Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 24.09.2009

Alust loppu saak huamattavan kiva päiv!

Jo keikkapaikan, sen Vanhan Dominon, sisäpihal käve hyvä tuuri. Kiärrätyspaperlaatikkoho joku ol heittäny iha hyvi lehrei, Imagei ja Viherpihoi ja Marttaliito julkasunki. Ohjelmatoimiston Juhan (kuvas pupun kans) kans mee mönkitti niit siält, ja hänen kollegas Tea häpes korvi päästäs ja huutel sivust, et: "Mää en sit ainaka kuulu toho joukko!" - ja ol seuravas silmäykses kaivamas metallinkeräysroskiksest niimpal hiano putke. Vaatekaapin tankoks. Kyl nee painiki iha eri sarjas, paperlootientonkijat ja metallinaiset.

Turus ol väkke sali niin täys, et paika omistajaki, soma Monica, sai ihan keskitty et yks paik riittäis hänellekki. Mul ol ni lämmyne ja kotone miäl, ihan ko olissin saanu 4 siippe - niinko sireenikiitäjäl! Rauhallist kuulustelmist ja riahakast naurunremakointti. Yleisö ol ko hyväst unest taik romanttisest komeriast. Ei ihme, et maltoin lakata vast ilta-yhreksält. Uus puhumisennätys. Antteks vaan kaikil, ketä oli lukenu ohjelmast, et kestä runssan tunni, ja kyyti orotti pihas. Mut eik 1 h 45 min ol runsas tunti? Ei see ainaka vajaa tunti ol.

Laval käve kumartamas kiitokset myäski kiartuen ääni- ja valomiäs Jari-Jukka Nippala (hän o myäski näitte sivuje ja mun hulimaa.fi-kotosivuje verkkomestar ja o ottanu suurimma osa mun promokuvist). Näyttä silt, et kaik mihe hän ryhty, onnistu ko koira veräjäst! Kaik louhikäärmeen henkäyssävelet ja kirkon kristalikruunuefektit ol hänen näpeist. Jos joku kaippa tilaisuuksihis teknillist perfektionismi, ni käykkö funnyfarm.fi-sivuil, siält häne löyttä. Myäski ohjelmatoimiston täyrellisen-käyännöllinen Tea tul laval tuama mul kukki ja aikuste mehu. Mää anno hänel pihast löyretyst traktorimoottorist irrotetu ratta - mitaliks kaulaha, ko hän on koko vuare mun tumpeloimistani jaksanu.

Mun kaunis yleisön on tosa - koko mäki täys ihmissi! Ajatel, kummone elämä mul o! Nii ihmeline!

On kummaline olo ny ko viimenenki kevät-keikka on takan. Huamen ei tart men mihenkkä, eikä sit eikä sit eikä sit. Ei ol mittä suuri suunnitelmi. Turun kirjamessuil tiätyst viuhron, ja siiheks ilmesty mu Muatokuvajaine-runodvd, misä on livekeikoi ja runovideoi ja henkilökuvaki - mut nee o jo tehtyi töit. Tulevaisuus näyttä samalt ko ain ennenki: see o valkost sumu!

Kaikil mun kultasil kuulijoil KIITOS! Mitä mää ilman teit olissin! Tulkka viäl joskus!

Viäl lähipäivin näil sivuil ilmesty kiartueen loppumoikkailuvideo - sit kevätmaija vaikentu.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 23.09.2009

Kui o voinukki näi ihmelisen keväne syksy olla!

Nyy o eletty iha simmossi toukokuu ja elokuu yhristelmäpäivi ja -öit. Valo metäs o ollu päivisin kellane ja ehtosi siniviherkäine. Olen siänestäny ja mustikastanu ja keikalt tutul kännykameral nappaillu elämyskuvi omaks iloks.

Metä lairal, laitumel sattus jälleski yks sähköpaimenehe liittyvä selkkaus (vrt. mun kiartueel-lähtö-dramatiikka tualt päiväkirjan alkulehrilt).

Kaik alko siit, ko näin kaks nii umpirakastunut tatti nojailemas toissihis ja rupesin ottama kuva. Elämä men yhtäkki nii jännittäväks, et siit tul Kotiliären kolumni, enkä voi tapauksest täsä vaihes kertto enemppä... Lokakuises lehres sit tarkemmi. Henkis kaikest hualimat - ja lähtökuapis Turun keikal!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 20.09.2009

Helsinkin-reisun toinen keikkapäiv kulus Kiakaus-kalentervideot värkkäilemäl. Melkke kuljin Enontekiön maisemis, ko katotti nauhalt uurestas ja uurestas meijä juaksentelui hiatamellan pääl. Ystävälline hotellifroua lupas, et huaneet saa pittä pitkäl ehtopäivähä. (See ei ol ollenka mittä ittestäs selvä: tosa syksyste yhres toises hotelliketjus kysysin, et voink majailla huaneesan klo 14 saak lähtöpäivän. Kyl see vaa sopi, sanos respa, see o sit 30 euro tunti. Vaik Otava maksoki sen majotukse, et kyl kehrannu jäärä - ja lähettä heil mun sänkyl makoilust kuurenkympi lasku...)

Hotellihuane ol muutonki tavalist kivamp, siäl ol pilvitaului ja sinissi seini. Niit vaste ol hyvä asetta mu uus korukeksintö esitettäväks. Löysin nimittäis maast ryjäkasast jonku ruastune maatalouskone osa, joku ruastunu traktorin sylinteri taik mikä liä. Siin ol putken pääl hianoi läppi - niis kaikis luk oil oil oil. Otin 3 taltte ja virkkasin ketjusilmukoitten kans yhte, tommoseks:

Ennen Linnanmäel kiippemist ja keikal kiiruhtamist pääsin syämä oikke ruakka! Weeruska-kansanravintolas ihanas vilinäs ja hulinas ja topakoitte ja hyväntuullisten tarjoilijoitte huamas saatti muikui ja muussi. Niim pal hyvä! Voit ol hajettu vissi Ruatin pualelt saak, nii runssaste sitä ol.

Keikkavalmistautumine tunnus vähä hassult ens, ko ei ollu mittä rakentamist. Noi vaa men keikkapaikal tuulkone hulmutettavaks. Pakko ol hiuka malliks kokeilla äänt ja taustnauha ja muut - jos nee olis vaik yän aikan muuttunu!

Yleisö ol jälleski hauskasel ja jotenki riahuvaisel pääl. Yks kuulemma pyärtyski (hänel vissin käve hyvin kumminki, paranemissi!) ja yks unhot otta mukkahas ostetut runokorttis (lähetän nee kyl perähä, jos saan osotte). Sain kukkassiaki! Oikken kosmos- (tiaroks äitil). Mää otin nii innokasten kuvi taas, et lankesin ihan polvillen.

Tämmöst siäl olis ollu, jollei ykskä olis tullu:

Ja tämmöst siäl ol!

Nimmarointtihi keika jälkke riiit väkke kyl ja kyl. Ohjelmatoimiston Tea ja Miia saiva tosissas huhki tuatepualel.

Ilossi morjenstuksi ei silti jätetä ikä väli!

Enä yks keikka jäljel! Buhuu! Mut see on kiva, et Turu viimenen keikka o ratkemal täys. Nährä! Hyvi öit!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 20.09.2009

Viäl hiuka illa iloks kuvi (tahrottin taik ei) eiliselt Helsinkis Hotelli Tornis hypitylt Lauri Tähkä ja Elonkerjuun kohottavalt ja groovelt yllärikeikalt. Kyl ol tyä, et sai ees hiukan takaraivo näkymä jokasest soittajast. Muutama eturivin enkelkuarolainenki tul kuvatuks, yks heist ainaki o mun Pursu-lukijoi - ja niim pal hyvä farelmapiirakantekijä!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 19.09.2009

Täl kertta ihan tottaste meinasin ruvet Helsinkis viihtymä!

Keikkapäivä alko sil, et hajetti kaupunkkarta ja muisti ja päättely avul Hotelli Torni ja kiivetti sen näköalakahvilaha. Ol nimittäis varma tiato, et klo 14 alka siäl Tähkä ja Elonkerjuun salakeikka - ja näi oliki. Moni muuki oli kuullu, et siäl ne vetävä... Mää olen matala ko voitatti, ja mun ette löytävä ain kaik maajoukkuekoripalloilija, mut sinnikäst otin kuvi vaa ikiomal kännyllän. Toi must häive kuvan keskel o Lauri ketä on kiiveny ikkunalaural. (Mahrollisest huame o nähtävän tääl kunnolisel kameral kunnollisen kuvaja ottami väläyksi).

Voi mikä ilo ja riamu siäl ol, syrän ol hataraa harakankultaa ko sai kuulustel heit, pitkäst aikka.

Myäski soma Elonkerjuu-ikifanipari ol paikal - heit jututin aikanas Ilo joka elättelöö -kirjaa varte, ol hauskane nähr vilauski siält ihmisjärven takka:

Raitiovaunukuljetus vei sit Tornist keikkapaikal, 7A:n kans Linnanmäel! Kyl ol kummaline tunne ol huvipuistos, ko siäl vilistel ainoastas tuule ajama lehmukselehre. Ei popcorni haju, ei maas kiärittelevi jäätelöpalloi, ei kiljuvi aikussi eikä lapsi. Hiljassi laittei vaa ja kaunei vareksi kans.

Peacockis ihana viisas Kaitsu luatsas niin tekniikka ko suunnistustehtäviäki, nii et ei päästy eksymä missä miäles. Mee päästin kaikist ovist, misä luki kulku kiälletty ja STOP.  Hotellil saak tul autokyytiki, ettei runonkirjottaja joutunu öise Starin armoil kulkema.

Nii ja see yleisö... En tiär, mist hee oikke ol tullu ja mihe menos, ko hee oliva nii huamattava hyväntuulissi. Mikä heit oikke vaivas! Nii mukavainen keikka ol kyl, iha mää hekumoittin - ja luvin melkken kaik runot mitä toivotti, Linnuikävänki. Vaja 500 ihmist ja kaikil yht kiva ilme - kattoka tost vaik:

Helppo ol lähte keikalt, ko sai jättä kaik sin niil sijoilles, runokirjat pöyräl vartoma esintymist, oranssi hame henkaril killuma ja kiartuelehm lava reunal kattelema kaiho silmis salin tyhji tualei. Huame siis sama paik, sama aik - tulkka sin!