Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 14.10.2015

Kui mää sit tykkänkä siit, et paikkakunnil o ominaispiirttei esil.

Ensmäsenäs lumoutusin Iisalmen katukylteist. Kui omalaissias!. Kaffilan A-telinees luk: Tervetulloo. Ja viäl luvatti Ruokoo ja Juomoo. Heti sin. Muutenki kaupunkikuvas ol käytetty esimerkillisen pal savon murret. Radio Sandelsis olin haastateltavan viäl pikana - Umpisuora savolainen o heijä markkinalause.

Tämmösenki mainokse löysin:

Sit lähretti lava pystyttämä. Seittemännen kerra. Tämöst kiartue-elämä o. Kuvitelkka itte et olis kolme viiko sisäl 12 muutto! Kahren pakettiauton kans mennä, neljä henkke.

Lavan pystyttämine ja lavastukse rakentamine o hauska homma. Kuva: Jari-Jukka Nippala

Joka keikal koiteta keksi jotta uut visuaalistaki. Nyy ol salin katos valmiiks diskopallo,  ja sitä pyäritetti maailmanpyärän huiskees. Huamasiktee?

Keikka ol Eino Säisä -salis, ja olin luvannu lukke häne koko romaanisarjan Kukkivan roudan maa, jos mene yli 100 lippu ennakko. Viäl eilisse saak näy, et selviän lukemat, mut viime tinkas lipui ostetti nii et lähemäs kakssatapäne kuulijakunt kehkeentys. Kaks ilo: saan lukke hyvän kirjasarjan, mikä o jääny epähuamios lukemat ja sain ihanaise yleisön ittelleni. 

Tänä mää numeroisin aurakeppi II:n. Sen sai Rytköse Olavin opettaja Saarise Juhani. Heijä seuruees ilmotti, et tätä ei sit missä ulkotilois piretä!

Kuva: Riikka Honkanen / Fiinariina

Iisalmelaine yleisö ol ääni- ja valomiähe mukka "kiertuen reagoivin". Hän seura siält katsomon pualelt tilannet ja o siit enemän kartal ko mää, ketä o laval häikäsys. Mut kyl mullekki saak välittys see tiivis kuulustelemine. Kiitos jokaikisel! Lopuks osa yleisöst taputti seisaaltas! Kosk o viimeks niin käyny!

Viimetteks mää heitin viäl yleisö joukko pannuklapu. Olen kattonu et rokkistarat repele paitoi pois päältäs ja
heittele yleisöl muistoks - kunnei runoilija sit vois heittä pannuklappu. Ketä sen mahto saara? Jonnekki kolmosrivil mää sen tempasin ko Tiina Lillak.

Mul meni yleisön kans aulas jutelles tänä niin kaua, et tuattaja kävi kiskomas loppuviimetteks mult villasukat pois jalast (valomerkki ja hianovarane vinkki). Kiartue-emäntä uhkas, et jos mää viäl venutan juttujani, hee tule hakema mun päält hameenki. See vois kyl tehota. 

Iisalmes kuljeskelin väl aamullaki. Ilo kulkke kaupunkikeskustas, mikä o eläväine. O ruakakauppoi ja lankakauppoi ja söpöstelyliikkei ja kauppahalli. Muistaka nyy taajamasuunnittelijat: kyl ihmisel on paremmaks käre ulottuil oleva syränkaupunk, ko valtatiänvarsimarkethallikeskittymä, mink saavuttamiseks tarvita auto taik kaks. 

***

Millä en olis malttanu Iisalmest lähte! Onneks nyy lähretä Karjalan suunnil - kovi munt kiinnosta nährä heijän kulttuuriväkke. Tänä o Joesuun vuaro. Carelia-sali! Nährä!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 13.10.2015

Näin tervehenkisest ei ol viäl koska kiartueaamu alkanu. Meijän kiartueen Riikka Fiinariina Rullakartiina Hyvinvointitsemppari vei meijät ihanan kainuulaise metä ja järve tekemä jumppaliikkei (sil taval sala, et kukka ei nähny!)

Kui virkistäväist! Kui huikasevan kauniis maisemas.

Kuhmost lähretti ajama semmossi teit, misä ei olttu ikinä ajettu. Hyrynsalme suunnil, Nuottikylä, Suolijärvi, Kypärävaara...

Kainuulaine aamukirpiä sumu vaihtus meri-ilmastolliseks Ouluks - ja jo näkys Madetojan salin kyltit.

Hianoje kulttukeskuste o hyvä olla sinisävyssi sisält - nii o jossa arkkitehtien koulukirjas kirjotettu. Sen tähre oliki virkistäväist, ko Madetojan salis munt vastaottiki kanervanfärissi penkei. Vastaotti munt oululaiset ihmisetki!

Runotoivei ol perunakappa tulvillas - ja mää pulisiin yli ajan ja sen yliki. Ja niit tuliaissi.. mun täyty hankki pualperävaunu tuliaissi varte! Syrämemuatone kivi ja Debora Vaarandin runoi... Mitä muut tarvita ajankulumisse hotellihuaneis! Kiitos!

Madetoja-salin vaalia näyttämö ol yhristetyl äänivalotekniikka-J-J:l ko tyhjä taulu, mitä sai ruvet miäles mukka täyttämä. Perunakorie alavalot heijasti korkial katto saak monimetrissi jokafärissi jättikorie varjoi. 

(Kuva (mitä en ossa käänttä,mut färit näky hyvi!): Riikka Honkanen.

Kiartue o nyy pualvälissäs, ja meil tul miäle juhlista sitä eritysyllätyksel. Ämpärit o nii vanha-aikkassi, ei simmossi ainaka ruveta jakama. Mitä keksittäis? Kuhmon IKH:n rautkaupas ol nii houkutteleva oranssissi kaunei aurauskepei esil. Niit knipulline! Nyy o näi:

Meijä jäljel olevien keikkapaikkoje lipumyynti ovelt alkka tuntti ennen esityst, klo 18 jämpt. See ketä ensmäsenäs saapu sin lippu ostama, saa NUMEROIRU, NIMIKOIRU aurauskepi! 

Oulus ensmäsenäs paikal tul frouva, ketä ol saanu Huittisist siskoltas viästi, et men nyy siäl Oulus-asuva ihmine peruni nostama (hyvä siskot! Olette aarttei!) Frouva sai hihkumiste saatteleman meijän Tealt upouure ja säihkyvä aurauskepi, N:ro I. Oliki kiva nährä nii ilahtunu ihmine. Hän ol kuulemma AIN tahtonu aurakeppi, piänest flikast saak.

Hiano tyä mul - saan kulkke ympärs maat ja vilkutta lavoilt ihmisil iloi.

***

Kuis Iisalmi - tarvitank siäl ilosilmi? Tänä tiistain 13.10. Eino Säisä -salist vilk-vilk!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 12.10.2015

Aamune ajamine Kuapiost tuntemattomien taivalte ja uusie reittie kaut Kainuut kohre anto aurinkovoimi koko päiväks. Kuin kaunis maa meil o, lokakuisin päivinäki.

Nilsiäs en ollu elämässäni ikä ollu - olipas siin oikke Mäkien Kaupunk. Seuraval kerral mää menen siin talvel ja otan potkukelka mukka. Kuvasin megakilotavukaupal sulost, pitkä koivukuja, misä viäl viimeset lehret vipotti.

Talven tulo ennustiva aurauskepit - nee ol jo naputettu paikoilles tiävarsil.

En Nurmeksessaka ollu enkä paikas, mink nimeks ol laitettu Ronkeli. Mee laitetti meijän kiartue-emäntä Tea sihe kylti ette seisoma. Hän tykkä nimittäis kaikist ruuist, paitsi et häne bearnaise-kanaleiväs ei saa olla mittän kastiket, leipä sais mialummi olla peruna ja kana hän vaihtais lohe.

Hotelli on Kalevankyläs - eikä olis voinu paremppa nime keksi. See alkuvoimasuus, korpilammet, honkapuut. KATTOKA mikä näkymä hotellin akkunast!

Meijä oma hyvnvointitsemppari vei ulkoilemaanki, Lammasjärve rannal.

 Ei vähemmäks jääny Kuhmo-talo. Voiktee usko, et tämä moninkertane kermakinuskikakku on keikkapaik. Glamouri ja blingblingi. Kärsivällist ja ystävällist. Mee saatti tuliaisiks rönttössi laatikolline ja toimelias Kari lahjotti meil kauan kaivatu SIIPIMUTTERI. Huamen hajeta rautkaupast 4 samalaist lissä. Mailmanpyärän kokkomisse mene ain vaa vähemä aikka.  

 
Meijä herrä Ääni ja Valo eli Nippalan J-J hyräili tyytyväisyyttäs. Hiano on tehrä tyät, ko puitteet ja laitteet o AAA+++

Notkuvien kirjapöytie valtiatar Riikka sai luannovalos rakentta toimitilojas. Kuhmolaiset oliki hyvi kirja-asiakkai. Kiireettömi ja puhelevaissi ja kiinostunei.

Ja mää - täst kaikest kauniist ja ystävällisyyrest lumoontuneenas - tein semmose, etten ikä enne. Mää kättelin kaik keikal tulijat. Sanosin jokasel salin ovel Päivä ja Tervetulo ja puristin heijän kätt niinko Jenni joulukuus.

Oliki kiinnostava nährä joka ainoa kuulija lähelt jo ennen ko alotta pulinoitas. Sain niinko käsitykse, et mää täl kertta puhuttelen.  Ja tul semmone olo, et ihan ko munt olis joku oikke orottanukki.

Tavaks kumminka kättelemist en meina otta. Oli see nii henkästyttävä! On hetki, mitkä o ainutkertassi, toistumattomi. See ol tänä. Kiitos Kuhmo!

Kuva: J-J Nippala

Tänä mää laskostin mun taikakorist nostettu peittoani viirennen kerra. Huame olla pualvälis, ko Madetojan salin valtavuus huhuile meil seireenin lauluas. Munt o nyy ihan pehmennetty Oulu varte. Heii tuulisen kaupunkin kulttuuriväki! Maanantai o meijä! 

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 10.10.2015

Taivaallisen ihana puimakuva Rauman Lapista: Lappalaisen Miikka.

Ja juur ko meijän kyläs tapahtuis, ni enk mää ol tiän pääl! Sama aikka ko mää nostan Kuapios runoperuni, viimessi viljoi puira. Jos täst maast ruak loppu, ni see ei ol ainaka meijänkyläläiste syy...

***

Tapahtumallisest ei ollu puutet Kuapion-reisullaka. Junamatkal jo lapperantalaine yleissivistyny-kaikest-kiinnostunu kanssamatkustaja piti mul piäne seminaarin aiheest sketchnoting (suamen kiälel: piirustelemal tehryt luavemman pualeiset muistiinpanot). Onk muute teijä miälest kiartuemarkkinointi menny liialliseks, ko ojensin konduktöörillekki perunakeikka-aiktaulun?

Mää hämäräst muistin erellisest käynnist, et Kuapio o jotenki ihana - ja nii see ol.

Heti aamul pualenpäivä aikka riänsin toril, ko kerra ol käsketty (lukijat suasitellu). Voi valtava kui suur ja färikäs see olika. Hansikkat mää ostin pualiks jo senkin tähre, et saissin kuulla kuapiolaist murret (pualiks siks, et  olen rispaantuneil roudaushanskoil kulkenu ihmiste ilmoil koko syksyn) - ja kuulin. Mitä geminaattoi! Redusointei! Omenamyyjä yllätti munt tiätämäl täsmälles, misä o Hinnerjoki.

Lisäks kaupunkist löytys jotta erityisen harvinaislaatust: Postin konttori! Otin siit iha lähikuvan.

Iso museokeskittymä - mun toiveuni - o ihan keskustas. Ostin monen-museon-yhteislipun ja hihkusin läpitte muhkia hianoje näyttelyitte ja interjöörie. Kunnemmää olis saanu tulla tänne viikoks! Onk mun pakko lähte? (O. Nimi on keikkajärjestäjän paperis. Eikä kenenkä ihmisen tyä voi olla museoasiakas. Headhunterit: jos semmone virka aukke, tääl olla! Voin tulla erullisest.)

Anita Snellmanni syränt riipivä sikamaalaus ja lintukauppiastaulu, 1950-luvun kaupunkasunto, lämmin kakluuni, puuvaja, misä Saastamoise lankarullatehta jämäpuit sytykkeen, yrttimaa, pihamaal lippu liahumas aurinkos Aleksis Kiven päivän kiitokseks...

 
Mul on kamera täys museoihanuuskuvi mut en saa niit siält ulos. Enkä kehta mennä nyy keskel yät naapurhuane oven taa koputtama, et kerkkeiskös vähän kattoma mun tiarostomuatojani. Ei mittä, olla näi! Myähemmi sit.

Keikka vartte tultti ja keikka lähestys.

Musiikkikeskukses ol tivolinsinissi penkei ja avuliai miähi. Kirjamyynnis meil ol tiskin takan kiartueel ensmäst kertta Tuattaja-Riikka - ja nii vaa see moniulotteine naisihmine hoitel homman kotti ja kirjat asiakkail.

Kiartueen neljännelläkä keikal en uskonu, et täst selviän. Tosa kuvas olen juur kuullu et vahtestar sano, et o enä 5 minutti aikka alkamisse.

Kuva: J-J Nippala

Asiakkat - lukijat-kuulijat - oliki valla lutussi. Ensmäne pualtuntti men hiljasuure vallites - mää jo ajattelin, et mahtak ihmiset orotta, et kosk see lopetta. Mut ei! Taputettin takasinki! Eikä kettä lähteny kesken keikan pois! Runotoivei ol liuta - ja harvinaine Södergrani velipoikaki iha huuretti yleisöst luettavaks (semmost ei kyl Satakunnas olis tapahtunu). Runo on pitk ja haikkia - mut luvin.

Kerttaka ei perunakori puronnu päähä, en kompuroittenu, en hukannu kirjoi, en unhottanu kiittä äänimiäst. Ettei vaa munst olis tulos asiaihmine.

Olipas mukavaist seeki, et yleisöl ei ollu suurt kiirut kotti. Jäivä juttelema ja kuulumissi kertoma ja kanssahihittelemä. See on tarkotuski!

Kiitos tulemast hyvä  kaupunk Kuapio, hyvät kuapiolaiset ja kauemppaki reissannet (yhretki tul Helsinkist saak. Teki miäl lahjotta heil Suamen kartta).

***

Mitä huamen? KUHMO! Tiäräktee mitä mul  o sanottu? Itä voi yllättä. Mut mil taval? Katota 11.10.klo 19!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 09.10.2015

Meijän kiartueguru Tea sanos, et keskmäärin kiartueel o vaikkioimmat ensmäne, kolmas ja seittemäs keikka. Tänä kolmas. Heti jo puistatutti, et Mink virhe mahran täl kertta tehrä.

Onneks runokaravaani sai jännän kutsun Lahren Hollolast: Tulkka viarailema askartelutarvikevarikol! Helmisäkei, kulkushyllyi, huapavuari, knappilaarei, nauhakilometrei, timanttei, safiirei, smaragdei, viit vail aitoi kimmellyksi. Oi kuin karmiva ol lähte pois ja jättä see kaik kaunis ja tarppeline sin muil. Kiitos helmivarastonhoitajal!

Kuvan plättän tähä myähemmi.

Huittisten keskustas kirjakuskaaja-Ode joutus ajama 10 km/h. Sen syrämest nii otti nee keskustan patsaat. Semmossi nee kyl o, et kuka vaa viäre meneki seisoma, näyttä kauniil ja freesilt.  Niist ei laiteta nyy kuvi, ettei lukijakuntaki järkyty.

 
Jo häämötti Risto Ryti-sali, tutui sinissi penkei, vaijereil ja vastapainoil toimiva Kalevi Sorsan aikkane hissi - kaikkias hyvä paik runoilla.

Mää ole nii helpottunu, et paikallisetki ol sama miält - ja viäl oveltaki ostiva seittemänkymment lippu.
Hyäkkäsin riamumiälel pualekstoisttunniks pulisema. Satakuntalaise ei ol mittä riahaantuji, ja mää kestän sen oikke hyvi.  Ei heekä kokonas saanu totisena olttu - mää selväst kuulin hihityst!

Kuva: Miikka Lappalainen

Keika jälkke mun piretti ko piispamunkki pappilas. Iltapalapiirakoi ja virkistysjuami ja ilossi ilmei ja jutui tiskipöyrän alakaapist!

Mää viäl vaa ihmettelin, et kosk see virhe ja vastus nyy tule, ko nii luvatti et kolmannel keikal kuulu. Ei nee osunukka kaik mul... Monitoimi-Ode eksys laval mailmanpyärän kiärtämisen toimes - taik sit see teki tahallas sen valokeilan läpitte juaksun. Takahuane ovi jumittus lukko, mää tois pual, keikka-emäntä Tea tois pual, enkä meinannu koko lavalt päästä keika jälkke pakenema. Kiartueauto ei suastunu sulkema takaluukkuas - iloseste see vauhris tuuletteli niin perunahamei ko eväsleippiäki. Autosalva hualto reeras. Hyvä! Kotti lähteis isomp selvitettävä ol see, et ei koko kaara liikkunu. Akku tyhjä... Ruskiasilmäne miäs, Huittisten taksiasema ja Caritan kaapelit tarvitti sihe,  et hurahti käyntti. Kiitos viäl joka ainoal!

Täsä raportis on kauhia vähän kuvi nyy. Mut ei meijä loppuilla ilmeet siäl pimiäl parkkipaikal mittä nii juhlallissi ollu. Mut runoväest jäi onnelline miäl ja talkkareist ja niitten papukaijapihreist ja koko huimast Huittisest.

Huamise välipäivä aikan liikutan itteni halki syyskauni Suame iha Savon syränmail Kuapio saak. Musiikkikeskukses keikka siäl lauantain 10.10. klo 19, Aleksis Kiven päivän.  Haaveilen mustikkakukost (en ol ikän maistanu) ja salin täyrest etukenollissi savolaissi!

Heli