Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 07.10.2015

Ensmäsen kiartuekeika aamu alko rauhalliseste. Auraviihteen Tea-Muru käve munt hakemas koto-ovelt ja piti mul tenti. Onk perunahame? Onk pjuutipoksi? Onk keikkakäsikirjotus? O! O! O!

Sen kirkkamppa ei voi lokakuine päiv olla ko tänä. Oliskos tääl joku ryijyntekijä? Mul o aihe-ehrotus: tehkäs simmone ryijy, misä tuul pyärittä kellassi koivulehti kuusimettä vaste syksyn kelta-aurinks. Nee värit, nee muarot!

(Majoituspaikan seinälumon kuvasi Soinisen Outi)

Notkianas ko nuar norsu! Terävänäs ko partavaahto! Selkkiänäs ko Moskovan metro!
Niil tairoil alko mun Keskkokkone Perunannostokiartue Järvenpääst.

Nyy tääl Härmän Ratin majotuspaika hirsiseinie suajast, opetustaulujen alt o huajentunu olo kirjotta. Nyy see o liikkeel.

Olen orottanu runokiartue alkamist nii into ja kiäl pitkäl, et menin ylikuntto ja -kiarroksil, ko sain viästin, et yhtäkki Järvenpäätalol on pakkautunu yli 400 runoihmist. Huima! Hiano! Järkyttävä!

Enne runoehton alkamist - 6 minutti myähäs! - maailmanpyärän pystytyst, ääniefektien testamist, kirjapinojen kiillottamist, tukkavärkin letittämist.

Onneks mul o hyvä turvaryhmä kiartuehenkilökunnas. Välil tuntus, et olin tullu oman suaritukseni kans Järvenpään sijast järjenpäähä. Olen ain ja Lähtisiks föli? -kirjassaki paasannu siit, et töpninkei tule aina - suuri ja piäni - mut yleisöl ei myännetä ikinä mittä. On kumminki pokkana aika vaikia lukke lavarunoi Aapisest, mikä makka takahuanen pöyräl. See syäksytti hakema. Hetken pääst puuttus  Pulu uis. Perkkoma!, olis meijän Tea sanonu. Luvin ulkko ja omast pääst Lehm ja koiv -runon, ja iha yht virket vaja see onnistuski.

Oi onni, et Järvenpäätalon yleisö ol lentto siivittäväist, armahtavaist, nauravaist, tömisteleväst, vislavaist!

Ja sitä pakettie määrä mul! Kukkassi! Uimaseuran tervessi! Perunalastujaki...

Kyl ol kiva teit kaikki tavata - yleisös ja kirjajonos ja muuto vaa! Kiitos ko tulitte. 

Sibeliussalist suunnata matka Sibeliustalol, lyyrisse Lahte. Hei siäl: tulkka järkyttämä munt!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 06.10.2015

Mitä mää tiärän Hämeenlinnast?

Paikkakuntapulinasarja2, osa 12/12

Mää ole entises elämäs viättäny paljonki aikka Häme metis ja kirjottanu niist runoiki.

VINKEI YKSNÄISIL NAISIL 1

Laitlan kaupunkis, kaalimaan takan

asuva Suamemaam pantavimmap polismiähe,

heijän kaffehuanes ikkuna o nii matalal,

et lyhkäsempki naisihmine näkke.

Porim pohjospual, valimost vasemal,

kasvatetta syätävimmäk kirkomiähe,

heijä lentäjälakkis alt kattova Susihuka silmä

ja käres o äitin kutoma vanttu.

Hattulan pappilas, Häme metis,

o jäljel muutama kirvesmiäs,

kannatta saalista viäl ko saa,

heijät tuntte tupsukorvist.

© Heli Laaksonen, Raparperisyrän 2002

Lähtisiks föli? -reisukirjas olen Hämet myäski kuvaillu laviast: ”Olen käyny kerämäs Häme-kokemuksi Rinkelinmäen jääkiakkohallis, Hattulan ikivanhas-iättömäs Pyhän ristin kirkos niityn keskel ja Paletin korttitehtail, misä ol mm. kunnioitust herättävä hileenlisäyskone!

Hämes joka metän kulma ja pellontilkku hihku historia. Vastantulevil miähil voi helpost kuvitel kivikirvet koura ja hirventaljahousut. Naisihmisetki sano Morjes.

Hämelinna o ainut paik, misä mun seurueel kiältäyrytty tarjoilemast - viäl mun tähteni. Viimevuastuhannen pual viätin ehtoot Birgeris mun kivoje mut hirasliikkeiste hämäläisystävie kans, ko tarjoilija tul sanoma, et meijän tarttis olla joko hilja taik lähte. Viäreisest pöyräst ol tullu valitus, et hee ei pysty enä kuuntelema tota Turu murret. Mee mentti muual möykkämä.”

Onneks sittemmi Hämelinna o ottanu munt myätämiälisemmi vasta. Jos tott puhuta, ni Verkatehtan keikat o ollu tähtihetki! Ammattitaito näky koko talos. Pukuhuanetilat on tarkotettu esiintyvil ihmisil, peilin pääl ol hyvä valo eikä mikkä itsetunnonlatistusloistelamppu, o design-divaani huilamisse.

Lisäks takahuanesse kuulus kuulutukset. Esityksen alkuun viisi minuuttia - ja sama brittiaksentil, et mu lontoolaisetki kuulijat tiätäis, misä mennä: ”five minutes”. Kyl see saa paatuneemmanki kaarnankankkiaks, ko tommosen tiarotukse saa lavan taa, ja tiätä, et enä ei voi peruutta.

Tekniikan toimimine o ittestäs selvä, ko Turun Logomon äänsuunnittelija Auvise Janne o Verkatehtaanki salin äänentäny.

Parast kaikest o ollu lempiähempiä hämäläisyleisö, lämmin ko vastmunittu muna! Sen tähre olenki erityise hilppiäl miälel, et meijän perunannostokiartueen päätöskeikka o juur Hämelinnas! Oleksää siäl?

Heli

* Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Hämeenlinna Verkatehtaalla ti 20.10.2015 *

Täsä päivitykses ei ol nyy ainuttakan kuva. Arvatka kui? Tänä alka kiartue ja munt tarttis olla täyt häkä jo nukkumas, et olen virkune ko silli!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 01.10.2015

Mitä mää tiärän Tampereest?

Paikkakuntapulinasarja2, osa 11/12

Vaik kuin koitettais väittä, et turkulaissyntysen ei kuulu ihailla Tampere, ni mää ihailen kumminki. Fölikirjas mää sen jo sanosin: ”Tampereel on kova kulttuurikunto, yleisö tule paikal ajois ja vyärymäl. Musiiki&Median paneelikeskustelus kuulin ensmäst kertta, et mummut sano viihretaiteilija Elastist Joustavaks. Tutustusin siäl Silvennoise Heikki, kenest Esko Roine o sanonu, et hän ei ol koomikko jumalan armosta vaan erityisestä pyynnöstä. Heikki tarjos mul paneeli jälkken kaffet ja painotti, et rahaa on! (Kaffe 2,20 e.).  Tampereel on Pispala, ja huvittelen itteni kans ajattelemal, et mitä jos see oliskin Pipsala.”

Tampereel olen ensmäst kertta elämässäni nähny myäski Roineet – Eskon ja Eilan ja Ernamon Tuijan ja Saarelaise ihana-Ilmarin, ko nee esiintysivä mun näytelmäs Lukkosulaa ja lumpeenkukkia.

Viimeks olen käyny Tampereel syyskuu alus, ko Iskelmäratio kutsus haastateltavaks. Heijä naistehuane seinäl ol esitetty varavessapaperirullan sijainti esimerkillise havinnollisel kaaviol:

Samal reisul löysin ittelleni laukontorilaiselt kirpparilt ihanan syysmyssyn! Joku ol ajatuksissas viäny sen keittiötavaroitte osastol.

Kuva: Miikka Lappalainen

Tamperesympatiast hualimat määki silti liävän ilkikurisest hihitin, ko ensmäst kertta kuulin romanttisen Balladin Tampereen neitosest. See o nimettömäntekijän kansanperinnet, ja mää olen sen mun ystävältäni, laitlalaiselt Siltamäe Markus-vainaalt oppinu. Olektee Tampereen kulttuurväki tätä kuullu (Lauleta haikkial, vähä laahaval nuatil):

TAMPEREEN NEITO

Se ilta ihanainen viel säilyy muistoissain,

kun neidon Tampereella ens kertaa kiinni sain.

Se neito oli kaunis, solakka varreltaan,
oli silkkipuku yllään ja huntu kasvoillaan.

”Halloo”, minä huusin hälle ja hän nöyräst kumarsi.
ja noin viisi minuuttia hän minut hurmasi.

Ja niin kuin unissani rinnallaan astelin.
Oi nauti, nauti rinta, seurasta enkelin.

Hän vihdoin mulle lausui: ”Minua nukuttaa”.

Minä pyysin: ”Enkö myöskin sisälle tulla saa?”

Hän kainoellen vastas: ”Ei ole tapa se,
et tytöt Tampereella vie ojan sisälle.”

Mut vaik hän ensin kielsi, niin laski kuitenkin.
Ja hänen huonettansa ympäri silmäilin.

Hän viittas mulle sängyn: ”Vois käydä nukkumaan.”
Ja itse myöskin riisui pois silkkipukuaan.

Hän tukkans sekä hampaat pöydälle asetti

ja suuret lonkkatyynyt lanteiltaan irroitti.

Ja lasisilmä myöskin pöydälle vierähti.
minä jo kauhuissani ovelle hyppäsin.

Ja tuon silkkipuvun kanssa
tuo enkel haihtui pois.
Ken tuota kaljupäätä
nyt enää lempiä vois!

Sen sanon, etten koskaan kiinni ota, piru vie.
Neidoilla Tampereella lainatut luutkin lie.


(trad., mut on see nuatitettu Lauluttoman lännen lauluis, ja levytettykki, Puukenkki-orkesterin esittämän)

Tampereen esiintymispaik on tosi rock: Pakkahuane tullikamaril. Luannostas sin istuis paremmi Popeda, mut mää koita olla mahrollisimma vähä Pate ja mahrollisimman pal sanamaija Heli, ja runoillani lämmittä vilusimmanki tamperelaise!

Heli

* Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Tampereen Pakkahuoneella ma 19.10.2015 *

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 01.10.2015

Onk joku ollu oikke erityisen kultane? Tämmöne lahjapaket ei viä tila nurkis!
Printta ja täyrennä!
(Tiäs vaik färittäisitki)

Värkkäili Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 29.09.2015

Mitä mää tiärän Kankaanpääst?

Paikkakuntapulinasarja², osa 9/12

Kankaanpääläiset on kapinallissi kaik. Jos vaa joku vokaali o sanas, nee tahto välttämät sanno sen jotenki eri taval. Ei sitä paikkakunna nimekä sanota Kankaanpää vaa: Kankoonpee. Mää arvostan simmost sopivaist vasthankka olemist.

Pohjoissatakuntalaine o omalaises yhristelmä: mettäne mut kumminki kulttuurine. Kankaanpääs ei tart vart vaste mennä kattoma tairet - patsai ja installaatioi ja seinämaalauksi ja tairekehi tule vasta ilmanki. Ja on rakennuksiaki see verra ajatelttu, et hee o saanu oikke Arkkitehtuuriliito SAFA palkinno kaupunkisuunnittelust. Ei kaikkien kaupunkien tartte niiata automarkettie määräyksil.

Kankaanpääst ihmiset arvattavast tiätä enemän ko hee ittekkä luule: Niinisalon varuskunta, misä valmisteta tykkimiähi, o siäl harjuil monen tyttöystävän toivioretkikohre. Kauko Juhantalon kankaanpääläisyyren tunte kaik, mut ei ol ainaka joka päiv uutisis ollu, et toimittaja Pauli Aalto-Setäläki o siält.

Kankaanpään katukuvast ja vaakunast mul o jääny miäle jylhi mäntypuit. Uuristettu Kankaanpääsali on kulttuurväe tahron- ja akustikon voimannäyte ja see ol yks syist, mink tähren tahtosin iha välttämät tulla kiartueen kans paikan pääl. Siäl o akustiikka miätitty monelt kannalt - o see nyy eri asia, jos koiteta saara sellotriol pitkä ihana kaiku taik runonkirjottajal selkiä kirkas pulina, mikä ei tarttis kaikui ollenka. Ulkonäöksellisest olen vast vaan kuvist huakaillu, kui onnistunu färimailm salis o: must ja harmaja ja oranssi - niinko kuumi kekälei ja humajava hiillost. Pia mää sen näe omil silmil.

 
Kuva: Kankaanpään kaupunki

Kankaanpään mää olen ajatellu simmoseks paikaks, mihe sais tulla muitte ihmiste lisäks erityisen pal Markui. Siis tavallissi miäs-Markui, mut myäski niit, ketkä tule Po-, Noor- taik Söörmarkust. Ja lisäks porilaissi, ketkä o erikses kysyny, et kunnei Poris. Sen tähre et täl kertta Kankkanpääs!

*** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Kankaanpääsalissa 18.10.2015 ***