Tääl Levi, Piatan pirtti ja unine runonkirjottaja. Vilkas, kiva pohjosen -päiv on takan ja tyyny näyttä kaunimalt ko koska.

Aamuvarhasel jo lähretti Muaniost Vuantisjärvel - sin Enontekiö uumenihi, mist Kiakaus-kalenterin Katja ja Hulimaan viaraskirjast tuttu Miia asustele. Jylhä, muhkia ihmeline hiatamella - simmone niinko dyyni - kattele kylän yläpualel ko vuarenpeikko. Sen pääl mee käytti sit yhrest päähänpistost kuvamas Kiakaus-videot... Sen äänityksist ja kuvauksist täyttys alku- ja loppupäiv.

Juur äske vast Vuantisjärven starat läksivä ajelema kotti - ja meinasiva, et kiartuepäiväkirjan täyty ol valmis sihe mennes, ko hee on peril. Heil o 130 kilometri matka, eiköst tämä täst kehkeyry.

Levin-keikka ol tunturin lael, huikasevis maisemis - ja itte Levi Summit o simmone monitaiteline ihme, siäl o nii huavuttajil ko klasitaiteilijoil ko valomiähil ko rakennustekniikast kiinostuneil ällistelemist (Salin arkkitehril ol käyny kyl simmone piän lipsaus, et yläkatsomon kolmelt alimmaiselt rivilt ei näy laval ollenka, mut ei see nii nuukka ol mun keikal kumminka, ko emmää mittä kehollist liikkumist siäl esitä.) Ennen ko alkunauha päästetti valloles, pit tuulkonet vähä hualtta - sanamaijoil on simmost varte lyhkäne oppimäärä suaritettu:

Paikal ol tullu mukavalaisest ihmissi (yli 250, sanos meijän Tea) - nii meilt lännest ko siit Sirkan kyläst ko ympärs maat muutonki.

Vaik parikymment ihmist läksiki pualvälis keikka pois (sain jälkken päi heilt melkken kirjallise selvitykse, et ei hee varsinaisest munssen kyllästyny, ko oliva vaa sopinu jonku meno vahinkos liia aikasi), ni lämmyne miäl jäi Levist. Yks ihana Rauni-frouva lausus mul laval iha runo ja toi knipullise antolokioi ja lapase - kirjokintta oikke! (Huam! vastanpanemattoma ponteva halaus!) Summiti henkilökuntaki pit hyvä hualt, ni et ei ollu meil murhet mistä.

Huame nährä, mitä Rovaniämel kuulu ja kummone o heijän taiva färi!