  niitten tiäl ei olla, ketkä ei tartte ja kummone kohrevalo olis sopiva ja puhunk mää nyy sopivaise selkkiöi ja hyväs tempos. Turha murhe! Nii valovoimaseste ja korkkial ammattitairol Via-osuuskunnan tulkit viittos mun koko 1 h 55 minuuttisen (!) runokeikkani läpi, et ei kenenkkä tartte enä ikän tulla sanoma, et mu jutui ei voi käänttä ko nee o murttel!

Johanna Seppälä ja Hanna Keskimäki täsä harjotuksis viittova lavareunas. Heijä ratkasu lounaismurtten viittomisse ol järkkenkäypä: viitota hättäsest ja lyhkäsest!

Hee kehittelivä mul viittomakiälinimenki. Sitä rakentelemist ol jännittävä seurata: viittomanimi liitty johonki selvä ulkonäön taik luanttenpiirttesse taik ominaisuutte. Hee miättisivä, et mun Heli-nimes tarttis olla jottan kiält ainaki ja jotta helisemist ja ehkä murttesse liittyvä vivahre. Ja semmosel viittomanimel munt kastetti, misä viitota yhtaikka tiukukellon helisemist ja entisvanhane viittomamerkki H. Jos ylpeyret voi kasva pituut, ni mää olen tänä 2,3 m.

Olen täl kiartueel puhunu kateurest. Pakko sanno, et jonkulaine kateure mato kiamurtel mun sisällän, ko tajusin, et vaik heti alottaissin, munst ei ikän tulis niin taitava viittomatulkki ko noi Johanna ja Hanna. Mää nyy vaa opettelen sen tosiasian kans elämä.

 Ihan keika alkku olin tilannu yllätykse. Oli see mul yllätys ittelleniki, ko en ollu enne nähny, et kummottos helsinkiläine Rasmus ja Jori akropatisoiva lappioil ja jonglöörava siämenperunil. Kolme minuuti alotusmusiikin soitti Rymäkkä ja poja riakkkusiva lappioittes kans keskimääri orottamattomal taval!

 Clunker-sirkuksen poja pääsivät tosiaanki yllättämä!

***

Tänä olin laval kotonan, niinko olissin saunan trapul juttujani jutellu. Sain josta taivaast ittelleni hyvän rytmin esitykse ajaks. Jotkut kohrat meni jopa juur niinko olin tarkottanukki! Ja Kurskin sukellusveneen jytinä ujuttautus luihi ja ytimi Logomon hifistisis äänentoistois.

Kiitos ihmisil, ketkä tulitte tänä Turkku munt kuulustelema, taputtama, vislama, iloittema.

Syrän myäski Auraviihteen Tikul, Teal ja tehotiarottaja Tital ja teil, ketkä mun tuken ja apun ja valon koko lokakuun kiärsitte: Jonna, J-J, Ode.

 

Mul ol tänä kamera loppuehtoon karoksis, enkä nyy voi laitta kuvi tulema erityisemmi eikä munst ittestänikä ol nyy väsynytmuttaonnelline-kuva. Tämä sama mää kumminki olin tänäänki, mikä olen ain ollu.


Kiartue on kiärretty. Autio ja autuas o miäl. Mää pääsin kotti puale yä jälkke. Pöyräl ol laitettu perunalastupussi orottama munt. Syrän!

 

Heli

 

 

Viime yän kirjotin kolme saak kiartuepäiväkirjauutissi ja lykkäsin kuviaki tän. Olis luullu, et unitta aamuste ko herä. Nii unittiki, mut ol nii intomiäl lähte Jyväskylä kohre, etten muistanu marista ollenka.

 

Nukkusin niin kauan ko voisin, sit laitin pipon päähä, saappa jalkka, hehkutin diesel-pakun käyntti ja läksin ajama läpi Lapi, Huittiste, Sastamalan, Tampereen alapualet, Oriveren toiselt pualelt ain Jyväskylän Paviljonkil saak. Euran kohral söin aamupalaleivät, Hervanna jälkke ol jo piän lumipuuteri maas, Orituval pysähtysin antama Kesk-Suamen Ylel haastattelun. Liikenne veti hyvi ja vastan tul hianoi rekkoi, yks kokokeltane Scaniaki. Aikani moikkailin heit ja yritin näyttä kollekalt, mut ei pal rekkakuskei jonku vuakrapakunkuljettajan elekiäl liikuttanu. Viäl mää teil kuulkka viittomat näytän!


Kui voi ihmine näi innoissas olla! Hyvä ettei jäääny ruapimajäljet Paviljonkin lattial. Tiku otti kuvan.

 

Matka varrel varmistus myäski tulevan Turun Keikan Yllärist pari yksityiskohta ja musiikki - sihen tule Rymäkän Karkausvuosi. En voi kertto enemppä, täsäki vois olla jo sivu suut.

Täsä kuvas Tiku kuva ko Jussi kuva ko mää kuvan ko Jonna pystyttä mailmanpyärä ja hoitele huamist Logomon keikka. Herä kysymys, et tarvittaisko mee loppuje lopuks muit tyäntekijöit ko toi yks...


Turhanpäi olin taas jännittäny, et vetäk Jyväskylä väkke. Oli siäl nyy lähemäs 400 kumminki, vaik koko suven olin luullu, et 4. Oi ystävät kalliit kaik, kiitos et tulitte!

Paviljonki o syräntpysäyttävän uljas. Simmone erikoisuus on lisäks, et kaikkien sen tyäntekijöitte nimi on Staff. Meijän mailmanpyäränkipyärittäjäks saatti yks semmone, sen ammattinimike ol Ahti Impola. Hyvin pyäräytti keikan alkku - enskertalaine ja heti niin taitava! Napakoi ja toimeks saavi oli koko Paviljonkin väki muutonki - kiitos järjestämäst!

Mää tiäsi jo etukätte, et katsomos ol poliisei ja seekin teki keika erityise erityiseks. Tuliaiskassi ei tänä riiittäny mihenkkä. Heti ensmäsenä yks halohakkaja toimitti mul pualmotillist klapei! Tiä naise syräme viä kuulkka polttopuitten kaut! Piän ihana lehmä käytti sujauttamas mun kätte - ja yks viisas ol ymmärtäny pakiteerata mul perunalastui (kyl niilläki aika lähell syränt pääse)! Kui iso juhla meil olika, ko hotellihuanes avattin lastupurkki! Meit ol tuattaja-Jonna, ääni-valomiäs ja viarailevan tähten see ihmine, kene jalas on tatuoituna mun Balladin loppulause:
Oleks mun
niinäkin päivin
ko vähiten kannattais.

(Kuva: J-J Nippala)

Muisteltti lapsuusaikoi, penaalei, terottimi ja hajukumei, ihmeteltti elämist. Oltais ihmeteltty viäl kauemminki, mut huaminen Turku (ks. sijainti karttapallost) kutsu ja käske ja houkutta - kauemmi ei voi jatka. Logomo orotta - ja yli 800 ihmist (arva kui mun puntti jo lepatta! Pual kaupunkki on tulos! Huu!)

Liuta lisäpenkei o viäl istumat.
Viimenen keikka.
Kiartueylläri.
Odelman kirjamyynnin kilometrie mittaset tiskit.
Lopetuksen haikeut...


Voi ol, et eniten kannattais tulla.

 

Heli

 

 

Pöytyän Kyrö! Vaikkia on sen sopivamppa kiartuepaikkakuntanime keksi - eikä ollu moittimist paikkakunnassaka.

Elisenvaaran koulun mynämäkeläislähtöne opettaja, kenel ol hyvä pelisilmä, huamas ehrotta simmost, et ko tee nyy kumminki pystytätte sen kiartueenne toho meijä auditorio, ni ettektee vois tulla see verra aikasemmi, et esiintyisitte oppilaillekki. Näi sovitti ja Elisenvaaran lukiolaissi ja ysiluakkalaissi tul huane täytte.

Koko koulu vaikut virkuselt ja oppilaat hyvin kasvatetuilt. Keikan nee kuulusteliva nii hilja ja keskittyneest, et ajattelin jo, et jos sihen koulun nakkikastikkesse ol laitettu jotta unilääket. En kyl usk, et oli, kosk söin sitä ittekki ja hyvä ol, eikä yhtä nukuttanu!

Otin kuvan keika jälkke yleisöst. Siis Huam! Tämä kuva o lavastettu! Mää pyysi koko sirkiält sakilt, et näyttäkä nii nuutuneilt ko ikinä voitte. Hyvi hee näyttelivä! 

Täsä kuvas o yks hereil oleva näköne, ja seeki viran pualest.



Otin mää tommose pualsumuse selfienki (meitsie suameks), ko opettajat eturivis yllytti:

 

Ehtoste ol sit aikusten keikka. Mailmanpyärämiähen ol kokenu veteraani: Anttilan Jyrki Kosken teeälläst.

Oi-oi, ko ol nauravaist ja kiva porukka paikal! Kiitos ko munt nii hersyvil iloillanne siivititte!

Tänä munt ol myäski kuulustelemas kummilaps Lumikki 9 vee - ja mää iha häne hyvi hermojas testataksen puhusin 1 h 53 minutti! Ja see laps jakso vaa! Salon puhumiskeika ennätys lyäty! Onneks o enä kaks keikka jäljel, en tiär kummosiks pulputussessioiks nämä yltyis.

Odelman soma kirjapöytä tul pystytetyks ihmiste houkutukseks. (Kuva: J-J Nippala).  Takan näky piän vilaus meijä lemppariovimiähist - niin kivoi ja hualellissi tyässäs!

Kauhia luanikast porukka ol Kyrön-Karinaiste Lionseihi sattunukki!  Yhtä hee ei munt jännittäny! Hiukan koitetti ruattunki pistä - esimerkiks täsä kuvas munt määrätä laittama punase villasuka jalkka - hiippailen viherkäisis ja nee ei kuulemma sopinu nyy lookki. Kyl mää keikal sit taas punarairalliset laiti.

 

Tämä koulul mää oppisin uuren sananki: oppilaat voi ansaita Puolukkavapaat. See tarkotta sitä, et jos noukki pualukoi kaks litra, ni saa 3 tuntti vapaat koulust! Kuulemma ei koske opettaji. Eikä runoilijoi. Eikä tuattaji eikä äänimiähiäkä. Töihi vaa!

Kyl päivä kakskin keikka mahtu, ko vaa yleisö o vapaehtosteste paikal ja kaik sujuile niin ko tänä.

 

Huame onki sit hiukan piremp ajamine, ko painella Jyväskylä. Painelkka teeki! Tulkka sin sarottais ja tuhansittais vaik!

 

Heli

 

 


Voi himpula! Juur ko mää olin keksiny seuravan kiartue nime, see oliki jo varattu!

Vissi mun täyty sit vaa mukisemat miätti joku toine nimi, jos täsä elämäs joskus viäl kiärretä.

Ja mikäs olis kiärtäes, jos kaik kiartuekeikkapaikat olis niinko Teatteri Provinssi, vanh telkkartehras Salos. Mykistävä hianot tilat rekvisiittoines, elokuvajulisteines, peruukkeines päivines, hyvi suunnitellut käytännömanööverit ja lämminsyrämine Suamisen pariskunta otti vasta niin ko ain ennenki: ilol ja palol.


Myäskä ei voi unhotta kiärtävän runonkirjottajan karavaanin saavutetui etui: korvapuustei!

 

 

Tauotki täyttys tänä toiminnast: yhrel suunnal tuattaja-Jonna luki mun vironkiälist lastenkirjakäännösluannost toisel suunnal äänimiäs J-J Nippala pystytti kameroi, et saatti eres yks perunakeikka taltioiruks. Nii äänet ko kuvat men purkki.

 

Yleisön viihtyvyyre ja keikkailijan tunnelman maksimointikikka: pehmuset punaset penkit!

Salon keikan kelloaik oli täysi hullumaine. Ko kerra mun piti mennä vaa niil paikkakunnil, mink nimes o Y ja Ä, ni Saloon mun ei sit auttanu ko mennä keskel yät... Esitys alko kymmene jälkke ja päättys melkkest sunnuntain pualel! En ol enne alottanu keikka sanomal hyvä yät, mut voin tehrä sen uurestaski. Mää iankaikkine iltavirkku olen ko kaks peippo yhtaikka tosa pualeyä mais.

Iltaunine Odelma esitti suurt tahrovoima, ko palveli runokansa pual kahte saak yäl ja nukkus sit vast hotellihuaneen kynnyksel. Lepakkorekvisiitta alleviivas: Nyy o yä!

 

 Samalt see kiartuelava näyttä on kello sit kahreksan taik kakstoist: ei siit mikskä suamalaise designi viätituatteks ehkä olis, mut o see ainaki omalaises.

Salon virkusel yleisöl kiitos valppast valvomisest ja ilosest vastaotost!

 

***

Viikko alka ja eres o: Pöytyä - Jyväskylä - Turku! Kiartuepyärä viuhu!

Nährä sen natinois!

 

Heli

 

 


Mynämäes perunannosto alko ennen ko kerkes ovenka avama! Jukon tehtailt oli tuattu ihmeteltäväks lukion ovie ette historiallissi perunaviskurei, -nostimi, -pesurumpui ja legendaarise Oravan veljekse olivat tullu myymä iha oikkioi peruni. Nyy ol sanoi säkeis ja peruniaki!

 

 1950-luvun traktor ol kaunistuksen kans.

 

Jestas, ko munt jännitti, ko elävä perunakauppias ol nii lähel. Mut nii innokkast mää ryntäsin mun Van goghejan ostama, et unhotin laitta kenkät jalkka! Kuva: Odelma

Wirmo-seuran Rivakka-Riikka leipos, järjestel, roudas, pystytti oman Fiinariinan-pöyrän, ja toimis tänä myäski mailmanpyäränaisena! Kiitos ja kättely! (Erikoine laitos Riikan kainalos o Jukon tehtaan perunankokoojarumpu)

 

Mynämäen Wirmoseura otti runoehtooyhteistyän tosissas. Aamuyäst ol noustu jo leipoma, esimerkiks unelmatorttu, mikä ol taivaan makust! (Mynämäe lukio on tilastoje mukka Suame huipul - ei lainkan tarttis abien vähätellä Armin taval, et kuule kun mä en voi sulle tässä ällän ylioppilaaksi muuttua...)

 

Wirmon miähe ol laitettu nostelema tualei, 300 ol lupa laitta, mut hee väittivä, et ainaki kuureltsaralt see tuntus, ko niit traijas. Lukion sali tul täytte - ens tualei, sit ihmissi.

 

Odelman kirjapöyrän ääres Jonna sekä Annikki itte suunnittelemas ja tekemäs kotiseutupuvussas. Ihailemist!


Tuttujaki ol pal, ja mul ei enä riittäny mikkän tuliaiskassi, niimpal munt hellitti. Omenahillo, kuivattu salvia, valkosipula, aroniamehu, villasukki, perunanuija - ja Lahren Tuulalt mikropussi, misä uuniperuna kypsy 5 minuutis! Kirjalline ohjeki ol mukan, täytteenki resepti, ja kaik mitä sihen tarvita somas rivis: kermaviili, tonnikala, raejuustopurkki... Kyl munt nii hyvin piretä! Kiitos teil!

 

Tuattaja-Jonnan tehtävänkuva monimuatostu päivä päivält. Kiitos kaike muu lisäks hameenolkaime nepin ompelemisest! Ja kiitoksi lähetetä myäs sil hualtomiähel, ketä syäksys kesken kauppareisun auttama, ko näyttämön ovi loksaht hänen seljän takan lukko eikä aukentunu pinnilläkä (Murtovarkkat, turha koitta! Testattu o!)


***

 

Hei - kiartue on pualvälis! Piänen tauo jälkke Salo ja Pöytyä, mihe ei mahru ja Jyväskylä ja Turku - mihen toivoteta tervetulleks!

 

Heli