Olin mää sen tiänny, et Rovaniämel o hyvä yleisö, muttemmää muistanu, et see tämmöst o! Kauhia lämmyne ja kotone ja ymmärtäväine vastaotto ol. En ol koko kiartue aikan ollu nii rauhaline - niinko olis oman tuvan pöyrä ääres pulissu (sin ei kyl mahru 300 ihmist.) Joskus vaan käy nii, et yleisö ei tunnu yhtä viaralt, vaikkei tunne kettä. Kännykameran kuvas o otos paikalolijoist - ja toriste siit, mink tähre viäl oikkioiki valokuvaaji-kameroi tarvita...

Tulo Saarenkylän nuarisotalol meinas ens peljästyttä: sali huakus autiuttas - ei yhtäkän tuali ollu näkyvil, vaik kyl mee tualien kans oltti ajatelttu tila vuakrat. (Toisaalt: kunnei yleisö nyy seisovalttaski kuulustelis, joutu sanamaijaki pualttoist tuntti lyhkäsil jaloillas laval töröttämä?)

Onneks sentä Pena ja Liis ja muutamaine muu saapus paikal ja vilaukses ol 400 tuali kaunis rivis.

Valocheckin (siis sen tarkastukse, et kasvovalo o sopivaisen kirkas, muttei nii hullumaine, ettei yleisö lainka näy), tek täl kertta ohjelmatoimiston Tea. Hän o ammattilaine: osas heti käsilläski viuhto niinko artistiki.

Kyl o esiintyjäl merikotkan siivet, ko kuulijakunt oikke lähte lennättämä: nauruhyrinä juur sihen paikka, mihe ol toivonukki, harrast hiljasuut, ko o vakava hetk. Appelssiniasuselt runoilialt kiitoksi!

Huame Oulus nährä, kui juhlaline sai Leevi Madetojal o nimetty.