Ainaki näi hyvä!
Kottaraisparvi, kirkast paistet ja nolla pilve. Ajokeli, runokeli, Lahti-keli mahti!Järvenpääst lähretti kolmel autol ja varmal miälel siit, et tänä mee näytetä ittellemme, et kyl mee jämäkkäki keikka osatan tehrä!
Kuva: Outi Soininen
Sibelius-talo ittessäs o mailmannähtävyys ja -kuultavuus - ja kummosel paikal see onka! Sisävesisatama sisävesijärven kainalos syysvesien kimallukses.
Lahtelaine yleisö o ain ain ain ollu nopia herämä. Heti ensmäsest perunast siäl saattin kii, mitä mää yritän. Ko kysysin, ketä o ensmäst kertta keikal, kolmasosa nost käpäläs. Onneks tulitte! Onneks tuliva myäski nee, ketkä on tullu ennenki. Järvenpään-suuntasis ilosis yleisölukemis mennä. See o nii ihana, ko järjestä ja värkkä ja keksi ja toivotta tervetulleks - ja kutsu oteta vasta.
Perinteikäs lavakuva: J-J Nippala
Tänä jotenki sujus kaik, niinko järvi olis ollu peilityyni mut purjeis myätätuul. Niinko olis ollu rasvatut luistimet ja ohjaustehostin juur huallettu.
Ihan piäneks sohlinkiks voi laske sen, et marssisin laval ruojani lukema kokonaine mynthon suus. Ko tulomusiikki loppus ja tul aika alotta, huamasin, et herrajumala, see olenki mää, kene suust pitäis ruveta näit runoi tulema, ei nee tul knapist eikä koneest. Kätkin paftillin fuun uumeni ja laufufin reipaaft vaa - onnekf fee hyvi nopiaft fuli ja ääntamyf palautuf taaf normaalikf!
En lakka ihailemast Lahren kulttuuriväkke, ko ajast toisse saavutte paikal juur sama aikka ko määki. Kiitos teil ja kiitos teijä hyväl Sibelius-talol ja meijä ratkireippaal runoretkueel! Oden suarituspainemittarirannekkees 14 000 askela tänä.
***
Huame - siis tänä torstain - o vuaros kotomaakunta Huittine! Hu! Kui mun käy! Satakunta - tulektee munt kattoma kauemppaki?
Heli