Suur mut lemppiä Rauma-sali vartoili munt kanalirannas ja ovel oli laitettu kyltti Loppumyytty. Kaikkist mukavin tilanne o munst ain simmone, et sali olis kaht paikka vail täys - sillon kaik olis päässy sisäl kenel huviki ol, mut kumminki salis olis tiivis tunnelma. 

Tarkkavaisimma kuulija saiva lährön kevässe jo ennen ko keikka läks liikkellekkä: äänimiäs on käyny pensasaira varpussi äänittämäs ja iha noi vaa ilma tekijänkorvauksi soitta niitte tsirputust salis niil ko vartoileva esitykse alkamist. Saa nähr tulek Teosto meijän kimppu. 

Ei see Raum pal jälkke jääny Eorjoest: ko takahuaees ol pelkkä silitysraut eikä -lautta lainka, hävis teknikko-Simo vähäks aikka paikalt - ol käyny ostamas simmosen kaupast. Muutonki takahuanetunnelmat ol nii mukavaise, et 10 minutti enne esityst olin iha valminas rynnistämä laval roudausvaatteis. Onneks ohjelmatoimiston Tea rupes huutama ko palosireenipensas ja ajo munt vaatettama punaviherliivihamepolvhousu-yhristelmän pääl.

Yleisö ol hartta olone, kuulusteliva niin tarkka, et munt rupes iha jännittämä, et tarttisko mun ruvet jotta viissaitaki puhuma eik löpist vaa. Jälleski otin kuvan - koitin tährät nii, et sisko näky siin ainaki:



Sain nii oikkioi kukkassi ko huavutettujaki ja taas unhotin kertto sen vitsi! Toisaaltas see liitty numeroimattomi paikkoihi - ja ko kerra paikois ol numeroi, ni ei see mikkä välttämätön olis ollukka. Tosa kuvas olen nimmaroimas (taik siis kuikuilemas, et eik kukka tul mul mittä puhuma) ja näky siin vähä yht vahtmestarskaki, kenest voin lyär vaik veto, et hän lähituntie aikan tule Hulimaan viaraskirjaha munt moikkama:

Olen ymmärtäny, et Seinäjoe huamine Törnävä-sali o aika lail tänäsen salin kaltane, simmone n. viiresaran tualin koti. Ihmissi sin viäl mahtuis laumatolkul kuulustelema. Olen huamen klo 14.30 jälkke Yle Ratio Pohjanmaan haastattelus suaras lähetykses. Huhuilen siäl sit, et tulkka poja onkel!