Tervessi peippometäst
Heli Laaksosen viides runokiertue visersi maassamme keväällä ja syksyllä 2011. Kynä ja kamera käytössä koko pyörtyeen ajan - lue kummost oli tiän pääl olla!
Kruunu Turku ja sen jalokivi Logomo
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Hei mun ihanat runoihmiset! Viimenen peippo lens mailles - nii murhelist ja ilomiälist!
Nyy tiistaiehtoste vast sain päänsisäset solut liikkuma see verra, et uskalsin ruvet kiartuepäiväkirja kraapustama. Vaikkei kiarros mikkä niin pitkä ollu noihi Nightwishien kiartueissi verrattun, ni näil talviteil ajamiset, ain uussin paikoihi ja ihmissi tutustumiset ja tiätyst yleisö ette alttiks heittäytymise nuupahruttiva. (Kattoka vaik tota alakuva: kello o nel ehtopäiväl ja toi naisihmine näyttä aamutelkkarin ensmäselt viaraalt enne meikki.)
Seinjoki-Turku-siirtymä ol pisin yhtmittane ajo täsä peippomeininkis. Aik saattin kulumal asioi ajamal. Odelma viihrytti munt soittelemal ihmisel jos toiselki ja sanomal ain: "Odelma täält Peräseinäjoelt hei!" Oli vakuuttava alotus! Kaik saattinki sujuma. Meil käve nimittäis simmottos, et Pyy ja Susi -runokalenterit kertakaikkias loppusiva. Seinjoen intomiäliset jaanat ja simot oliva nee kaik ostanu. Onneks luattomyyntipäällikkö Otavalt - Ojasen villli Reima - sai järjestetyks niit matka varrel muutameihin kirjakauppoihi ja yks iso knippu keksitti viäl käyr Turun Kansallisen kirjakaupa tehokkailt frouvilt hankkimas. Kiitos! Kaik men ehtoste ja viimesest tul kinaki!
Ko kuski vaihtus, mää soittelin Laitilan kirjakauppakirjan asioi. See on parhalas viimesis taittofiilauksissas ja mun pit soitta viäl haastatelluil, et miltäst käsikirjotus näyttä ja olenkmää ymmärtäny heijä jutu oikke. Tosa tammikuus sit nährä kummone see o: Elo ilman kirjaa on teeskentelyä - 90 vuotta kirjakauppaa Laitilassa.
Turun uus, marraskuu lopus vihitty Logomo-sali on tehty vanhan veturtallin sisäl ja ympäril ja uumenihi. Siäl on siirrettävä katsomo, mitä voi hissat kauemas ja tuar paljastunel permanol tualei ain lissä ja lissä - oliksee pahimillas 3000 paikkaha saak. Olin jännittäny, et kummottos sin ikä löytä - see alue tois pual rautatiäasema (see o myäski tois pual jokke) o simmone, mihe ei normalil ihmisel ol koska enne ollu asia. Hyvi opastei ol laitettu kumminki eikä mee eksytty ennenko pihas vast. Hemmeti vaikkia tiätä, mikä o oikkia ovi, ko samoi tiilseini ja pariovi on kymmeni joka sivul ja sivui on kahreksa. Mut ei mee kauaks jääty ove ulkopualel uikuttama - vilaukses ol jo lava kohenemas:
Ruakka ol varattu meil oikke pöyrä ääres (Ja valkonen tuuki. Selväst nee ei minu tunne!) Alkuruakaki ol ja kukkase muatoseks astellui affeni ja keväsen koivu färist kastiket viäres - ja ystävälline henkilökunt.
Täsä olis sit Odelman kirjanmyyntipiste:
Ainaki ol tila asetel! Kyl tul ikävä rullakelkka ja potkupyärä, ko noil käytävil rynnis. Jessus ko on kaik suurt ja pitkä. Veturin kans siäl on kuljettukki, ei mikkä ihme.
Muhkia paik nii esiintyjäl ko iha vaan turistillekki. Kaikkist paras asia Logomo-salis kumminki ol onnistunu äänsuunnittelu. Meijä äänentoistomiäs ol koko aja onnest pyärtymise rajamail ja mul ol kans niin keviä pulputta! Joka penkkihin kuulus yht hyvi. Ei millikä enemän kaikku, ko mitä itte tahtos. Auvisen Janne, äänsuunnittelija ko on Hämelinnan Verkatehtaanki salin äänentäny, siäl kans muhoili tyytyväsen - syyst!
Turkulaine yleisö on jotta nii ihmelis: hemppiä ja tyrskiväist. Kiitos koko sil kuurelsaral! Munt ei alust astika jännittäny juur lainka - tul simmonen tunne, et nämä tääl tuleva munt kyl jaloillen nostama, jos jottan käy. Värivaloje loistes puhusin ens pualtoist tuntti ja sit sukelsin runotoivepurkkihi ja runoilin melkken pual tuntti viäl lissä. Ei noi ihmiset tosa alakuvas sentä ol keske esitykse häipymäs - tosa vaihes mää olen ko takahuanes kiskomas huppu pois pääst.
Enne lavalt lahtö ol viäl loppukiitos ja kehuhetki. Miähe saiva Hihat palaa-pairat ja Odelma Tähkäyllätyskassin, mink sisällön ol itte Susi valikoiny. Mul lykätti rasia Sisu ja kaunist virkkauslankka. See on tarppelinen kyl: yht hiukkaka en taas tiär, mihe menen, mitä ruppen ja kui aikaki kulu! Seurava kiartue... ei mittän tiatto. Tulek ikä enä... Ei tiär sitäkä! Voi mikä kaihomiäl, ko tämä o ohi. Kuka senki säännö on keksiny, et kaik loppu aikanas? Huano sääntö!
Viimenen peippopakkaus - ja kaik 4 lähretti eri suunttihi. Mää ajoin koto-Laitlan kaut ja keikkahurmiossan tein yhre muuttokuarman valmiiks ennen ko läksin viäl enemän kotti kohre, tän jääpolanteitten taa Lappi.
Koko peippoje jälkkesen päivä olen kuulustellu ratio ja orottanu, kosk soiteta Lucia-laul. Sen kuulemine o mul jokavuatine välttämättömyys. Ja juur see Yleration Faunin iltapäiväs tuliki! Mukava yllär ol seeki, et Kansanmusiiki-ilta soitta juur parhalas meijä Walon Lauluttoman lännen lauluja -kirjan ja Puukenkki-orkesterin levy!
Kiitos ja niiaus mun peippotiimin Odelma, J-J Nippala ja Koetinkive Ekku.
Ja suurin kiitos juur sul, ko tulit runomiälel ja taputit lopuks!
Heli
Sanamaijalast
lopetta Peipporaportoimisen tähä hättä tähä.
Seinäjoen ilosilmät ja kehumiähet
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Aamuste herätys Porin Yyteris mere äärel hanheharman taiva al. Ykstoikkosest päivä ei kumminka alkanu. Hotellihuane kylppäri ol ylt ympäris märk. Odelma ol nähny elämäs ensmäst kertta bidee-altta ja koittanu mitä tapahtu, ko paina knapist. Luajan kiitos nukkusin, enkä nähny sitä vesikaart. Näit nostalgis-museaalissi saniteettivehkei ei tosiaanka usse enä näe - mut täytyk sitä nyy joka knapist paina, mikä etten tule?
Yyteris pääsin ko pääsinki liottama luitan uimalan pual. Sukeltamal pääs ulkoalttassenki - ja see vast ol virkistäväine: naamas vihmos ränttä ja kroppa likos lämpimäs. Oma uimapuku tiätyst ol unhottunu kotti, mut siäl ol vuakrattavan satamäärin niit. Valikoisin simmose vähän tiikeriraitasen mummeliuikkarin, mikä ol kuivan iha sopevaine, mut ko see kastus nii see kaksinkertastus. Iha riittävästen pysys pääl sen ko tarvittinki!
Samas sakias räntsattes lähretti pohjost kohre - ja Yyterin Timon vinkist Noormarkun Ahlströmin ruukkialuen kaut. See verra, mitä lume läpi näk, see ol ihmeline. Kilometrikaupal koivukuji, omenpuit, joki ja jäälautoi, hianoi taloi, oivoivoi, vaikken ol suvi-ihmissi, ni hetke jo toivosin, et olis kesäkuun kuures ja pääsis sin uurestas kattoma. 
Seinäjoki löyrys helposte ja matka sujus hyvi - taaskin kyl talvikelin liikennemurhei kuulutetti ratios. Peril jo orottiki Yle Pohjanmaa ja heijä vauhrikkat kuvaaja-toimittaja-naiset. Hee tekivä telkkarjutun kiartueest. See tule ulos 2-3-minuuttisen jättidokumenttin joko 12. taik 13.12. alueuutisis. Yhtä ei tarvinnu heil esittä mittä kiartuepaniikei - nee tuliva valla luannostas!
Täl kertta tul piäni pakollissi murhei aiktauluist. Syämine hiuka venus, puhelin ol häviksis (mut huam! kukkaro talles!) ko see jäi syämise yhteyres lautase al, mut sen ol joku käyny palauttamas ehtooks mul, ja punast Betty Boob -beutyboxi ei löytyny mistä. Runonkirjottajal ol 12 krymppy otas tavaomasen kuure sijal.
Äärmäise reippa Odelman niska rupes kaatuma homma kerrallas: See ol autonkuljettaja, kirjamyyjä, roudari, kamarineito, kähertäjä, vapaalippuje jakaja, lavasomistaja, takahuanejärjestäjä, siilinkiskoja. Ehrotetti myäski lipumyyntti hoirettavaks. Kuulemma tämmöst ammatti sanota nimel runner, mut mää sanoissin sitä maantiäkiitäjäks. En ol ikän kuullu, et kukka sais kahreksan päivän kiartueen aikan burnouti, mut en ihmettelis jos meijä henkilökunnal näin kävis.
Aika pal ilmotusrahoi laitetti, et saarais väkke Seinäjoelki - mut sitä Pohjoismaitte runoyleisöennätyst ei nyy saattu kumminka. Täsmällist yleisömäärä ei ol tiaros, mut epäilissin, et see sin pualentoistsaran kiäppel men. Eikä see runokatsomoks huano ol! Ja laatu - see ol kumminki priima! Hyvi runotoivomuksi ol ja pariki naisihmist lurauttel sen päivässi nauruluikauksi et! Kuuluisuuksi nähti ainakin kolm, ko kitaransoittaja Rallin Simo astel yleissöhö ja valokuvaaja Vainionpään Jarmo ihanines frouvines tul kans ja valotaiteilija Laaksose Hessukin (ei sukku) käve. 
Yks toinen taiteilija käve erikses sanomas keika jälkke: "Teidän äänimiähen työ on sataprosettista. Täydellinen ammattilainen." Sama miält! Hyvä J-J! Ja kiitos taas hianoist efektie sivaltamisist ja mun artikulaation hiomisest.
Muute: kyl mää viäl Pohjanmaal esiintymä tulen, ko seuravaks taas o runokiarrokset ylty syrämes liiaks, mut Törnävä-salihi meijä runokaravan ei tul. Nii vasthankast palvelumiält en ol nähny ko Tallinna-laival. Antteks, et mee häiritti tyäpäivä kiartueemme kans. (Alakuvas meijä uus salpasysteemikeksintö: ko keikkapaikka ei muuto saattu ruakailu ajaks lukituks, ni peruutetti paku ovehen kii. Yrittäkäst men!)
Huamen maananta ens löpistä Yle Turun kans suaras ratiohaastattelus klo 9.40, ko Kalle Talone soitta - sit lähretän kohren kruunujalokivi Turkku! Ja jollen väärin kuullu, ni Logomos munt orotta kuussata ihmist! Viäl viimesen kerra: Tervessi Peippometäst!
Mitä monimuatosin Pori!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Koko yän Kouvolan urhiat miähet ol kaahinu auroines kaupunkin karuil, et mee päästi Odelman kans alottama uus runopäiv ilma lumiketjui. Aika jännittävä kumminki sohjos suhamine ol, vastantulevat rekat heittel autonklasil nii raskai räntäkuarmi, et muutama sekunti ain men siin luulos, et nyy on tuulklasi tuhanne sirpalen.
Meijän Kymelaakson reisu jatkus viäl hiuka, ko ajetti liikenneympyräst väärä suuntta ja ajaurutti suara kauppakeskuksen parkkipaikal. Mut joo - ei mittä haitta - siin ol Savisen Info-kirjakaup ja akkunast näkys jo Peippo-mainos. Painelin sisäl niinko vastuuntuntoset kirjailijat painele ja ilmottautusin vapaehtoseks nimmaroima. Kuusaalaiset! Siäl niit nyy muutamei olis.
Saman tiä ostettin Suamen kartta. Olen koko matka mullitellu, ko runoauton kunnollinen karttakirja unhottus kotti. Ilma sitä EI VOI reisat, navikaattorit on ihmisvihollisen keksinnöi. Yks kartta kyl tosa on kiäritelly, mut see o ajalt, ko Suames ei ollu viäl moottorteit - ja sitä paitsi see loppu Riihimäen kohral. Mut nyy on kartta - kyl piräis löytty niin Pori ko Seinäjokiki!
Viäl oltti luvattu käväst Kuusaan Tähteen kaupunkiosas joulupuaris yhren kivan Sinin tykön (vaik toi heijän nimien loppuvenutustapa viitta kyl sihe, et hänenki nimi pitäis ol Sinii.) Siäl ol kaks kaunist katti vartioimas, ete jouluviarat pölli mittä - eikä mee pöllittykkä, ko somi keramiikkakorui haaalitti pari ja mannaryynei (jos tulis vaik perustetuks joku uus kirjallisuuspalkinto, esimerkiks Kupittaania).
Poriki lähestys. Muutaman kerran pysährytti, ja Odelmalt otetti ain siks aikka kukkaro pois, et hän ei päässy enemppä ostelema (Runomatti o jo aika täys.) Äänimiähen peräs ajoin rivakaste ja tein ratis aakkosjärjestykses kaik virhet, mitä voi tehrä, mut kanssa-autoilijoitte tarkkasilmäsyyren tähren mee ei päästy mihenkkä liikennetiarottesse pääossaha. (Moni muu oli päässy - kyl on kelei pitäny!)
Porin Promenadi-sali o huima ja visuaalisest ja akustisest oikke vaan kauhian hyvä. Jos olissin rokkaripoika, sanoissin, et Hyvä siellä on vetää. Mää en kumminka vetäny mittä, ko laususin runoi. Siilimiäs ol talon oma Toni - ja hän kyl veti keikan alotussiilin siimast lavan ylitte mallikkaste.
Vaik oltti hyvis ajois paikal, tul kumminki järkyttävän kiiru ennen keikka. Kymment vail alottamine kiljusin viäl sukkahousuissani, et joku on karottanu mu meikkivoitte! Ko olin kaatanu takahuane lattial meikkipussin, papiljottipussukan, reisulaukun ja eväslaatikon sisällön eikä mittä löytyny, muistin katto takin taskust. Siäl see! Sit naama siliäks ja huulet punaseks ja Hops! Laval!
Runoyleisö ol tullu paikal suuri määri ja hee oliva suara sanottun ihani. Runopurkis ol iso määrä toivei, mut niis luki kaikis sama: Mummuks tahtomine! Esitin sen silti vaan kerra. Kiitos toiveist porilaisel kuulijakunnall ja niist naurunkiakauksist ja harttaist hetkist! Mittä suuri möhläyksi ei tapahtunu - täsä ruppe olema keikkavire kohrallas. (Tiätyste nyy, ko o enä kaks jäljel!)
Päiv ei päättyny tänä runoilemisse. Lauri Tähkä ol Yyteris keikal - ja sin piti pääst! Äkki kukkahatut taka-akkunal ja lava ette hyppelemä. No mää en tiätyst hypelly, mut taputin kyl ja laulelin ittekseni ja olin myyty jälles. Mää vaan tykkän siit valost ja voimast!
Hulimaal, Odelmal, Koetinkivel ja Funnyfarmil ol pikkujouluki tänä (rauhalline!). Hotellin hissis otin kaverikuvan (ei ol munst kilpailijaks kuvaajil - mut näky tosa ainakin toinen tissi):
Kylpylä-hotellis Yyteris o nyy sit yäpyminenki. Huamen pääsis ittiäs huljuttama. Olis sit pehmune ko alkka kiartueen jännittävin päiv: pahamaineine Seinäjoki! Voi ko mää toivon, et munt lyätäis siäl ällikäl ja tehtäis pohjoismaitte yleisöennätys!
Tänä yän ei ol viäl kuvi netis. Mää olen niit muutamei ottanu, mut en ossa siirttä niit mihenkkä. Ja kaik muu nukkuva kaunei unias - Odelma mun petipaikan kyljes, ko romanttiseste meil o annettu parisänkylline huane.
Heli
Korkian miälen Kouvola!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Mul o ollu nii mukavi päivi, et mää en kest mää en kest mää en kest!
Hyvinkää-aamu alko varhas-lounaal (Odelma oli käyny hotelliaamupalavastaavalt kinumas mul 11:ks vast aamupalan ja siäl mää sitä raksamiäste lounasseuran sit mummelsin.) Yle Satakunna ja Yle Kymelaakson puhelinhaastatteluje jälkke mää sain haaveeni täytte ja pääsin tairemuseol.
Mul on tärkkiä, et pääsen välil kattoma taului ja pystei ja installaatioi - jotta ennalt arvamatont. Ko mailm o simmone, et melkke varmaks tiätä, mikä o iskelmätekstin seurava lause ja mikä on ketjuhotellin päiväpeiton färi, anta taire parhamillas pääl töit.
Hyvinkään tairemuseo kannat katto! Heti ensmäsenäs ol porraskäytäväs vastas kymmenikymmeni metrei virkattu kairet - siis kairetairet! Kaija Papu - Aino Louhi -pari oli sen takan ja see lämmit miäle heti.
Helene Schjerfbeckin taului ol esil - hätkähryttävi niinko ain - ja mul tähä saak viaraaks jääne Yrjö Saarise. Hänen tuima ja nopia pensselijälk sai tanssivie ihmiste ja murheliste naiste sialut nii esil, et tuntus ettei itteläkä ol keho lainka, henki vaa liikku näyttelyhuaneis. Joku ekspressionisti see taita ol. Uusist tekijöist Eeva-Lisa Isomaan nais-meri-teksti-vastranta-pinta-valokuva miätityttä munt viäläki - ja Jaakko Pakkalan siivet. See käytetyist silikonitisseist tehty asetelma ei olis ollu simmone, ko olissin välttämät osta tahtonu; somi limapussei killumas narus.
Odelma ol mu museokäynni aikka tehny hyvi ostoksi. Löytäny mm. eläinlääkäribarbisetin, mihen kuulus syräntsärkeväst kiljuva kissa. Automatka Kouvolaha kulus ko siivil: ain, ko yritin kyssy jotta älyllist, kissa vinkas kymmenen kertta miumiumiumiumiumiumiuuu. Kyl o hiano, et ihmisel o matkaseura!
Nii, sit Kouvola - mihen päästi juur sopevaiseste pois lumisatte ja pimiän alt! Tarkemmin Kuusankoski eli lempinimelt Kuusaa. Seuravan kerran ko ajatte lännest päin Kymelaakso, nii kattoka tarkaste: kuuset o siäl iha omalaises muatossi. Nee on pitki, laihoi ja kohtalokkai, niinko Lucky Luken haurankaivaja. Tykkään niist kovi.
Kuusankoskitalol mun taireonni jatkus. Siäl ol muhkia hyväl ajatuksel tehty näyttely, mink kerkesin pikaseste juaksema ympärs. See ol koottu Kouvolan kaupunkin henkilöstön tekemäst taittest. Meijä myyntipulu Sini Inkeroisen (kiitos avust!) rakujäneksi ol siäl esimerkiks ja muutonki aikamoise kiinnostavi töit. Ain sitä ajattele et kartanpiirtäjä on kartanpiirtäjä ja kanslisti on kanslisti - ei tul muistaneeks et kartanpiirtäjä voiki ol keraamikko ja kanslisti hatuntekijä.
No keikka sit. Keikka! Keikal ol tänä ylimaallisen hyvä ol! Runopurkki pursus! (Joku huumormiäs ol toivonu runo 3 miäst ja muru - mun pisin runo, vissi viissivune! En nyy lukenu, kiitos kumminki...)
Mää puhusi ja puhusi ja yleisö ol leimuvaine ja sialukas ja nii ihana! Kymelaaksos olen pal viättäny aikka ja tehny meijä äänimiähen kans siäl mm. mun viimeset äänikirjat ja see tuntuki simmoselt vara-kotimaakunnalt. Kumminki ällistysin siit isost lämpimäst filtist, mihe yleisö munt kääris.
Piän harmiki oli - mikä oliska ihmisen päiv ilma harmi. Järjestäjä ol unhottanu toimitta meil eväi takahuanesse. Ei meijä raideri iso ol: teet ja kaffet ja vissy ja sämpyli - mut see o välttämätöne, et jakseta huhki koko tiivis ehtoo. Esitykse loppupualel huamasin, et nyy o sokerivaje aika suur. Ko ihmiset taputtiva encore, mää rynnistin mun kurkun-avaus-hunajapurkil ja laapasin kolmel sormel suuren kimpale hunaja kiälen pääl. Sit taas jakso! Tunti viiskymmen minutti... Vaikkei ollu eres päätöskeikka. Antteks kaikil, kenen taksimittari raksut pihal!
Sain muuten paketei, ihani paketei, niimpal kauhiast! Kiitos! Suklai ja linnui ja enkelei ja tontui ja kärpässiäni-kana-talo-koivu-kuviossi villasukki (jotkut ossava!) ja mitä viäl, jatkan huame - tarttis nukkumaanki mennä, ko huamen kutsu Pori - eikä sin pääse ennenko aja maantiät viis tuntti! Nährä siäl, armas runoväki!
Heli
Hellune Hyvinkää ja taulukoukkujen ruhtinas
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Hei hoi kiartuepäiväkirjan seuraajat!
Tämä aamu läks liikkel niin dramaattis-liikenteellisel tapauksel, et en voi sitä nyy kesken kiartuet eres kirjotta. Tääl voi olla hellämiälissi lukijoi, ketkä muutonki jo jännittävä mun ja Odelman talviajeluitten tähre - pare o olla hilja vaa ja ajatel kaunei ruskiasilmäsest miähest, ko pelast munt ja kiartueen nyy vähintäski. Kaik o hyvi jälles!
Aamu ol yht vaikkia, ko aamut ain ova. Vaik kello ol pualpäiv, ko mentti siit ovest sisäl, misä luk Ratio Sata, mun ei tarvinnu lainkan teeskennel aamu-unist. Lähetys nimittäis tehtin kuvitelles, et o huaminen aamu klo 8.
Kauhian kiva toimittaja, Iku nimeltäs (häne nimi tule Ikituurin Kongressikeskuksest) ot munt vasta ja kysys salaviissai kysymyksi ja sai munt paljastama seuravan visiohaaveenki, vaik olin ko päättäny luappu kaikist simmosist. Mul o nimittäis miäles, et joskus tulevaisuures olis hiano järjestä Hyvän Huumorin päivät. Seminar vois ol vaik kyläkoulus ja sisäänpääsyn olis 10 mk taik omakeksimä vitsi. Haastattelun varmaanki voi kuulla perjanta aamuste aikasi. Tervessi Satalaisil! Kutsuka munt usseminki!
Hyvinkääl mennes oli hurja ilma, mut hianot färit! Liikkusiktee ulkon eile eteläises Suames? Huamasiktee, et mailmas oli ruskia valo! Koko Saloki ol iha seepia, ko tulttin karonnut kukkaro hakema.
Suamalaiset taajamat voi olla pahimillas aika monimutkassi. Hyvinkään oma piirre ol see, et mistä rakennuksest ei löytyny sisäänpäässy ilma, et kysys joltan paikalliselt taik otti kartan kätte. See ol ain jolla muul pual ko turisti luul.
Joka esiintymispaikas o jotta erikoisen hauskast taik erikoist. Hyvinkää-salis ol pähkinäruskia lattia, lastauslaiturin hissi, mitä sai käyttä itte knappi painamal ja kekseliäs siilimiäs Aki. Hän autto Odelman onkelmas: ko tarttis saar klasi-teräs-seinäl tämmönen hinnastotaulu kiinnitetyks. Kuvast nyy ei saa oikken tolkku, ko see on tärähtäny ja samia, mut ikä mailmas ei olla nähty noi muhkian suurt taulukoukku! See ol varovaisest arvioiren 30x30 sentin kokkone ripustin, mikä olis pitäny vaik mopoauton seinäl. Ja pysys hinnastoki!
Salis ol kirkas ään ja muhkiat valomahrollisuuret - ja niit jälles äänivalomiäs Jari-Jukka Nippala parhas mukka välkytteliki. Ja talon teknikot ja Eila-mussu oliva avuks jo ennen ko ehtis kysymänkä.
Yleisöl ol joulumiäl jotenki - runotoiveiki ol tullu purkki ennätysmäärä, ykstoist vissin kaikkias! Olektee ikän kuullu, et artisti tulis encoreks vetäsemä 11 kappalet? Emmäkä ol! Nii et en kaikki lukenu. Kiitos toivomuksist niillekki, kenen toivet en esittäny! (Voik tee kuvitel, et joku toivos Kreivin merkei! Raparperisyrämest! Ikä enne!) Sain kukkassiaki!
Ko ehtoo ol ohitte, kiitetti talon väki (kiitos viäl!) lähetetti myyntiapun ollu söpö neito Mirjami Vanhapuistola kotti ja kipasti parin metrin päähä hotellil nukkuma (kuka nyy maltta nukku, ko o mailm kirjottamattomis sanoi täys!)
Huamen tekis miäl käyr Hyvinkään Tairemuseos (raportoitten, jos pääsen), ennen ko Kuusaa-sali kutsu. Kymelaaksolaiset: ottakast oikke ilone ilme naamal ja tryykätkä kaik keikal!
Heli
PS pakko liahuttaa: vastperustettu Kodiksamia-palkinto ja Koivukarin Tapion Ariasman o saanu hyvän vastaoto nii ihmisten ko medianki paris!
Kuninkaalline Eorjoki
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Jälles päiv alko valla jolla muul ko kiartuehantteeramisel. Syäksysin reipaste aamupäiväl (= kymment vail kakstoist) Raumal näyttämä runoauto Matti viäl kerra Vapaamiähe hualtoliikkees ja palauttama lainas ollut tiskpöyttähä-reijäntekemislaitet mu lempivesijohtoliikkesse. Näytin siäl myäski mun kännykän taustakuva. Arvasitte oikke! Mul o siin suihkun kuva!
Kodiksamia-palkinnost käven tiarottamas Vanhan Rauman kirjakaupas. Koivukari o saanu nyy netti-Hesarin kulttuursivuillaki huamiot siit. Hyvä!
Eorjoel o ain ollu nii ylimaallise hyvä asioitte hoitamist, et ajattelin, et legendaarine kulttursihter Jaakkolan Pirjo ei pääs meit täl kertta yllättämä. Mut kyl vaa! Meil ol katettu siin kynttiläpäivälline ko suurillekki kuninkaallisil: klasis ol ruusu ja joka lautasel laskostettu enkel! Ja ruaka ol hyvä ja sitä ol pal. Voi herramujee ko ol juhlamiäl meil alotta runoillan rakentamine. Kaik maailman keikkajärjestäjät! Ottaka malli Pirjosiapost ja hualtaja-Soilist!
Valtuustosali o aika muuntuvainen keikkapaik. Jonku verra meeki jourutti muuntuma, ko lava ol matala (siis nii matala, et määki astusi yhrel askelal sen pääl) ja leviä kans. Siäni nostetti pattereitten pääl ja naamanvalastukse muutokset tehti nii, et astusin ain välil pois valokeilast (mihen tarvita liikkkuvi valoi, ko o liikkuva runonkirjottaja?) Saippuakuplakone jätetti nyy suasiol pois - en ol iha varma oliskos kunnavaltuustolaiset tykänny saippuatahmasest parketist.
Keikka men nopiaste pulistes eikä suuremppi sohelluksi sattunu. Runotoivepurkin sentä kerkesin jo keika aikan karottama, nii et Odelma jourus kipasema laval sitä tuama. Lavasäteily o hänel tuttu homma, ko ol jo ollu saman ehtoon täsä siilinaisen roolis. Sil kans o erikoinen toimenkuva!
Yks mystine juttu satus tänä. Meilt oli pikkubussilastilline ihmissi hukas - ja hukkaha hee jäiväkki. Ei kukkan tiär mihe yks liput varannu pikkujouluväki jäi. Mäe Reijo ja Oksase Sofi: jos teijä oven taa tul joku joukko kirjallisuusviarai, ni mää luule, et nee ol mul tarkotettu! Käskekä heijät vaik lauantaiehtooks Porihi.
Tänä meil ol Odelman myyntivaltakunnas apulaispeippo Iiriski mukan. Reippaste ja rivakaste ja hyvi hän hois runoasiakkat. Kiitoksi avust vaa!
Ja kiitoksi eorjokilaisel, kuulustelevaisel ja lämminhenkisel väell!
Huame aamupäiväste sit lähte runokaravaani päi suurt ja tuntematont ja ennenäkemätönt Hyvinkäät. Sitä ennen rynnistetä Turkku Ratio Sata -haastatteluhu ja Salon kaut kans hakema sitä mun lompuukian...
Näkymissi siis!
Heli
Sivu 1 / 5