Hiuka jo helpottunemmal miälel läksin tänä liikkel kohre Huittissi, ko olin torennu jo, et esityksen saa menemä läpitte ilma et koko yleisö poistu ja et see kestä runssan tunni (eikä esimeriks kolm tuntti taik vartti).

Huittisis ol kiva - moniki asi, mut jos nyy yhrenki mainitte, ni see et kaffilan pitäjä toi meil berlinimunkei. Mää olen pullal lahjottava ihmine. O see onni, etten ol kunnallispolitiikas mukan!

Yleisö ol simmone ko see Satakunnas o - sisälpäi riahakas. Ei munt ollenka haitta puhhu ihmisil, ketkä taputta runo lopus vaa ja hihittä iha hiljaksis. Kiitoksi heil! Otin jälleski kännyllän kuulijoist kuvan, hee ol tosi söpössi, tommossi:

Piän harmiki ol - Risto Ryti -salin vahtmestar luul, et hänen toimenkuvahas kuulu se, et ko esiintyjät rekvisiittoines tule paikal, hänen kuulu lähte kykkyttämä kellari. Ja sama ko koitta purkuhetki... Keikanaikaset salivalot hän kyl mukavast hois. Onneks yleisös ol mukan viarailevi tähti Koski Teeälläst. Hyvä Nuarisoseura! Hyvä Rannikonpaja! Hyvä Valio (ja tervessi mun kummilehmäl Lonerval.) Tosa hee huhkiva koivukulissin kans (lehm on kuva ulkopualel):

Päivän erikoisuus: esiintyjäl ol viherkäise suka!