Tervessi peippometäst



Heli Laaksosen viides runokiertue visersi maassamme keväällä ja syksyllä 2011. Kynä ja kamera käytössä koko pyörtyeen ajan - lue kummost oli tiän pääl olla!

Onk kello jo papiljotti? Ainaki koko Tampere on paikal!

Tietoja


Tiäräktee, et ko kello on 16.30 meijän kiartue-enkel Ode tule ja määrä, et nyy o laitettava papiljotit päähä? Siin ei mukisemine aut. Ei ol muuten punahilkal kikkuroi, ko siili lähte kulkema klo 19.03.

Tampereen tyäviksen Suur näyttämö orotti tänä lemppiä hymy naamallas leijonankeltasines penkkeines ko Laitlan puskist tultti yli valtameren kokkoste lammikoitte ja rekkahumukuran - mää ja muu runokaravan ja kirjakauppa. Kyl see kannatti, ko nii suur ja mukava hyäkyaalto ihmissi tul runovaikuttei saama.

Ol hiano, ko kaik men niinko ajatelttu: meil ol laitettu ruakka valmiks, mää sain jonku näyttelijän kaunistautumishuane lainaks, ja kirjamyyjil näytetti heti oiva pystytyspaik. Tälläkin kertta siilimiähe ilmottautusiva heti hommi.

Tamperelaisil o aika kiva huumorintaju - ei tääl teatteris ainaka kannata yhtäkä ove avata ilma, et on kamera mukan. Joka pualel o elämän vitsikkäst pualest muistuttavi klapui ja tiarotuksi, mitkä täyty muistoihin talletta. Kui mää olin käsittäny et hämäläiset olis vähä ykstoikkosemppa väkke?



Suuren teatterin mahtipontine välinevarasto otettin käyttö: lakritsinmustal laval saatti loihrituks valoil taivaankirkas tulo- ja lähtökäytävä, saippuakuplakone lennätyst varte pystytetti joku helikopterinpropellist rakennettu tuuletin - ja niin kuplat viilettiki yläilmoihi ko kiurut (näin kevä ensmäsen tänä, siin Hinnerjoen kohral läks pellolt pystysuara liitämä). Tampereen valomiähet: Kiitos visionäärisest toteutuksest!

Mää viihtysi laval niin kaua, et jourun vissi huamen erikses allekirjottaman paperin, misä luke, et jos esityksen kesto o runsas tunti, see ei tarkota kaht. Muute ei ohjelmatoimisto pääst munt lainka laval enä. Mää luppan! Mut ko juur saa suus auk ja ajatuksen kulkema, ni kamal see on takahuanessen tulla tyhjä toimittama.

Kyl ol jälles keika jälkkenki vilinä. Mukavaist ol nährä teit kaikki - tutui ja tutuiks tullei. Ja kui ihani mammoi, kui ihani! Maailman ykkösmamma Eila Roine ol yleisös ja tuli munt taputtama keika jälkke! Onneks mää en tiänny, olissin ruvennu yliyrittämä, ko teatterin ammattilainen kuulustele.

Koht o lähtö Häme syrämesse - katotan kuin korkkial Verkatehtan pojat saa kuplat nousema!

 

 

 

Lohjan siilit ja hyvät fiiiiilinkit

Tietoja

Tänään myrsky kiertää meidän kylän, vie menneen mennessään…

Nii munt lähetti laval alkunauhan Laulu-Lauri ja mää sain juast laval umpitäyre Laurentia-Sali ette. Mut monelaist ol enne sitä ehtiny päivä alkku sattu.

Päivä alkajaisiks – ko oltti ens otettu vasta 3252985798 miljardi räntäpriiska auton tuuliklasihi – pääsin yhren keramiikkataiteilijan kotti käymä kirjailijapatsaitte private-esittelys. Mykistävi! Mun mukka läks Edith Södergran ja hänen kattis.

Muistinki, et Laurentius-Sali o avara ja jylhä, mut taas see pääs yllättämä… Hiano o.

Tais olla tähä astisen kiartueen paras vahtmestar-talon-teknikko-osasto meit vastas. Kaik, mitä mee keksitti pyyttä, tuatti juaksujalkka ja ilomiäli ette: saippuakuplakoneen tukituali ja tunnelmalline sivuverho ja erikorkussi nimikirjotuspöyti, mist sain valita kaikkist sopivamma ja välil ain kysytti, et on kaik hyvi ja tarttisko jotta viäl. Harmi etten huamannu toivo piremppi sääri!

Kiartueel on tänä vuan meil ain joka paikkakunnal uus tyäpaik auk – ihan pätkätyä mut kumminki. Ennenko runolöpinä pääse alkama, tarvitan paikal siilimiäs, ketä voi olla kyl nainenki. Siilimiäheks palkatti Lohjal henkilökuntta nuaremast ja reippamast pääst, oikke hyvä Mika. See o myäski hiano, et ihmine ossa tyätäs arvosta. Niin kirkkal äänel hän meil lähtiessäs huikkas: ”Oli kunnia olla siilimiäs!”

Yleisös ei jällenkä ollu moittimist! Naurova oikkias kohras ja taputtiva melkken kaksinkertaset aplodit nimeomasest meijä pitkämiälisel äänimiähel, ko jaksa tuhannen kertta kuulustel mu jutui (voi tiätyst ol, ettei jaksaiska, vaa see o enemä ammativalintakysymys, et jaksettava o). Pääsin myäski vähä vaihtama sanoi lukijoitten kans. Yks hurmaava Evakko-Aili kerros mul lapsuustapaukse laitilalaisest mummust, ko ol ei tuntenu kello.

Kaks päivä on tauko kiärtämisest – varma kiärrän ympärs lipputankko pihal, ko olen juur päässy kiärtämise makku ja nyy tarttis muka olla koto vaa. Tamperel nährä sit jo maananta! 500 ihmist tulos – mut parisata viäl mahtu. Ooo-ooo - kuin kuuta nousevaa mä sinua odotan….

Ei ol tott mikä Helsink!

Tietoja


Ko ajele Turust Helsinkki moottortiät pitki, pääse ilosest takkupäisen peikon oikkiast silmäst sisäl. Olekstee sil miälel ikän kattonu niit kallioihi louhitui tunnelei?

Halikkolaisel pyssäyspaikal saatti hyvä fantasiasalaattiruakka (fantasia tarkot, et sai valita ottik lisukkeks kanan vai juuston, otetti juusto) ja reilu palvelemist. Eilises Salo Seuru Sanomis ol nimittäis ollu arvio mun Peippomettäkiarroksest, ja rivakka henkilökunta käve mul simmose vissi jostan paperinkeräyksest kaivelemas, ko mää kyselin, ettei simmost mittä vaa löyry.

Päivä ensmäne järkytys tul Kasarmikarul, Helsinkin Savoy-teatterin eres. Siäl ol parkkipaikka! Noi vaa hujaukses mää vetäsi mu runoauton sihe, ei tarttenu taskuparkki eikä pujottelemis, parkkeerasin niinko misäki Laitlas.Al oleva huippuhifilaatunen kuva esittä sitä, et toristettavast olen parkkerannu Staris.


Savoyn lavarakennukses riit mukavaisest auttavaissi tyämiähi. Ol meijä oman äänimiähe lisäks äänimiäs ja äänimiähe apuri, valomiäs ja valomiähe apuri, ja kiva saippuakuplamiäs Simo, ketä autto meit käynnistämä kuplanpulputtajan neitsytmatkan. Huamasiktee – siäl leijus kupla tyttärines?

Korkkial humiseva lava, kaukan hymisevä ihanaine yleisö, saippuakuplakonen pikkaset iloset sattenkaarefäriset kuplat ilmas… Voik olla satumaisemppa. Oi iankaikkinen ko mää tykkäsin.

 

Mul ol rivis kohokohti reisul: entissi tyäkaverei tul koko parvelline munt kattoma, oikken kulttuurkerhon kans, ja hee näyttivä ja kuulostiva juur silt niinko ennenki! Elonkerjuuyhtyeen fanit kävevä munt taputtelemas! Sain mu lempifilosofilt kimpullise ruusui! (Melkken tekis miäl laitta kolm huutomerkki perätyste, vaikken ikämailmas lait!)

Marsunkokkoste räntähiutaleitte al mee vaelletti hotellil. Helsink ol valosa ja vilkas viäl. Aamuste orotta Lohjan omenakaupunk – juur ehtoste kuulin, et lipui o myymät 4 kappala.

***

Yäl jo tämän kirjottelin, mut hotellin internetyhteys intti mun koneellen, ettei hän ol kuullukka koska mistä internetyhteyrest. Mitä sihe sit sano? Muutako et orotas vaa, viäl mää sul näytä!


Raumal kankaspeippossi ja ruusunkukkassi

Tietoja

 


Kevättuul huajutti runoauto ko mee matkatti lyhkäne liraus Laitlan puskist Rauman pajukoihi. Vanhas Raumas o mitä sympaattisin kirjakaup ja -kauppias, siäl pit iha alkkun käyr. Rauman teatter – simmonen ko on pystytet entisen kirjaston sisäl – tarjos meil ruakka. Ja jos Salos ol hyvä sika, ni Raumal ol kyl kymppiplussan merilohi!

Raum-sali o selkkiä avara tapaus, ei ollu vaikkia siäl kuljetel tavatoi ja ittiäs takahuanest-kirjamyyntti-laval.

Helpommaks see ei kyl laval-lährön-tunnelmi tee. Ain tule loppupaniikki ja viimeset 3 minuutti on pelkkä katumusharjotust. Al oleva kuva o otettu klo 18.56. näyttämöverhojen takan. Äänmiäs Nippala puke mul pantamikki ja laastaroitte sitä niskatuka al. Odelman Ode vartoile et sais hujautettu hupun pääl ja ommelttu sen jollan tappa mun päänahka, et varmast pysy. Mää olen kauhust kankkianas – mut viime hetkel muistin et ei hemmetti, päiväkirjaha täyty saar kuva polttopiste ytimest!

 


Täytten tupatus salis ol pualmitte hemppiä tunnelma välil! Nii ja keika jälkke kaikelaissi ihani vahtmestarskoi ja autohualtomiähi ja Eeva-Liisoi tuliva munt tervehtimä. Mul annetti mukka somi kankaslinnui koko parvelline kotomatka siivittämä. Kirjamyyntipistees olla jo kaikel taval tervei ja reippai taas ja see oliki välttämätöne – jessus kui vilkast!

Kerranki muute mää elin niinko opetin! Olen ain ihmetelly sitä, et ko ihmisel ojenneta mitä kukkivamppi kukkassi, mitä o sirottu ajatuksel ja valikoittu färit saajan luantte mukka, ni nee onnettomat ojenneta tukevas sellofaanis! Saaja-parka näyttä silt, niinko hänel lykättäis juhlalisest roskapussi kätte. Nyy mää sain sulossi ruusui ja kerperoi ennen keikka (yhre runonlausujan tyttärelt ja sukulaisfrouvalt) – ja riisusin nee hualelisest plastikeistas ja menin kukkaset ojos leuhkan näkösenäs encores laval ottama ilmei!

Nii ja arvatka mitä! Tänä löysin keika jälkke lavalt poies, iha noi vaa! Käytännölline Ode lait vaalevan pyykpojan pikimustan taustverhon sihen kohta, mist pääse livahtama takahuanesse turva.

Helsinkki kohre lähretä aamu-yhrelttoist. Siäl o meno meneilläs, kuulemma vaa muutaman kymmene paikka orotta viäl istuja. Savoy - valmistauru ottama liuta innokkai maalaissi helmoihis!


Salos verhonselamist ja sikariamu

Tietoja


On niinko olis voimistavaise-virkistäväisen-pastillin saanu suuhus, ko pääs Salon uusil lavoil hulmuama.
Teatter Provinssi pullistele varsinaissuamalais-maailmallist historia: siäl on koottu telkkarei, et Suamen kansa on päässy kattoma ko Viren kaatu, siäl o värkät ihka ensmäne Nokia-kännykkä et mee päästän toisillem kertoma, ollank pahas paikas, sen liäpeilt kulke junarata ja Kuninkantiäki.

Enne lavoil suihkimist käven Salon Suamalaises kirjakaupas salanimmaroittemas ja sain tervessi mummu-vainaalt (!) ja Hollannist (!) Mukava miäl, vaik meinas tehrä kiirut hiuka.

Yks hianoimmist hetkist tähäsaakkasel kiartuel ol, ko kerjetti juur lounasajaks teatterin kahvilan pual syämä - ja siäl ol nii viätävä hyvä liharuakka. Ko en ol mikkän gourmet-tyyppi, ni en ossa kuvail tarkemmi, mut sopevaise ruskia ja rasvast ja sualast see ol. Keittiön pojil hehkutust!

Itte keikkatila on Provinssis o juur niinko olis esiintyjäl suunnitelttu - ja nii see nimeomasest onki. Kulkemine näyttämöl ja takahuaneissi o helppo ja yksinkertast, pukuhuanes on peili, misä näke ittes yhrel kertta ja lämpiös o jääkaap ja kaffenkeitin ja suuri laskiaispulli. Ei ollu runokaravaanareitte elämäs kovi suuri pilvi taival!



Yks meijä runoremmin tyäntekijöist ol tämän päivä joukoist pois, ko ol kippiä, ja hänen tarppelisuutes huamas jo ohikulkijatki. Kyl sai rynnistel ja olla otta krympys hualest, et mimmottos tästäki selviä. Onneks tuatemyyntti tuliva avuks Suamise Seppo ja Ritva - entisen kirjamyyjän sutjakkuurel ratkes onkelma poikines! Kiitoksi viäl kauhiast teil.

Salon yleisöl mää lähettäissin metrinkorkussi syrämen kuvi! Kui voi ol nii ihanaisen kuulustelevaist ja huutonauravaist väkke koko salilline! Kui voi!

Olin siit niin pollianas, et ko koitin mennä encoretaputuste ajaks hetkeks lavalt poies, en löytänykkä mihenkkä! Silmä oliva parrasvaloist sokkiat ja lava ol must eikä näkyny oventapastaka mistä. Siäl näyttämön takaosas mää kahmasin suuri verhoi sylillise ja selasin esirippu sivummaks ja yritin yrittämistän uir ettippäi. Koetinkiven Ekku vilkut ottalampu et tän päi, mää näin sen kyl, mut en tiänny kui sin tulla. Löysin lopuks jonkun verhorao ja lykkäsin käteni siit läpi epätoivosest niinko joku elinkautine vanki et sain vesipullon kätteni, ryystin siit ja kääntysin takas valoi päi, yleisö kohre. Ei ollu varmanka kovi ammattimaise näköst see mun räpiköinti ja verhon pelmuttaminen katto, mut viihryttämä tän o lährettykki..

Mul o ollu tänä känny ja sen mukan kameraki hukas. Sen tähre ei nährä yhtä huanoi ja heilahtanui kuvi epämääräsist aiheist! Katota, kummottos huame Satakunnas, Rauman sylis!

Turku, täys tupa ja tuplapapiljotit!

Tietoja

 


Peippokiarrokse ensmäne maanantai ja ensmänen päiv ja ensmänen koetinkivi. Iha helppo ei ollu Turun kaupunkinteatterin alakerras ittiäs hankki keikkapukineihi ja kuulustella, ko yläpual korot kopiseva ja puhe sorise ja minu oroteta ja voi kamala ja kauhia koht olen siäl färivalois!

Ol niinko ei ikä olis enne esiintyny. Mää en muist mittä! Mun kaik runot o huanoi! Mul o liia suuret sukkahousut! Älkkä pakottako munt! Taas käve, niinko ennenki – vaik sen ain kerkke unhottama – ko on laval päässy, ni pois ei malttais millä lähte. Turkulaisyleisöl ol ihani röhönaurui ja vianoi hihityksi ja hee munt pitivä kyl hyvi ilmas!

 

Piäni jutui ol, mitä vois tehrä paremminki… Meijän testis ollu savukone laitetti ens esiintymispöyrän – linnunpöntön muatosen – al salaperäsest tuuttama usvatunnelmi. Onneks jo harjotuksis huamatti, et see näyttä silt, niinko telkänpojat olissiva salatupakil talon takan. Sitä sit hiuka muunneltti. Samaten papiljotei ei kannata pittä pääs kaht tuntti, jos o yhren tunni meinannu. Sen päiväset Maijan-pikku-karitsa-kikkurat hulmus pääs. Piäni murhei kumminki!

Nii muute: ilmankos ol niin kauhian täys Turku, sukulaissi kolmeneljäsosaltas! Ol mummun veljen flikkoi ja pappansiskon tyttärentyttäri ja meijä isä ja äitki ja vähäflik-Ode oman uuren firmas Odelman kans myyntitiskin takan ja munt laval lykkämäs!

 

Huame o naistenpäiv, mut ei haitta, menen keikal kumminki! Salos on kans kuulemma kaik penkit ympyröitty punasel. Kiva pääst kattoma kummosse teatterpukku.vanh telkkartehras Salora o vaatetettu.

Kiitos täst päiväst joka seittemälsaral mirkul ja markul - nii ja kaupunkinteatterin avuliail tyäntekijöil.
Siilimiähel erityistervessi!

Heli

  1. Kiartuepäivityst ja kotitehtävä