Dolce vita - sitäk sil tarkoteta, et ko tule uurel paikkakunnal, kerkke rauhas vaeltelema ja käymä kaffel ja kattelema kaupoi - ja löytämä erinomase vitsikkäi mainosnikkareitte väläyksi?  Mul ainaki ol tänä Kuapios juur simmost - tommost siis:

Savo Sanomien toimittaja kysys mult tosa alkuviikost ihan totisenas, et eik munt pelot tul Kuapioho - savolaisen syränmail. Vastasin, et ei lainka - ja nii see oliki. Ain munt tiätyst jännittä ja olen tönkkö ko Paasikiven patsas, ennenko munt lykätä laval.

Jännittämist vähenttä hyvä valmistautumine, ja see et kaik tehrä ain samal taval: on soundcheck ja esitykse järjestykse läpikäymine, sopivaise valaistukse säätämine, huulpuna ja vaatetukse ja mikrofoni oikomine paikalles  - ja sit alkunauha jo mörähtäki käyntti. Ko sanota; Laval vaa, Laaksose Heli, mää lähren lyhkäsil jaloil mut pitkil askelil tulema. Ohjelmatoimiston Tea lykkä munt laval, vaik mää kuin pyristelen, et päästäkä munt kotti.

Tärkiä o myäski see, et tukkaha truutata hiuslakka, ettei tuulkone myllä niit pyärryksihi.

Sit ko laval pääsen, ni vähitelle ruppe nousema simmone tunne, et älkkä vaa hakeko munt kesken kaiken pois! Eikä miäleläs lainka! Tuntu silt, et kerta toises jälkke täl kiarroksel mul pitene mu löpinän. Tänänki Kuapios puhusin kaikkines tunt kolm vartti vaik tunti vartist ol alunperi ollu puhe.

Laval mul o ainaki yks rauhaline ja lauhkia yleisö: mun pikkune keikkalehmän vartioitte, ettei kukka yleisö joukost tryykä mun kimppu. See o viime kiartueelt Tealt saattu tamperelaine friisiläis lehm, hyväluanttone ja kärsivällinen ko mikä. Ei ol koska keske esitykse vastannu puhelimehe taik kipittäny pissal (Kyl mu muuki yleisö niin kultane o, munt o ihan pilal lellity, ko hee nii ymmärtäväst jaksava mu loppumatont jaaritust).

Ollenka ei ol moittimist muussaka ylisös. Tänä munst ens tunnus silt, et yleisö ol kauhia hiljane. Vaik mää mitä löpisin ja kaht kätt heilutin, ei laval saak kuulunu mittä. Meinas jo peljästyttämä ruveta, ennenko mää käsitin: hee kuulusteleva mitä mää puhun, eikä voi sen tähre itte mekkaloir! Ko itäse Suamen korvat tottusiva tähä lounase Suame ompelukonentahtisse puhumisse, rupes vähä humina ja muminaki kuuluma - eikä enä tuntunu nii yksnäiselt.

Kuapion musiikkikeskus ol suur ja juhlaliine - ja melkke 500 ihmist ol tuppantunu kuulema. Hee näyttävä noi hyväntuulisilt - iha mun o surkki ko jourun huame lähtemä!

Nyy o sit pari päivä vapat (mitä ihmine teke sillon ko see ei pulputa mikrofonihi? Olen taas unhottanu). Ainaki menen siänimettä, enkä pese tukka ennenko lauanta-aamuste vast, ko lähretä kohre Helsinkki ja Peacockin esiintymiskentti. Sanon ja vinkkan ja vihjan nyy viäl, et siäl on pal tila!Jos joku o joskus meinannukka, ni nyy olis oivaline hetk! Vähä aikka en meina pääkaupunkseurul avoint yleisötilaisuut pittä -  sin o niin pitk ja mutkane ja mäkinen tiä meilt kotto...