Mitä mää tiärän Tampereest?

Paikkakuntapulinasarja2, osa 11/12

Vaik kuin koitettais väittä, et turkulaissyntysen ei kuulu ihailla Tampere, ni mää ihailen kumminki. Fölikirjas mää sen jo sanosin: ”Tampereel on kova kulttuurikunto, yleisö tule paikal ajois ja vyärymäl. Musiiki&Median paneelikeskustelus kuulin ensmäst kertta, et mummut sano viihretaiteilija Elastist Joustavaks. Tutustusin siäl Silvennoise Heikki, kenest Esko Roine o sanonu, et hän ei ol koomikko jumalan armosta vaan erityisestä pyynnöstä. Heikki tarjos mul paneeli jälkken kaffet ja painotti, et rahaa on! (Kaffe 2,20 e.).  Tampereel on Pispala, ja huvittelen itteni kans ajattelemal, et mitä jos see oliskin Pipsala.”

Tampereel olen ensmäst kertta elämässäni nähny myäski Roineet – Eskon ja Eilan ja Ernamon Tuijan ja Saarelaise ihana-Ilmarin, ko nee esiintysivä mun näytelmäs Lukkosulaa ja lumpeenkukkia.

Viimeks olen käyny Tampereel syyskuu alus, ko Iskelmäratio kutsus haastateltavaks. Heijä naistehuane seinäl ol esitetty varavessapaperirullan sijainti esimerkillise havinnollisel kaaviol:

Samal reisul löysin ittelleni laukontorilaiselt kirpparilt ihanan syysmyssyn! Joku ol ajatuksissas viäny sen keittiötavaroitte osastol.

Kuva: Miikka Lappalainen

Tamperesympatiast hualimat määki silti liävän ilkikurisest hihitin, ko ensmäst kertta kuulin romanttisen Balladin Tampereen neitosest. See o nimettömäntekijän kansanperinnet, ja mää olen sen mun ystävältäni, laitlalaiselt Siltamäe Markus-vainaalt oppinu. Olektee Tampereen kulttuurväki tätä kuullu (Lauleta haikkial, vähä laahaval nuatil):

TAMPEREEN NEITO

Se ilta ihanainen viel säilyy muistoissain,

kun neidon Tampereella ens kertaa kiinni sain.

Se neito oli kaunis, solakka varreltaan,
oli silkkipuku yllään ja huntu kasvoillaan.

”Halloo”, minä huusin hälle ja hän nöyräst kumarsi.
ja noin viisi minuuttia hän minut hurmasi.

Ja niin kuin unissani rinnallaan astelin.
Oi nauti, nauti rinta, seurasta enkelin.

Hän vihdoin mulle lausui: ”Minua nukuttaa”.

Minä pyysin: ”Enkö myöskin sisälle tulla saa?”

Hän kainoellen vastas: ”Ei ole tapa se,
et tytöt Tampereella vie ojan sisälle.”

Mut vaik hän ensin kielsi, niin laski kuitenkin.
Ja hänen huonettansa ympäri silmäilin.

Hän viittas mulle sängyn: ”Vois käydä nukkumaan.”
Ja itse myöskin riisui pois silkkipukuaan.

Hän tukkans sekä hampaat pöydälle asetti

ja suuret lonkkatyynyt lanteiltaan irroitti.

Ja lasisilmä myöskin pöydälle vierähti.
minä jo kauhuissani ovelle hyppäsin.

Ja tuon silkkipuvun kanssa
tuo enkel haihtui pois.
Ken tuota kaljupäätä
nyt enää lempiä vois!

Sen sanon, etten koskaan kiinni ota, piru vie.
Neidoilla Tampereella lainatut luutkin lie.


(trad., mut on see nuatitettu Lauluttoman lännen lauluis, ja levytettykki, Puukenkki-orkesterin esittämän)

Tampereen esiintymispaik on tosi rock: Pakkahuane tullikamaril. Luannostas sin istuis paremmi Popeda, mut mää koita olla mahrollisimma vähä Pate ja mahrollisimman pal sanamaija Heli, ja runoillani lämmittä vilusimmanki tamperelaise!

Heli

* Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Tampereen Pakkahuoneella ma 19.10.2015 *