Oulujoki virta Oulun ohitte ja o antanu kaloje lisäks kaupunkil nimenki. Oulul o saamelaisperänen taust - tulvavesi o voinu olla sen merkitys. Tämän mää kävin oikke harttast oppimas hyvän kiältiäteilijä Saarikive Jannen kirjotuksist.
Oulun seuru murre anta ymmärttä, et ei ol mihenkkäs kiiru eikä mistän pula. Kaik sanat sanota loppu saak, johonki väleihi voi nautiskelun tähre vaik lisätä kirjaimi: pollissi, ihime, valakonen.
Oulun yliopistol vuassi sit näin elämäni ensmäsen kerra, et aikunenki ihmine voi painella potkulauroil - ja sisätilois viäl! Yliopistoalue o siäl nii leviä, lavia ja pitk, ettei siäl opettajaparat kerkkeis lainka seuraval tunnil, ellei sais apuvälinei käyttä. Muutamal ponteval potkasul hee jo häämöttävä jossa luentosali XVIII:n takan.
Ko koitta kirjotta Oulu, tule helpost hutiloiruks ja tekstis lukeki Pulu. Simmosel vaihtosanal voi huvitta itteäs ainaki hetke aja. Pulun yliopisto? Kuis mun ensmänen kirja sit - see olis ollu Oulu uis.
Fölikirjas olen kirjottanu yhre housutapaukse Oulust: ”Olin jättäny tutun pariskunna runokeikan kutsuviarasliput ovimiähel ja sanonu, et nee saa ittelles, ko sano vaan tunnussanan: housut. Eikös tämä duo sit men vakaval naamal lippukassal housujas toistelema. Kassa, kenel ei ollu asian kans mittän tekemist, oli jo käsi hälytysnapil, ja pariskunta itku kurkus, et eik hee pääsekkä sisäl vaik pin-koorinki tiätä.”
Nyy lokakuun kahrestoist ei mun käsittääksen ol mittä salasanoi runokeikal. Lippu vaa ja sisäl Madetojan salil! (Eino Leino, ketä oli Onervast mustasukkane, keksis muute joskus säveltäjä Leevi Madetojal lempinime Luukas Lohipato).
** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Madetojan salissa ma 12.10.2015 ***