Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 17.09.2009

Dolce vita - sitäk sil tarkoteta, et ko tule uurel paikkakunnal, kerkke rauhas vaeltelema ja käymä kaffel ja kattelema kaupoi - ja löytämä erinomase vitsikkäi mainosnikkareitte väläyksi?  Mul ainaki ol tänä Kuapios juur simmost - tommost siis:

Savo Sanomien toimittaja kysys mult tosa alkuviikost ihan totisenas, et eik munt pelot tul Kuapioho - savolaisen syränmail. Vastasin, et ei lainka - ja nii see oliki. Ain munt tiätyst jännittä ja olen tönkkö ko Paasikiven patsas, ennenko munt lykätä laval.

Jännittämist vähenttä hyvä valmistautumine, ja see et kaik tehrä ain samal taval: on soundcheck ja esitykse järjestykse läpikäymine, sopivaise valaistukse säätämine, huulpuna ja vaatetukse ja mikrofoni oikomine paikalles  - ja sit alkunauha jo mörähtäki käyntti. Ko sanota; Laval vaa, Laaksose Heli, mää lähren lyhkäsil jaloil mut pitkil askelil tulema. Ohjelmatoimiston Tea lykkä munt laval, vaik mää kuin pyristelen, et päästäkä munt kotti.

Tärkiä o myäski see, et tukkaha truutata hiuslakka, ettei tuulkone myllä niit pyärryksihi.

Sit ko laval pääsen, ni vähitelle ruppe nousema simmone tunne, et älkkä vaa hakeko munt kesken kaiken pois! Eikä miäleläs lainka! Tuntu silt, et kerta toises jälkke täl kiarroksel mul pitene mu löpinän. Tänänki Kuapios puhusin kaikkines tunt kolm vartti vaik tunti vartist ol alunperi ollu puhe.

Laval mul o ainaki yks rauhaline ja lauhkia yleisö: mun pikkune keikkalehmän vartioitte, ettei kukka yleisö joukost tryykä mun kimppu. See o viime kiartueelt Tealt saattu tamperelaine friisiläis lehm, hyväluanttone ja kärsivällinen ko mikä. Ei ol koska keske esitykse vastannu puhelimehe taik kipittäny pissal (Kyl mu muuki yleisö niin kultane o, munt o ihan pilal lellity, ko hee nii ymmärtäväst jaksava mu loppumatont jaaritust).

Ollenka ei ol moittimist muussaka ylisös. Tänä munst ens tunnus silt, et yleisö ol kauhia hiljane. Vaik mää mitä löpisin ja kaht kätt heilutin, ei laval saak kuulunu mittä. Meinas jo peljästyttämä ruveta, ennenko mää käsitin: hee kuulusteleva mitä mää puhun, eikä voi sen tähre itte mekkaloir! Ko itäse Suamen korvat tottusiva tähä lounase Suame ompelukonentahtisse puhumisse, rupes vähä humina ja muminaki kuuluma - eikä enä tuntunu nii yksnäiselt.

Kuapion musiikkikeskus ol suur ja juhlaliine - ja melkke 500 ihmist ol tuppantunu kuulema. Hee näyttävä noi hyväntuulisilt - iha mun o surkki ko jourun huame lähtemä!

Nyy o sit pari päivä vapat (mitä ihmine teke sillon ko see ei pulputa mikrofonihi? Olen taas unhottanu). Ainaki menen siänimettä, enkä pese tukka ennenko lauanta-aamuste vast, ko lähretä kohre Helsinkki ja Peacockin esiintymiskentti. Sanon ja vinkkan ja vihjan nyy viäl, et siäl on pal tila!Jos joku o joskus meinannukka, ni nyy olis oivaline hetk! Vähä aikka en meina pääkaupunkseurul avoint yleisötilaisuut pittä -  sin o niin pitk ja mutkane ja mäkinen tiä meilt kotto...

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 16.09.2009

En ol ollenka varma, misä päi Suame tarkalles nyy olen. See vähänenki ajan- ja paikantaju läks, ko kipasin aamuste ostama Lauri Tähkä ja Elonkerjuun uure levy. See o järkyttävän kauhian ihmelise hyvä! Jos olissin yksin keikka-autos, jollottaissin täyt päät, et Rakkaus on ähkyssä rehkivä rotanliiska, palanutta ropsua, pinttynyt pellinpohja... Säälin kumminki kanssa-matkustaji hiuka.

Mun päiväriamuhu o yhtyny yks oululaine mustvares ja nel kesäpukust riakko kuikertelemas tiä varres. Kyl mul nyy o seittemänpeninkulma ilosaappa jalas, ko Kuapion lavoil pääsen astelema. Nährä ehtoste! Viäl mahtu kuulemma 600 ihmist salihi...

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 15.09.2009

Ratios sanotti, et syksyn lämmysin päiv tänä! Riahakka aurinkoises kelis saiki aja, pihlajamarjat hehkusiva!

Rovaniämelt tiä vei aamuste maisemapostkorttikaupan kaut 78-tiäl - lähretti Oulu kohre Ranuan kaut. Jo enne eläinpuisto jolkuttel tiä viäres nähtävyys: 8-jalkane, kakspäine poro!

Oulus olen ollu viimeks 2006 kirjamessuil - iha o ikävä ollu. Ja ei munt mittä huanost pirettykkä. Vähä samalaist kiukkan kihinä kuulus yleisöst ko Rovaniämelläki - ain ko heit ni sihatti! Tarkkavaisest ja lemppiäst ja ilosest ottiva kuulija vasta kaik pikkuhousujutuist ja naimissi menon äimistelyst alkates. Iha erikoissi runotoiveitakin tul - Kummottos norsu syä perunsoppa esimerkiks...

Yleisö näyt sivult tämmöselt:

Ja yht aurinkoiselt lavaltakin sihrattunas:

Kiakaus-Katjan vähäflikkaki ol paikal - yllytin hänt kans jakama nimikirjotuksi isosiskos pualest.

Pimmiäst Madetoja-salis lähties men niin pal sulone siil kova vauhti parkkipaika ylitte. Ol nyy varovaine siil pikkune siäl suures kaupunkis. Mee mennä huamen kohren Kuapio, ei voira sunt otta sin mukka.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 14.09.2009

Olin mää sen tiänny, et Rovaniämel o hyvä yleisö, muttemmää muistanu, et see tämmöst o! Kauhia lämmyne ja kotone ja ymmärtäväine vastaotto ol. En ol koko kiartue aikan ollu nii rauhaline - niinko olis oman tuvan pöyrä ääres pulissu (sin ei kyl mahru 300 ihmist.) Joskus vaan käy nii, et yleisö ei tunnu yhtä viaralt, vaikkei tunne kettä. Kännykameran kuvas o otos paikalolijoist - ja toriste siit, mink tähre viäl oikkioiki valokuvaaji-kameroi tarvita...

Tulo Saarenkylän nuarisotalol meinas ens peljästyttä: sali huakus autiuttas - ei yhtäkän tuali ollu näkyvil, vaik kyl mee tualien kans oltti ajatelttu tila vuakrat. (Toisaalt: kunnei yleisö nyy seisovalttaski kuulustelis, joutu sanamaijaki pualttoist tuntti lyhkäsil jaloillas laval töröttämä?)

Onneks sentä Pena ja Liis ja muutamaine muu saapus paikal ja vilaukses ol 400 tuali kaunis rivis.

Valocheckin (siis sen tarkastukse, et kasvovalo o sopivaisen kirkas, muttei nii hullumaine, ettei yleisö lainka näy), tek täl kertta ohjelmatoimiston Tea. Hän o ammattilaine: osas heti käsilläski viuhto niinko artistiki.

Kyl o esiintyjäl merikotkan siivet, ko kuulijakunt oikke lähte lennättämä: nauruhyrinä juur sihen paikka, mihe ol toivonukki, harrast hiljasuut, ko o vakava hetk. Appelssiniasuselt runoilialt kiitoksi!

Huame Oulus nährä, kui juhlaline sai Leevi Madetojal o nimetty.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 14.09.2009

Kittilän seurul enne Rovaniämel riäntämist hekumoimas syksysest metäst. Iha omal, tutul kännykameral otetui elämyskuvi lehmäntateist, valkosest porost kirkasvalos ja mu lemppareist, hianopiirtteisist tunturikoivuist.

Kaks Savo seuru lehtie hastattelu o jo aamukarhial äänel annettu ja emalikannufärise pilve houkutteleva tiän pääl taas.

PS. 1 Ton erellissi uutissi o lisätty muutamei kuvi, mm. Kirjamaan Palmgreni Reidari ja Tuluston Anna Laitlas.

PS. 2 Onk nykyaja rakentamine valla huanoks menny? Tiärän kyl et olen ain ollu tämmöne Riuhto-Raija, mut on see vähän kumma et viiko matka aikan kätte o jääny yks kraana, yks suihkunpirike ja pala suihkukaapi seinäst.