Pieni perunannostokiertue
Runoilija Heli Laaksosen Pieni perunannostokiertue on yhden-naisen-runoesitys, joka kiersi maata lokakuussa 2014. Huvin vuoksi suurin osa keikkapaikoista valittiin mukaan siksi, että niiden nimessä on y ja ä. RYMÄTTYLÄ! HYVINKÄÄ! VIHDIN KIRKONKYLÄ! KÄPYLÄ! MYNÄMÄKI! SALON YÄ-RUNOT! PÖYTYÄ! JYVÄSKYLÄ! TURKU! Runoja tuttuja, uusia juttuja ja hassuja tarinoita mukuluuden makeista muistoista ihmisen huikeaan, haikeaan elämänkaareen. Täällä ja fb:ssä ajantasaisia kiertueuutisia. Meil o runoi laareis, sanoi säkeis! Voi ko tulisit mukka! Suosittu kiertue jatkuu Keskikokoisena Perunannostokiertueena uusin paikkakunnin!
Välikaarros Kirjavälitykses
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Tee ette voi usko, kummosen koomikon kans mää reissa!
Kiartueen kirjavastaava Odelma näyttä iha viattomalt mynämäkeläisen Juko-perunankokkojarummun keskikukkasena, mut torellisuus ei ol näi harmonine.
Helsinki-Vantaan lentokonehotellist ko lähretti ajama uut alkku kohre, huamasin et mun viäressäni laitettiin taas navikaattor pääl (mink tähre!?). Vaik see juur erellisen päivän oli yrittäny lähettä meijät eteläisse Eurooppa. Valtavankokkosten tiätöitten tähre kone ei käsittäny ei maist ei mannuist, mut neuvos siin viäres koval äänel ko mikäkin besservisseri.
Kyl see aika pal kuski häiritte, ko moottortiärampil joku inttä kääntymä loivasti takaoikeallel NYT. Sen sija, et navikaattor olis laitettu pois päält taik eres hiljasel ja suunnistettu katuopasteitte mukasest, Odelma ratkasi tämän melkomoise omaperäsel taval.
Ain ko kone rupes neuvoma vääri neuvojas, ota liittymä vas- ni hän kirkkal sopraanollas loilotteli ääne ylitte: LILULILULILULILULILULILU!
Pysy tällä kais-LILULILULILULI!
Valitse tie numero viisik-LILULILULILULILULILU!
Odelman lilutteluist ja karttaohjelmist hualimat mee päästi päivä ensmässe kohtesse - Hyvinkään Kirjavälitykse! See o suamalaisten kirjojen keskuskoti. Sin kustantajat lähettä teoksias ja siält niit ajeta mailmal kaikki suuntti. En ollu ikä siäl ollu kattomas, vaik leijonaosa mun kirjoistan kulke heijän käsies ja koneittes ja lokistiikkasysteemies kaut.
Ko katto kui suur varasto see o, ni tuntu silt, et puheet suamalaisen kirja-alan näivettymisest o vähintäski paisutelttui.
Huam! Liikenttevalvojat ja pakettiauton vuakraaja: joku o selväst käyny kumi polttamas ja hiukan kässärei kokeilemas, mut see en ollu mää! Eikä Ode.
Kirjavälitykses ol huimi kirjatornei, suihkivi trukkei ja vilisevi hihnoi. Ja ystävällist porukka - kiitos pikaesittelyst sil kival frouval, kene nime mää en kysyny!
Suurten kirjalavoje lisäks huamio kiinnittys kiiltävä monivalintakonesse, siin ol nappi jos toinenki, valoi ja dikitaalissi näyttöi. Kirjanhakuropotti, mihe voi vaan kirjotta tekijän nimen ja kybersilmä lähte nuuskima, mist laatikost kirjat löyty?, mää veikkailin.
Ei, kyl see o meijän kaffeautomaatti, sanos frouva.
Siit mee sit jo lährettiinki Mynämäkke kohre, kirjalootat kainalos.
Heli ja ajotukihenkilö O
Esplan kaut Käpylän lentokentäl!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Helsinki o mahrollisuuksie maa, ko sin maalaine harvoin pääse. Mää hoitelin Otavan kans omian, Ode Stockal omias. Tapaamispaika miättimises ol vähä vaikeuksi, ko ei muistettu mittän paikoi nimelt. Lopuks sovitti, et nährä Esplan ja Frederikinkarun kulmas - ja siin see meijä Ode vartoileki syysvilusena. Rekka on tulos hakema, mailmanpyärä pyäri taustal ja turistit otta kuvi meist ja mee heist. Karjalatalo hakies mee tiätyst pakettiauton kans hiuka eksytti, mut mukava see vaa o jyrkki mäkikatui ja kissan-kapossi Pellervonkuji henkes uhal kaarrella. Käpylä o inspiroittevan kaunis kaupunkinosa!
Äänivalomiäs Jussi ja monitoimihenkilö-tuattaja-Jonna rakensiva niin kivan ja salamarivakan Arton kans Karjalatalon lava. Talo ol eniten Karjala, misä olen ikä ollu. Joku kotosuus ja kylätalon tuntu ol kaikkial - ja oven kahvoiski ol Karjala.
Kuva: J-J Nippala
Karjalatalon sali oliki yllättävän suur! Tul miälen kyssy, et mitä see nyy tarkotta, ko tämä o loppumyytty? Jollaki ol tiato, et sali oli myytty täytte 300 ihmisel - mut 350 sin mahtu. 50 käyttämätön tuali! Äkki kaik tuutit täytte informeeraust: haloo haloo olik joku tulos keikal! Nyy oliskin tila! Onneks itte Herra Hesariki ol aamun menovinkeis maininnu, et Laaksonen keikal kaupunkis. Iso määrä lipui men ovelt ja moni näytti iloselt, ko viäl viime hetkel liikeni lippu. See verra mää tahtoissi viäl sanno, et vaik ussemite see olen mää, ketä näit numeroihi ja viikonpäivi liittyvi asioi harttast sotke, ni nyy en ollu! See en siis ollu mää! Vaan Ylempi Taho.
Kaikelaisist klummeist ja onkelmist tule harmai hiuksi, mut see anta myäski simmost tekemise meininkki ja tyävoiton tuntu sit ko kaik o vihroviimen ratkastu. Tänä ol itte keikka jotenki siivilläs, niinko kiitoraral olis päässy rullama, ko valtava hyvä yleisö taputti juur oikkiois kohris ja huakus mukan! Kiitos ja syrän!
Käpylän keika maailmanpyärämiähen oli Koski Tee ällän Jyrki, ain valmis kaikki hullutuksi! Jos sil hihkase P, ni see muarosta ittestäs P:n muatosen, testasin tänä! Ko Jonna maanitteli hänet alkupyärittämä mailmanpyäräl vauhti, see oli jo menos. T-pairan selkämykses luk asiaan kuuluvast: Olen rakastanut kuinka sattuu. Lavan taustaraurat ja jänes, mink varas mailmanpyärä pysty pystys, o Jyrkin Rannikonpajast neeki. Kiitos!
Iskelmälaulajaeleisest runonlausujast otti kuvan J-J Nippala.
Erityisest valot ja rytmit saatti tänä sopima paikalles niin ko oli tarkotuski. Ode opetti tyttöje sählyjoukkueest tutun kannustuslaulun: Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!
Mun suur ja valtava tuliaiskassini tuli piäneks, ko niim pal ihmise minu yllätyksil muistiva. Mää sain käpyjäki!
Kaik loppu aikanas, Käpylän keikkaki.
Ol lährön aik.
Vähä monimutkasemma, ko mitä ens olis luullu.
Yäpymäpaikka Vantaan rajoil oli myäski keikajälkkeisen suunnistuskyvyn äärirajoil. Oli meil karttoi ja navikaattorei ja oli kylttei - mut oli myäskin tiätöit ja keiloi ja ajokialtoi nii et ko riittäväst hajetti hotelli, oltti loppujen lopuks lentokentän ulkomaan terminaalis huruttamast reippast kohre Rivieran-portti.
Kyl mee siält sit käännytti takas kumminki, ko muistetti et helvata, huame o Mynämäki ohjelmas, kyl meijä Mynämäel täyty pääst!
Huamen siäl! Lippu täyty ol plakkaris!
Heli ja kumpp.
Vihris viihtymäs
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Nii hyvi ol vihtiläine Rotary-väki valmistautunu runoehtoosse, en ol ennen tämmöstäkä nähny. Käsiohjelmat vartoili penkeis ja yleisö ovien takan hyvis ajois! Ode huamas otta kuva rotist ja järjestyksest.
Ja ketäs see meijän porukast runoehtoon alottika?
Hullu kysymyski! Meijän kirjakeiju Ode tiätyste!
Vihtiläiste rotareitte arvontoi ei saatu alkku ilma onnetart - ja mää sattusi sin verhojen taa kuulema, ko joku jupis, et eikös see Helin sisko olis hyvä. En kerjenny eres hihkasema Pakene, Ode, Pakene, ko see oli jo riamusaatos kannettu laval nostama hyväntekeväisyysarvontoje lipukkei. Hyvi men! Sai olla ylppiä!
Tuattaja-Jonna otti kuvan tapauksest lavan takka.
***
Keikka läks käyntti - mailmanpyäränaine Hanna-Maija anto vauhti ja runonkirjottaja Laaksone kipasi laval.
Meil kulki tänä ääni-valomiähen kans iha vuarotahris töppäilemine. Välil mää unhotin kertto jutu ja sit taas hän lykkäs riamu-musiikki kaikist synkempie runoje alotukseks. Ainoastas yhren kerra seisosin nii, et perunakori lävähti päähä. Joskus sitä oppi iha nopiastki asioi. Herrajestas kui hyvä o, et ainaka uus yleisö ei tiärä mimmost yritetä saara aikaseks. Ko joinakin päivin - esimerkiks tänä - klappi tarkotukse ja toteutuma välil o aika suur.
Onneks yleisös oli kiva porukka ja joku hyvä- ja kovanaurune iha eturivis. Simmoset o aarttei esiintyjäl!
Tänä mää en koittanu lyhenttä juttuani, ni see hiuka lyheni. Meni siin silti 1 h 32 min. Ungefär.
Lavakuvan otti äänimiähen penkilt Nippalan J-J.
Aikamoisen kapallise sain vastaotta runotoivei. Yhren tyhjänki! Yks yllätyksellisimmist oli Raparperisyräme Ko vähäflik nukkus yläsänkys eikä tiänny mailmamenost mittä.
Vihti ilmottautus itte Perunannostokiartuepaikaks: hee juur keksisivä, et yä-kiartueel pääse Vihtiki, ko muista vaa ilmotta, et see o Vihrin kirkonkylä. Lisäks ol nii, et Vihti ol ensmänen paik, misä liput myytti loppu. Vaik sali ei mikkä loppumattoma suur olllu, ni o sil sentä iso psykolokine merkitys, et voi sanno: "O meil muute OSA paikoist iha loppumyytyki!" Mää täst hyväst miälest vastineeks otin mukka kotto rinkeplumman siämeni, kehäkukkaste. Sanomlehrest sai tehrä truuti ja otta ittelles niimpal ko sihe mahtus. Ajattelin nii, et ens suven sit ko plummase kukkiva, vihtiläise ajatteleva meijä lokakuist ehtoot ja myhäilevä - kuka mistäki syyst. Siämeni jäi viäl pual kilo - jos muistan ni laitan jakko täl viikol muuallaki.
Onneks mul ol tänäänki suurenkokkone, tyhjä tuliaiskassi mukan. Niimpal tul kaunei-juhlallissi kukkakimpui eri tahoilt! Kiitos niin kukkasist, ko hyvin järjestämisest, ko paikal tulemisest!
Yäl ajetti Hki-Vantaan lentokentäl nukkuma. Hotellihuanesse sentä.
***
Huamen Käpylä! Karjalatalo on täys ko torimummun mitta.
Heli
Tilanne on nyy tämä...
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
...et
A)
Perunannostokiartueen keikkapaikoist mahtu enä Turkku ja Jyväskylä!
Tulkka sin! Tila o! Kattosin, et juniki kulkke, nii et ehtoste pääse viäl poiski. Ainaki johonki...
ja
B)
Mul o niin kauhia kiartuelevottomuus nyy ko o ollu näit välipäivi, et olen virkannu ruskian kastikke lisäks muussin, lihapulli ja kiinankaalinki.
Onneks mailmas on kanssakummallissi, niinko Seinäjoe Jaana, joka lähetti mul sähköpostis neulotun muussin. Siin on kurkusiivuki!
Kiitos muutonki kaikil peruna- ja muuaiheissi tervessi ja paketei tuaneil. Mul o nykyäs ain keika jälkke nimmaroinneis suur tyhjä kassi mukan, et mahtu isompiki tuliaine!
Heli
Herrajestas, Hyvinkää!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Voik tuattaja enä reippamalt näyttä! Muhkia Hyvinkää-sali häämöttä taustal ja häämöttä siäl myäski Mr. Valo- ja Ääni eli Nippalan Jari-Jukka. Sillon ko hän ei ol Hulin-pulinoi säätelemäs, hän säätä Loirin laului. Ainaki semmone yhtymäkohta o helppo keksi, et kummanka tapaukses ei tartte valokeiloi olla keika aikan kovi ahkerast siirtelemäs. Sattesen keskviikkoaamun aurinkoisin viästi: Hyvinkää tul täytte. Ja niin ko mää taas murhettusin ja mun lempi-Orvokillekkin kirjottelin, et mahtak täst täl kertta tulla mittä.
Mikä ilo ol hurutella Turust Hyvinkääl, vaik ol märkä asfaltti ja äärmäisen kummalline keskustan asemakaava. Hyvinkää-talo o saarrettu pyäräteil, jalkakäytävil ja ajokialloil ja etenemisesteil. Tua siin sit kuarma sisäl! Flyygelinsoittajaki varma lykkä soittimes katukiveyste ylitte alaovest sisäl. Ko oikkia talonpual ja oikkia ovi ol löytyny, ni päästi vankkoje hissie ja jämäköitten teknikoitte autettavaks eikä elämä ollukka nii vaikkia ko ens näyt.
Matkan teko hirastus jo enne saliin pääsemistäkä, ko ko ihan pihapiiris tul nii sulonen pikkune monitoimikaivinkone-traktorajopeli. Ja liuta tyämiähi värkkämäs jotta valtavan kiinostava. Mun keikkapaniikki ol jälles niin pahal tolal, et oli suur houkutus vetästä neonoranssi takki pääl, napata lappio kätte ja sulauttu tyämiäste sekka muin miähin sorakasoi siirtelemä. Poja! Mist mää saan kaiva! Mitä vaan ko ei joutuis laval! Vilkuttelin kaivurmiästen kans, mut mukka en päässy. Ei auta muu ko kisko lausumahame pääl ja laitta ittes alttiks ihmiste ette.
Onneks aulan akkunast näkys tyämaa. Nii et ain ko tuli piän hirastukse hetki, mää voisin haalarmiästen puuhi kuikuilla. Tyänaine Jonna pualestas hualehtis lavakattauksest ja kirjamyynnist. Auraviihteen hualehtijaihmine Tiku nappas kameran kans kuvan jos toisenki.
Hyvinkää-sali o vaikuttavan suuren kokkone: hyllyines ja valkosines seinines see ol ko jääkaapi sisust. Lämmint siäl ol, mut hiuka munt hyys, enneko rupesin tottuma ajatukse, et vaik eile oltti Rymättyläs koulun ruakasalin hämys, ni ei kaik keikkapaikat samalaissi miniatyyrei ol. Hyvinkää-salin o suunnitellu luultavast joku simmone, ketä o ittekki keikoil käyny takahuaneitte ja lämpiöitten maailmas. Joka pualelt pääse joka pualel, senkus ava ove vaa.
Laval rupes nousema johtoi, lampui, kaiuttimi, perunakorei ja pyykkitelinei. Taustkankkai, kaulaliinoi, nestuukei, vara-mynthonei. Sit läks soima Jari-Jukan vart vaste säveltämä tivolimusiikki ja maailmanpyäränpyärittäjä astus laval. Täl kertta sen pestin otti vasta Hyvinkää-salin legendaarine Margit. Kiitos!l
Ja lopuks verhojen takka astu ihmiste ilmoil yks runonkirjottajaki.
Ensmäsel keikal mul meni Rymättyläs kauhian pitkäks löpinät, ko en ollu osannu arvioitta tarkka, et kuin kaua mikäki runo-pyäräytys-sattumus kestä. Nyy toisel keikal keskittysin oikke erityiseste lyhentämä juttujan - ja puhusin viäl kauemi! Suurimmaks osaks see ol oma syyt - innokas mikä innokas. Ko kerra mene ujous ohitte, ni ei ol mittä äärt ei raja. Mut syyt ol hiuka myäski Hyvinkään-väes: runotoivei ol kertyny pual perunakapallist, enkä millän kerjenny kaikki lukemanka. Kiitos hyvä Hyvinkääyleisö ko jaksoitte mun viihrytystän niin kauan kuulustella.
Yäl ajelin peuroje välist kotti. Neljä kaikkias! Mut jokane niist ol nii viisas, et anto mun mennä ens ohitte ja sit vast itte tryykäsivät tiäl. Kaikil paras nii!
Kummalline kiartueväli täsä: kuus päivä tarttis olla keikkailemat. Mää ole jo hiuka haravoittenu mu uurel kuparinfärisel haraval - ja viikoloppun meinasin ilmottautu maalama yhre jumppaohjaajan seinä lakritsinfäriseks.
Ens viikol Vihti-Käpylä-Mynämäki-Salo. Sihe saak: tack o hej!
Heli
Rymättyläs see Rymymine sit alko!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Voik olla perunakiartuemppa paikka mailmas ko Rymättylä! Heijän pelloil perunat ensmäsenäs maaha laiteta - joku hättäne jo maaliskuussaki - ja sitä paitsi siin nimes o Y ja Ä niinko kaikis ittiäs kunnioittavis paikkakunnis.
Vaik Rymättylä o nykysi liitetty Naantalin kaupunkki, mul ei tullu yhtäkän kertta miäle, et täsä Naantalis oltais. Nee Tuulisolmun terassin tupakki polttelevat valppat miähet. Omalaises rymättyläläine puheentapa. Ja see näkymä ylitte Särkänsalmen ja kiljuvan-huimat mäet ja lounaissuamalaiset lehtometät. Olin jo varottanu muut kiartuetyäryhmä, et varatka aikka Rymättylään ajamisse: tääl ei millä raaskitte kaahata näitte syyskauneuksie läpitte.
Aikka kannatta varata myäski sihe, et katota oikkiast kartast, misä o see paikkakunta, mihe olla menos. Ei mittä kuuklekartoi pelkästäs taik ainaka navikaattorin knapin painamist, vaan
paperikartta
paperikartta
paperikartta.
Ko ihmisel o valmiiks näkemys siit, et mihe suuntta ja mitä kaut hän suurinpiirtte on Suamen läpi syäksymäs, hän löytä. Tarttektee lissä varmoi näkemyksi? Miälpireosasto Hulimaa teijän palvelukses!
Mut nii, ENSMÄSEST perunakeikast!
Tämmöne visio ol mul suurinpiirtte lavastuksest pääs, ko mää mailmanpyäräpäähänpinttymäni sain:
Ja tämmöne siit sit vähä niinkon tul...
Jos tarkkan katto, ni voi aikomukse ja toteutukse välis joku klappi olla. Mut ei sitä nyy ainaka tavaomaseks voi syyttä.
Ensmäsel keikal mul meni Rymättyläs kauhian pitkäks löpinät, ko en ollu osannu arvioitta tarkka, et kuin kaua mikäki runo-pyäräytys-sattumus kestä. Nyy toisel keikal keskittysin oikke erityiseste lyhentämä juttujan - ja puhusin viäl kauemi! Suurimmaks osaks see ol oma syyt - innokas mikä innokas. Ko kerra mene ujous ohitte, ni ei ol mittä äärt ei raja. Mut syyt ol hiuka myäski Hyvinkään-väes: runotoivei ol kertyny pual perunakapallist, enkä millän kerjenny kaikki lukemanka. Kiitos hyvä Hyvinkääyleisö ko jaksoitte mun viihrytystän niin kauan kuulustella.
Munt tuntevat ei yhtä ylläty siit, ko mää kerron, et suur osa lavasteist kootti nyy vast ensmäst kertta tual paikan pääl. Ja sit ruvetti ihmettelemä, et oho, ei tämä osa sovikkan tähä ja toi sauma kisko ja tost puuttu joku nippeli. Oliskos knippusittei, letkuklemmari, kumilenkei, naru, tussi, ottalamppu... Hamettakin tiätyst olin viimeks kokeillu 6.12. ja luattanu sihe, et kyl see pääl mahtu ja hyvä o. Oli meil ittelläki aika määrä pikkuesinei mukan tyäkalupakis (mink pakkaan ain ensmäsenäs kyytti, ko kiärtämä lähren), mut ei olis mittän tullu, ellei Röölän kylätoimikunnast Pertti olis astunu kuvioihi ja värkkäilly ja säätäny. Mee pyyretti hänt mukka kiartueinsinööriks enkä varsinaisest kuullu, et olis kiältäytyny. Muutonki kylätoimikunta toimis niinko juna: penki järjestysivä paikoilles, liput niil ketkä ol lipun tilannu. Kiitos ja syrän!
Rymättylän monitoimi-Pertti kiinnittä letkuklemmari.
Paikan pääl tulles oli takahuane hetke aikka varattunas muuhun käyttö: siäl nukutti. Samas tilas nimittäis ol eskariki ja eskarilaisten päiväunihuane. Laps nukkus lapsen untas ja mee sil aikka pystytetti taustakankas,
mailmanpyärä, äänikaappei ja valolaittei.
Rymättylän koulun ruakasali ol tullu täytte. Meil o nyy uus rooli jollekki valitul henkilöl yleisöst - vapaaehtone! Joku vakikävijä muista, et Tervessi peippometäst - keikoil tarvitti joka keika alus siilimiäst. Nyy tarvita sit mailmanpyärämiäst! Jännittävä oli, et mailma ensmäne mailmanpyärämiäs ol meijä isä.
Keikal mää löpisin ja runoilin ja pyäritin pyärä nii et tunti ja 40 minuutti meni, vaik kuin koitin lyhenttä. Mut ko joka asiast tule ain joku juttu miäle.
Yleisö ol kotosa ja hyväntuuline! Ja niitten käret ol lämpimät. Ode, Jonna ja äänimiäs paineli enne ja jälkken keika mink kintuist pääs - kiivast ja kiva o olla tiän pääl.
Yhristetty ääni- ja valomiäs J-J Nippala otti kuvan keikast ja keikan taajuusspektrist (ain olen tahtonu simmosen nährä). Täsä kuvas o nyy tekniikka pääosis, mut kyl mee viäl saara näyttämökuva, misä näkyis runonkirjottajan naamaki. Taik sit voi tulla paikan pääl kattoma.
Mul on käytös vuakrapaku, Juulia nimeltäs, färiltäs kermakastike. Mää en tiärä kettän toist naisihmist, ketä niin palavast pakul ajamist rakastais. Mää voissin aja ja aja ja aja. Ja ajanki! Huamen Hyvinkääl! Onneks see o see verran kaukan täält lähilännest, et saan syrämen kyllyyrest puksutella.
Heli
Sivu 2 / 5