Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 23.03.2009

 Mansen Cumuluksest heii vaa ja kiitoksi jälles kaikil hyvil hihittäjil ja aplodeerajil ja viästien kirjottajil!

Piti tulla tiarottama välitiarotus: 

Huamen klo 16.40 mais on Kesk-Suamen ratios joku kiartuehaastattelu, kertoiln siin niit taik näit - riippu mitä toimittaja kysy. 

Tänäne Tamperen keikka o nyy sit umpitäys (kyl nee nii hullui o), huamisse Jyväskylähä mahtu see kuulusa muutama, Piäksämäel tualei on vapainas hyvi, Kuusankoskel on tänäsen tiaro mukka 15 lippu jäljel, Lahti pullistele, sin ei mahru kettä entiste lisäks, Turku samate.

Hiukan kähiä-äänisis mut entise innokkais keikkamaininkeis

Heli

PS 1: Nii sitä pit ihmetel, et onk muit viillokkei olemas ko kanaviillokki? Jollei ol, ni eik riittäis et sanottais vaa et viillokki. Nimim. sanatuhlaukse vastustaja.)

PS 2: Mää tykkän kauhiast ko mää näen arkpäiväst luavuut: Tampereel joku ol tehny pyäräntakakorin naulamal yhte bananilaatikoi ja hinausliinoi. Kiva keksintö. Ja erulline!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 22.03.2009

Keväsis tuulis tultti Starist Suame läpi Pori kohre. Varekse oliva kovis rakennus- ja sisustuspuuhis - menivä ohitte puutavara suus. Naaka viäl jahkasiva, et mitä seuravaks kannatais ja vaan kattosiva lankoiltas vareste meno. Yhre sysimustan jokisulan pääl lens matalal joutsen - kyl ol kohottava näkymä!

Porin Promenadi-salis ol järjestetty kaik nii et viarailijal olis mahrolisima helppo ja kiva. Takahuanes ol niin pehmune hyvä soffa, et tul jo houkutus siirttä koko runoilta sin. Ei missä ol sanottu, etteik seljälläs soffa uumenist sais esittä runoi. Meijä reippat Tea ja Maarit kumminki pitivä huale ryhris säilymisest, ja ens töikses pystyttivä meijä hiirenkorvahenkise kirjamyyntipöyrä.

Sali ol suur ja hiano - hiuka see häirit munt, et see ol nii suur, et osa yleisöst ol melkke mun perssen takan. Ol siin sit ilmasuvoimane. Koitin kyl nyäkytel mone suuntta.

Porilaine yleisö ol kuuntelevaist ja nauravaistki - siin eturiviski joku kikat nii, et mun ol iha vaikkia pyssy vakavan. Muutonki ol hiuka vaikkia pittä naama peruslukemil, ko joku pyys munt esittämä vuaren 2009 syyskuun Kiakaukse. Emmää sitä sihe kalenterihi ikä sil miälel laittanu, et jourun sen ihmiste ilmoil esittämä... Mut jos kirjotta tekstin, misä kakkupaperi oteta uimahalli saunaha mukka pefletiks, ni sit o myäs velvolline sen lukema jos toive käy.

Kaikelaissi mukavi Pori murtte seuralaissi, mynämäkeläissi valkosipulankasvattaji ja sirkkusilmässi häjyi käve mul keika jälkke Päivä sanomas - juur niinko olin toivonukki!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 21.03.2009

 
Olis see pitäny tiätä, mitä Helsinkin keikkapaikal ensmäsenäs tule vasta: pupu! Nii soma piän kuulusa pääkaupunkseurun kani pupels kaikes rauhas eväitäs Linnanmäen porti viäres ko maalaiset kaars paikal.

Kamera räiskys koko ehtopäivän - kyl talviteloil oleva huvipuisto o aika harvinaine näkymä. Erityisest munsse tek vaikutukse vuaristorata, mikä kurvas iha takahuanen ikkunan ohitte:

Peacocki teknika miähe oliva niit ilossi yllätyksi, mitä ei ollenka joka keikkapaikal ol tullu vasta:
hee tunsiva oman talos laittet ja osasiva niit käyttä! Täst malli - vink-vink!

Hiano ja historialline paik - esirippu ol tulipunasen samettine ja katsomon penkitki 1950-luvult
(nii oli vissi myäski takahuane kaffepöyrän tahrat, mut siit sit joskus myähemmi).

Yleisö ol hyväntuulist (voi ol et tuulikone autto) ja asiantuntevaist - mult toivotti simmonenki harvon kuulttu runo ko Linnuikäv. Kauhian kivoi tuliaissiki mul tuatti: suur päässiäismuna ja kookospähkinäst veistetyt tissiliivit (nee ol onneks Hanna-tutun tuamat, olissin peljästyny, jos viaras ihmine olis simmoset mul kätte plätänny!) Kummilapski oli nii mukav nährä.

Ikä ei ol muute viäl tullu näi nuhrust yleisökuva ko tänä... Mut yks näist mun omavalokuvauste sanomist (sen lisäks siis, et kännykuvie räpsimine o omast miälest hauska ja vähä epäkorrekti) onki vastusta sitä hullumaist muati, et sisällöntuatanto sälytetä yleisön hartteil. Välil väläytellä, et interaktiviine media olis tavottelemise arvone asi - mut tahroktee tosiaanki nährä tämänkaltassi uutiskuvi:

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 20.03.2009

Heti aamuste jo ensmäsenäs iha siin keskustas vasta rulluttel yksnäine rollattor.
Siäl see kulk ja kattel puistojen puit ja ko hänet ol palautettu oletetul lähtöpaikalles,
tuliki jo yks siävä mamma pankist ja pahottel et see o nii omapäine, see hänen kone.

Onk teil ikä ollu tylssä hotellihuanes? Joskus simmottos voi käyr, vaikkei tahtois.
Mul o nyy ajanviätevinkki: laittakka hotellihuanen katto erifärissi ilmapalloi
kakspualisel teipil kii, menkkä sänkyl seljällenne makkama ja kuvitelkka suvinen kirkas päiv,
ohi lipuvi pilvi ja karannui ilmapalloi. Ainaki tosa Salon hotellis see ol helppo, ko katto ol taivaskuviol
koristelttu.

Nii, olin mää keikallaki! Ahtas mut kaunoses Kiva-hallis. Yleisö ol jotenki kauhia hyväl pääl, see munssenki tarttus.
Lähipiiri jo ihmettekiki, et on see nyy kumma, et sama mink puujalkavitsi sää kerrot, ni ihmise pyrskivä.
Mää luule, et see johtu siit, et nauran itte ylimmäisen omil jutuillen, heil tule iha sääli, et ei sunka toi hullu
nyy vaa yksin tual jouru hihittämä. 

Kiva-saliki ol kakskerroksine, mut otin nyy sit kuvan vaan tost eturivist, ko siin ol sukulaissi kerra...



Riahakkan päivä erikoisuuksi ol see, et sekä meijä omal et talo äänimiähel ol kaunis palmikko seljäs. Kui romanttist!

Toine lisäjännitys tul siit, et esiintyjäl oliki punanen pait eikä must! Piänest nee lähtevä nämä kiartueilot. 

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 18.03.2009

Hämelinnast Lohjal päi lähtemine käve aika hittaste, ko ens pit pääst museoima. Mää tykkän niin kauhiast museoist!
Piäne hetke vaa kerkesin historiallist museo vilkuilema, mut heti ens askelil siält löytys hiano kohre:
rautatiäaseman vanh Pectuspastilliautomaatti! Nii sympaattinen kone!

Syämine o oleline, jos meina reippanas kiärttä. Tiän pääl meina tulla usse vasta see ABCDEF-ketju-onkelma:
suur osa ruakapaikoist o täsmälles samal menul toimivi pikaruakaloi. Mää ain kaippa jottan tavalist, niinko muussi ja uunimakkara. Onneks josta Hyvinkä huitteist löyrys ihan tavaline tyämaaruakala!
Oikke simmone misä keittäjä laitta ruan lautasel ja kysy, et kui mont peruna laiteta.
Ilosen punaset ovet ja pal tyämiähi - mitä runonkirjottaja voi enemppä ruakahetkelt toivo?

Lohjal Laurentius-salis ol kans simmone Loppumyytty-klappu ovel, mut kyl hee munt silti sisäl päästivä.
Vähä siappas syränalast, ko ei yhrellekkä lisätualil annettu lupa, vaik joku soma frouvaki käve kysymäs paikka.
Mää ymmärrän kyl paloturvallisuure noi niinko periaattest, enkä kannata simmost bangladeshilaist tapa, et
100 ihmise lautal kuljeteta 600 last. Kumminka en usk, et ikä tule nii suurt sisätilakatastrofi, et pelastautumine
olis siit yhre mamman lisäpaikast kii. Mut nii see o, et talo säännöil mennä ain (mut hiuka saa voihki ja voivotel kumminki, ei sitä muuto Kirjailijaliito jäseneks pääse).

Lohjal ol rivakka naisihmine vahtmestarin, noi vaa nostel painavi rautjäneksi laval ja siält pois.
Simmossi frouvi tarvittais joka juhlasalin henkettäreks!

Lohja yleisö ol lämpimän tuttavallist. Ei munka tarvinnu niim pal jännittä, ko ajattelin, et omi ihmissi täsä vaa viihrytetä.
Yhre jutu meinasi unhotta kerttoki - mut ei hualt, yleisöst joku otti ohjat ja huus, et kerro nyy see juttu loppu mink alotitki. Mukavaist simmone hualenpitämine!

Yleisö joukos o vissi joka keikal ollu myäski muutamaine Lauri Tähkä ja Elonkerjuuorkesteri -faniki,
Syntymähäjyiks heit pruukata nimittä. Hauska see onki - uussi ihmissi entise lukijakunna joukko!
Tosa mu ottamas kuvas yläpualel pari simmost fani näkyki. Hee o noi kaks söpöst lokinpoikast eturivis. 

Esitykse loppupual taas vinkkailin, et mul voi tul sit keika jälkke hyvi jutui kertoma. Lohjal o simmost avosyrämist väkke,
kauhi jono ja yks Veikkoki viäl oli mul päivä sanomas ja moni kerros juttujaki. Tavalisest hilppiämäst pääst o nee, mitkä alka:
"Vaimo kiäls munt kertomast tätä juttu, mut..."