Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 17.03.2009

Nii siin käve, et mee saatti lupa otta kuva ja julkastakki see! Kiartueen alkunauhan ään, mikä kutsu munt laval: "Pali tervessi Laitlast. Mää lähetä nyy tommose naisihmisen teil syynättäväks..." kuulu laitlalaisel Varjon Ippal, kehystysliikken pitäjäl. Joskus aikka sit jo äänimiäs vinkkas, et teijän kehystäjäl o muute iha elokuvalline ääni (taik soundi niinko niis piireis asia ilmasta). Sillo sit tul miäle, et olis hiano pääst simmosen karismaattise juanno saattaman laval.

Ippa kyl pahottel, et olis jo eilen kannattanu antta lupa otta kuva: hän olis nuarempiki sillo ollu!

Kuva jälkke päästi tiän pääl - pit pyärähtä Köyliön Korkean Tammen kaut, ko mul ol sala-ensillas unhottunu mu lempivillatakkin sin. See löytys, ja pihalt löytys myäski niin komioi highlanderei, Läns-Ylämaan karja. Ens hee munt ja mun kännykamera kattosiva, et mikä hullu toiki o mut sit hee tuliva sen omil silmil ja siaraimil lähemppäki toteama.

Vast sit käännys auton nokka Hämelinna kohre.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 16.03.2009

Tämän kiartuen pisin tauko o 14.-16.3. - kolmen päivä munt ei päästetä nousema laval.

Aika mukavaiselt see kyl tunnuski, ko Seinäjoelt sai lauanta omas tahris vaa palauttu, ajella Kaskissi mert kattoma (see o ihana paik, koko Kaskine, menkkä joskus) ja ehtose sit hurrata, ko Lauri ja Elonkerjuuorkester voitti yleisöemmapalkinno. Kyl mää taas niin kreppava olin, ihan ko olissin itte sen pystin käyny pokkamas - melkke mu oma bändi.

Pyhän päästi Uurenkaupunkin teatteril kattoma heijä versiot Lukkosulast ja lumppenkukkasist. Hiano ol vaa istu lämmyses penkis takakenos ja tiätä, et noi kirkkat valot ei munt päi tänä sohota. Näyttelijät ol mukava hullumaissi ja loppukohtaus o hioutunu niiii jännäks, et iha söin kynssiän, vaik hyvin tiäsin kui siin käy! Hyvä Lualamaa ja kumpp.!

Maanantapäiv o menny nyy sit taas tavaroitten pakkamisse (kui mont sukka ihminen tarvitte, ko hän o 3 päivä tiän pääl koton käymät, ja täytyk niitten kaikkie ol parillissi, sukkien taik päivie)? Myäski käytti kinumas, jos kiartuejuannon, sen keika alkunauhan, meil lukenu miäsihmine olis suastunu kuvaha. Hän lupas yä yli miätti ja sanno sit, et käyk vai eik. See mee nährä tääl sit huamen taik kosk taas netti onka seuravaks auk.

Simmone kiva homma tehti ääni-valopäämiähen kans, et värkätti yks videotervehrys. O nimittäis nii, et Laitilan kulttuurseura Walo, misä olen tiarottajan, järjestä yhteistyäs Vakka-Suame musiikkiopiston kans hyväntekeväisyyskonserti tuhopoltetu Laitla vanha rukoushuane hyväks (käy tualt kurkkamas lisäymmärryst: www.laitilanwalo.net). Mää olen sanottanu sin yhren kappalan, Walolaulun, ja sen ensesitys kuulla Tuula Amberlan tulkitteman Laitlan kaupunkintalol ke 25.3. klo 18.30. Mää olen sillo kiartuoimas juur Piäksämäel, enkä pääs paikal, ja sen tähren piti kertto vähä laulun taustoist ja tunnelmist videonauhal - niinko Euroviisuis!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 13.03.2009

Varttikiartuen ensmäne kaukokeikka alko suhmusen päivän - pit hualtta vähä autonestei ennen ko uskals lähte ajama Seinäjoel 250 kilometri matka. Ainokaine kaatonokalline tavara huushollis ol kuhmune Arabian kannu, mut hätätilas silläki lisä pissapojanestei:

Törnävä-salin suunnittelija ol ollu ajan ja ajatuksen tasal - roudausmatka laval ol vaja 3 metri ja takahuane ol 4 metrin pääs. Siäl ol kiva jännittä ja käyr välil ove ravost kurkkimas, et näkyk tutui ja onk mun ihan tosi pakko koht men ton laval iha ypöyksinän.

Lavavaloshow´t kerjetti vähä kattelema ennen keikkaki - nyy kerranki näin ittekki mitä mun seljän takan tapahtu. Valomiäs seura mun puhettan ja tiättyje iskusanoje mukka (jos nee muistan sanno ja jos hän nee huama), vaihtu valastus. Otin kuvan, kummone on 100 % lavaviherkäine ilma lavaherhiläist.

Tavalist toiveikkaamp tunne mul ol laval mennä, ko tiäsin, et katsomos on pal Elonkerjuu-ympyröist tutui, kivoi ihmissi. Ajattelin, et ainaki o joku joukko, ketä säälist ja kohteliaisuurest jää istuma ja taputtama, jos muu yleisö häipy. Mukavaisest kumminki muutki siäl taputti - iha jonku pualhassun jutunki jälkke. Tais olla riahakkaimmast yleisöst tähä mennes. Jonain päivän mää opin viäl vastavalonki kuvama, mut see päiv ei ollu tänä:

Nii ja kiartuevitsi! Sain kerrotuks! Vaik see o jo kui monennet kertta kerrottu, olen itte ylimpäin sil nauramas. Kyl ihmises joku vika o, ko omist vitseistäs nii riamastu... 

Kivan Seinäjoki-päivän päätti viäl yllätysroudarijoukko. Nyy Koski Teeälläst tul kuus miäst roudama! Täl kertta ei ol aihest kuvi. Hee ol see verra vilkkai ja irti maast, et heijät on paremp vaan kuvitel miälesäs. Kiitos jokasel kumminki. Kaiutinlaatikot ON painavi!

Nyy on kolm kokonaist päivä paikalas olemist. Tiistain runoilla runoi ja veistellä puujalkoi Hämelinnas. Näkymissi-kuulumissi!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 12.03.2009

Suur mut lemppiä Rauma-sali vartoili munt kanalirannas ja ovel oli laitettu kyltti Loppumyytty. Kaikkist mukavin tilanne o munst ain simmone, et sali olis kaht paikka vail täys - sillon kaik olis päässy sisäl kenel huviki ol, mut kumminki salis olis tiivis tunnelma. 

Tarkkavaisimma kuulija saiva lährön kevässe jo ennen ko keikka läks liikkellekkä: äänimiäs on käyny pensasaira varpussi äänittämäs ja iha noi vaa ilma tekijänkorvauksi soitta niitte tsirputust salis niil ko vartoileva esitykse alkamist. Saa nähr tulek Teosto meijän kimppu. 

Ei see Raum pal jälkke jääny Eorjoest: ko takahuaees ol pelkkä silitysraut eikä -lautta lainka, hävis teknikko-Simo vähäks aikka paikalt - ol käyny ostamas simmosen kaupast. Muutonki takahuanetunnelmat ol nii mukavaise, et 10 minutti enne esityst olin iha valminas rynnistämä laval roudausvaatteis. Onneks ohjelmatoimiston Tea rupes huutama ko palosireenipensas ja ajo munt vaatettama punaviherliivihamepolvhousu-yhristelmän pääl.

Yleisö ol hartta olone, kuulusteliva niin tarkka, et munt rupes iha jännittämä, et tarttisko mun ruvet jotta viissaitaki puhuma eik löpist vaa. Jälleski otin kuvan - koitin tährät nii, et sisko näky siin ainaki:



Sain nii oikkioi kukkassi ko huavutettujaki ja taas unhotin kertto sen vitsi! Toisaaltas see liitty numeroimattomi paikkoihi - ja ko kerra paikois ol numeroi, ni ei see mikkä välttämätön olis ollukka. Tosa kuvas olen nimmaroimas (taik siis kuikuilemas, et eik kukka tul mul mittä puhuma) ja näky siin vähä yht vahtmestarskaki, kenest voin lyär vaik veto, et hän lähituntie aikan tule Hulimaan viaraskirjaha munt moikkama:

Olen ymmärtäny, et Seinäjoe huamine Törnävä-sali o aika lail tänäsen salin kaltane, simmone n. viiresaran tualin koti. Ihmissi sin viäl mahtuis laumatolkul kuulustelema. Olen huamen klo 14.30 jälkke Yle Ratio Pohjanmaan haastattelus suaras lähetykses. Huhuilen siäl sit, et tulkka poja onkel!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 11.03.2009

Taas see nähti, ei enne Eurajokke kannat ainaka syär: takahuanetarjoilut o nii muhkiat! Kaikin puali muutonki meist jälles keskitytti pitämä hyvä hualt: ko tul lausutuks toivomus siit, et sais peilin takahuanesse, tul Kiinteistö-Jyrki hetken pääst suuren seinäpeilin kans takasi: ol skruuvannu sen irt alakerra vessan seinäst.

Eurajoki-sali ei ol suurimmast ja mystisimmäst pääs esiintymistiloi, mut järjestäjie ja yleisön lämminsyrämisyys men sen erel. Olin nii liikuttunu kaikist kukkasist, erikois-kenkäplankki-seteist ja vastleivotuist rinkeleist, et unhotin kertto mun vitsinki... En nyy sitä viäl paljast, mut maaliskuu lopus, kiartue jälkke sit.

Omal onnettomal kännykamerallan jälles sivalsin kuvan kauneist ihmisist etu-, taka- ja keskrivist:

Alapualel o rivis meijä voimatiimi: monitoimimiäs Jyrki, mää, mun pikku(housu)sisko,Eurajoen syrän ja sialu Pirjo, Henna ja Maarit kans. Kuvan ot valo- ja äänimiäs Nippalan Jari-Jukka, ketä tänän(ki) onnistus toimissas, nii et ol vaivatoine laval ol ja elel.

Täst on kuulkka vaikkia laitta paremaks - mut raumalaiset o ennenki yllättäny... Nährä siis huame!