Ensmäsen kiartuekeika aamu alko rauhalliseste. Auraviihteen Tea-Muru käve munt hakemas koto-ovelt ja piti mul tenti. Onk perunahame? Onk pjuutipoksi? Onk keikkakäsikirjotus? O! O! O!

Sen kirkkamppa ei voi lokakuine päiv olla ko tänä. Oliskos tääl joku ryijyntekijä? Mul o aihe-ehrotus: tehkäs simmone ryijy, misä tuul pyärittä kellassi koivulehti kuusimettä vaste syksyn kelta-aurinks. Nee värit, nee muarot!

(Majoituspaikan seinälumon kuvasi Soinisen Outi)

Notkianas ko nuar norsu! Terävänäs ko partavaahto! Selkkiänäs ko Moskovan metro!
Niil tairoil alko mun Keskkokkone Perunannostokiartue Järvenpääst.

Nyy tääl Härmän Ratin majotuspaika hirsiseinie suajast, opetustaulujen alt o huajentunu olo kirjotta. Nyy see o liikkeel.

Olen orottanu runokiartue alkamist nii into ja kiäl pitkäl, et menin ylikuntto ja -kiarroksil, ko sain viästin, et yhtäkki Järvenpäätalol on pakkautunu yli 400 runoihmist. Huima! Hiano! Järkyttävä!

Enne runoehton alkamist - 6 minutti myähäs! - maailmanpyärän pystytyst, ääniefektien testamist, kirjapinojen kiillottamist, tukkavärkin letittämist.

Onneks mul o hyvä turvaryhmä kiartuehenkilökunnas. Välil tuntus, et olin tullu oman suaritukseni kans Järvenpään sijast järjenpäähä. Olen ain ja Lähtisiks föli? -kirjassaki paasannu siit, et töpninkei tule aina - suuri ja piäni - mut yleisöl ei myännetä ikinä mittä. On kumminki pokkana aika vaikia lukke lavarunoi Aapisest, mikä makka takahuanen pöyräl. See syäksytti hakema. Hetken pääst puuttus  Pulu uis. Perkkoma!, olis meijän Tea sanonu. Luvin ulkko ja omast pääst Lehm ja koiv -runon, ja iha yht virket vaja see onnistuski.

Oi onni, et Järvenpäätalon yleisö ol lentto siivittäväist, armahtavaist, nauravaist, tömisteleväst, vislavaist!

Ja sitä pakettie määrä mul! Kukkassi! Uimaseuran tervessi! Perunalastujaki...

Kyl ol kiva teit kaikki tavata - yleisös ja kirjajonos ja muuto vaa! Kiitos ko tulitte. 

Sibeliussalist suunnata matka Sibeliustalol, lyyrisse Lahte. Hei siäl: tulkka järkyttämä munt!

Heli