MITÄ MÄÄ TIÄRÄN JOENSUUST?
Paikkakuntapulinasarja2, osa 8/12
Joensuu o yks itäsimppi paikoi koko maapallon pääl, misä olen ollu. Siit itäsemmäks pääsin vast ko olin Turjailija Kirusen eli Heikki Turuse jalajäljil Liaksas, Vuanislahre asemal. Ihana piän, lämmihenkinen kylä, misä hyvi voissin kuvitella asuvani, ellen olis näin pinttyne läntine. See ol vähämarjane vuas ja kyläläise varottiva karhuist, ko ol tullu heijän pihoihi nälissäs pallokrilliritilätki nualema. Sen jälkke jokane Ooppeliki näytti kauemppa hiukan karhult.
Turusen kirjoist olen oppinu melkkest kaik mitä Joensuunseurust ja pohjoiskarjalaisest murttest tiärän.
Kuva: Veikko Somerpuro WSOY
O ihmeellist, et sin pääse viäl junal saak. Josta ihmelisist kiiresyist en saanu Vuanislahrelt poislähteissän hankituks etukätte junalippu - enkä sit saanu oma paikkalippu. Mää valikoisin penkkini ain nii epäonnisest, et joutusin joka asemal vaihtama paikka (Uimaharju, Eno, Joensuu, Kitee, Kesälahti, Parikkala, Simpele, Imatra, Joutseno, Lappeenranta, Kouvola, Lahti, Pasila, Espoo, Kirkkonummi, Karjaa, Salo, vihron Turku!). Nyy mää tiärän, milt flipperin pallost tuntu!
Joensuus on taistelttu Jokelast, päält kattoe ihan tavallise olosest paarist, mikä kanta harteillais vuaskymmenienkymmenien pohjoiskarjalaist kulttuurhistoria. Ja tiätyst semmoset rakennukset ain pistä jonku purkuhimose silmä. 1934 alottanu hotelliravintola o nimetty Suame uhanalasimmaks kultturperintökohteks. Pystys see o erelleski, orotta virkusemppi aikoi.
Kuva Vanhasta Jokelasta: Europa Nostra Finland -sivusto
Kannaotto: Mää voin nimelt sanno ussemankin kaupunkin, misä on hurmaava rakennus kerrallas purettu historia, ko nee talot ei ol ollu enä ”tekniikaltaan ajanmukaisia” ja”neliötehokkaita”. Niitten pääl on pykätty ajamukassi ja tehokkai normitornei - ja nyy ihmetellä, et mink tähren tämä keskusta näivetty, kui ei enä tääl väki viihry? Vaik o niimpal uussi-hianoi toimistotalojakin tosa! Nimim. Tervessi Turust.
Joensuul on kulttuurväen korvis hyvä maine. Ko olen sanonu, et nyy ensmäst mun kiartueeni mene sin, hee vinkaseva: ”Oii, Joensuu! Siäl o niimpal kiva porukka! Nee pruukka käyrä vaik kuin kummallisis tilaisuuksis!”
Yks hyväluantosemppi toimittajaihmissi, mitä tunnen, huitele Joensuun suunnil. See o miäsihmine nimeltäs Suonna Kononen, mink nime mää en pysty kiitettäväst lausuma. Vaik mää tunnin keskityn, ni ain tul suust ulos Suanna. Hän o sen ainaki jollan taval kestäny, ko o ainaki viimeks moikannu, ko nähti. Ja sävels see kerra yhre mun runonki, Sil ko lähte uut alkku kohre. Laitti sen iha hyväks kirjakiäleks.
Enite orotan, et saissin elävänäs kuulla Pohjois-Karjalan murret, färikäst ko tori lauantaiaamul, kohtalokast ko Koli, rikast ko malmilöytö. Mää ole iha varma, et munt käsitetä siäl! Voi ko penkeil istuis olis oikke mont käsittäjä, ko mää lykkän itteni Carelia-salin verho ravost laval!
*** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Carelia-salissa ke 14.10.2015