Aapine!
Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.
Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!
Aapishaastattelussa Keskitalo Suomen solisluun korkeudelta
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Pohjoisen kirkas tähti Katja Keskitalo aapisvastaa tänään! Enontekiön Sanomien päätoimittaja, kerkeäkynäinen kolumnisti, Helin Kiakauskalenteri-kaveri, sarkasmin Suomen mestari äänessä:
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)
– Jo penikasta saakka mie olen ollu mahottoman sivistyny ja kultturelli ihminen. Siksi mie varmhan jäin tämmöseksi kitukasvuseksi vaivaiskoivuksi ko en joutanu syömhän ollenkhan, aina oli nokka kiini kirjassa. Iskä risti minun yhen miehen mukhan, se kuulema luki kirjoja hevosen reessäki puukuorman päällä.
– Muistelisin, että minun lempilukeminen oli ehottomasti Aku Ankka. Vähä jälkhin sitte löysin kaikki perinteiset lasten lukemiset, niinkö Tartsan-ja Angelika-sarjat... Tiina-kirjat tietenki ja Anna Ystävämme. Annan ostin ittele koko sarjana joululahjaksi pari vuotta sitte ja siitä seuraavana dvd:nä.
– Ja ko mie en kovin isoksi ikänä kasunu, niin saan sanoa, että kaikista lempikirjoin on tietenki Tuulen viemää.
2. Muistatko, miten opit lukemaan - tai kirjoittamaan?
– Äiti yritti opettaa: jii, aa, ja. Minusta se kuulosti samalta ko kiinaa puhuis, enkä kahta kirjainta saanu yhthen. Kerran vihapäissä muistan painanheni pitkin Suvanontietä ko kukhan ei halvanu lukea minule sitä Aku Ankkaa. En tiiä, olenko ikänä jälkhin ollu niin vihassa!
– Sittekkö opin lukemhan, osasin mie vishin koulhun mennessä tikkukirjaimia tavata, niin otin takasi kaikki menetetyt ajat. Kesälä mie luin kaikki yöt, en silmäntäyttä nukkunu. Ja päivät kiikuin puissa.
– Vieläki oottelen, että oppisin kirjottamhan.
3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?
– Häätyy sanoa, että en ole aivan varma. Hämärästi muistan jotenki net ISOT kirjaimet siinä sivula ja sitte joku värikäs kuva. Mutta nyt aion ottaa takasin tämän tulevan Aapisen kans, paljo hauskemat kuvakki!
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
– Häpeä tunnustaa, mutta kauhean vähä kerkiän tai jaksan lukea nykysin. Tehin viime jouluna kirjoista joulukuusen minun yöpöyväle, mutta eipä siitä moni kavonnu.
– Viimisin mielhen jääny kirja on piiain Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Niin mahottoman riipivä ja runolinen oli kirja ko vähä pitemälle luki. Miehä Akin tunnenki, hieno mies.
Riikka Pulkkisen Totta oli kans hyvä. Semmonen, joka jäi mielhen pitkäksi aikaa ja mietitytti. Sitä paitsi sen luki minun sisko Outiki ja met keskustelima siitä. Pakko olla hyvä. Pulkkisen Vieras on siinä joulukuusen puolivälissä oottamassa eläkeaikaa...
Katja Keskitalo
(ei valokuvaa, naama täytyy kuvitella)
Tehtävä ysi
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
¤ Lomaileeko luonasi koululainen, joka huokailee ajan kulumattomuutta? Tässä liuta opekokelas Kreetan lähettämiä aivotoimintaa villitseviä ajatushommia:
1. Katsele ympärillesi ja mieti millä kirjaimella ympärilläsi olevat tavarat alkavat.
2. Laske montako kirjainta kaikkien perheenjäsentesi nimissä on yhteensä.
3. Mitkä ovat sinun lempilaulusi? Järjestä kaikki lempilaulusi aakkosjärjestykseen.
4. Tuleeko kotiisi paljon mainoksia? Käytä ne hyödyksi ja laske montako kertaa joku kirjain esiintyy mainoksessa, esimerkiksi montako k-kirjainta mainoksesta löytyy.
Rauman Hemingway Tapio Koivukari
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Raumalainen ihana miäs Tapio Koivukari odottaa uuden Käpykaarti-romaaninsa syöksymistä painokoneista ulos - ja ehti onneksemme osallistua aapissarjaamme. Kuinka korkealle ihmismielen sfääreihin voikaan yhdessä viattomassa haastattelussa kivuta!
(Kuvassa Koivukari Kodiksamia-palkintojenjako-tilaisuudessa 2011. Kuvasi Miikka Lappalainen)
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?
En os sanno yht mutt varman tua Björn Landströmin kuvittama Laiva. Siin ol seillaevoi mailma alust alkkai ja se ol kauhia jännittävä. Mutt sitt mu enon anno mul semsen ko Intiaanisatuja misä ol oikkioi intiaanette sadui vähän toimitettun ja mul o se viäläki ja mää ole siit meijäm pojal luken.
Ja tomsist kirjasarjoist täyty mainit Pekka Töpöhäntä, siihe ol joinkin kauhia helppo samastu, ja sitt Väinö Riikiläm Pertsa ja Kilu, ja Viisikko mutt eritote Simo Penttilä Arizona-sarja.
Ja mää rupesi aik aikasi lukema aikusten kirjoi ja ni se ol tua Peter Freucheni Seitsemän meren kirja ko mää lui ja jo piänen ja montten kerttaha, se ol semnen tiatokirja.
2. Muistatko, miten opit lukemaan?
Kuulemma kauhia aikkasi, joskus neljä-viide ikkäsen. Aku Ankoist ja telkkarin piiretyist. Mää ovesi näkemä ens sanan kokonas eli vähä niinkom pikaluku nykysi opeteta. Sitt kon kouluhu mentti ni lukutunni oliva mul kauhian tuskalissi. Ko stää aapisem pladi tuijotetti ja tankatti ja mää olsin tykän lukki.
3. Mitä jäi mielen omasta aapisesta?
Kuvitus, ko edust kans jotta maalaisemppa ja oikkiamppa mailma.
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
Ny o menos Ulla-Lena Lundbergi Jää eli Is. Se vaikutta kauhian kiinostavalt. Keväste mää lui islantilaise esseetyylisen tiatokirja liberalismi synnyst. Se ol kovast elähdyttävä ja oikke ajatukse ruakka ja pist ihmettelemä suuri asjoi. Ett kumsel julmudel ja vääryydel o sekki vapaus jo aikanas rakenett.
LISÄKS:
Nii, ja mink aakkose mää otaisi fölihi autiols saarel?
Mää otaisin tiädättäk Yy.
Ko Y o vokaali, se pärjä yksnäski. Ei tart kettän kerales. Se om personalline, vähä erikoine, hillitty ja kohtelias. Se ei ruppeis varmam päsmäröittemä. Se o juur semnen kon tyyni ja syys ja hyy - voi oll ett hiukan turhanki vilpone mutt eiköst mes sendä juttun tul.
Ja sitt mää ajatteli ett Yst vois tehd haavin taikk tritsa jos tarttis jottam pyydystä, taikk houkutel häne lauta mastoks ko siält saarelt lähdetäm poijes seilama, sakaroitte välihi vois hyvi jonku seili virittä.
Tapio Koivukari
Kahreksas tehtävä
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
¤ Ö-runon huopapöllö, jolta sulaa jäätölö löllöks!
Tarvikkeet:
Pöllöön ruskeaa askarteluhuopaa
Jäätelötötteröön haluamiasi värejä askarteluhuopaa
Liimaa
Vanua
Puuvillalankaa
Silmäneulan
1. Kiinnitä pöllön kaava huopaan kiinni ja leikkaa ääriviivoja pitkin. Pöllön vartalokappaleita tarvitset kaksi, joten leikkaa vielä toinen samanlainen.
2. Leikkaamisen jälkeen liimaa silmät, korvien keskusta, vatsan keskusta ja nokka toiseen kappaleeseen.
3. Ompele pöllön vartalokappaleet yhteen. Mallissa on käytetty luotospistoa, mutta ompelun voi tehdä myös etupistoin tai pykäpistoin. Muista jättää täyttöaukko.
4. Kun ompelu on melkein valmis, täytä pöllö vanulla ja ompele täyttöaukko kiinni.
5. Leikkaa jäätelön vohveli ja kolme jäätelöpalloa. Liimaa pallot vohveliin ja jäätelö on valmis.
6. Jäätelön voi kiinnittää pöllöön liimaamalla, muutamalla pistolla tai jättää irtonaiseksi.
7. Pöllöstä saa kivan käsinuken, jos jättää alareunan ompelematta.
Hiuka ihanan pöllötehtävän keksis ja lähetti Rauman OKL:n Kreetta
Minna Runoraati Joenniemi on puhunut!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Aapishaastattelusarja hypähti ilosta, kun Miss Runoraati, toimittaja Minna Joenniemi vastasi haastattelupyyntöön myöntävästi. Omalla, vuolaan lakonisella tavallaan Minna muistelee huimia kirjastonkirjakuormiaan.
Kuvan lähde: Yle
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?
Kuinka pieni on pieni? Vanhemmat lukivat minulle paljon satuja ja loruja - Kirsi Kunnasta ja muuta mahtavaa. Itse olen lukenut lapsena niin kamalan ahnaasti ja vauhti oli kova kuin vuoristoradassa, että yksittäiset kirjat humahtelivat ohi ahmiessa eivätkä palaa nyt mieleen.
Kerrankin jouduin lainaamaan veljen lastenvaunuja, että saisin palautettua niillä kirjastoon kaikki hamstraamani Kolmet etsivät ja Neiti Etsivät, Viisikot ja Seikkailu-sarjan kirjat. Jossain vaiheessa Nekalan kirjastotäti oli parhaita ystäviäni, koska luin hyllyjä läpi melkein aakkosjärjestyksessä.
Nyt isona kun haluan olla pieni, luen Kari Hotakaisen lastenkirjaa tai kun unettomuus vaivaa niin lapsuuden luottoystävät eli Asterix-sarjakuvat auttavat.
2. Muistatko, kun opit lukemaan?
Muistan. Olin ensimmäisellä luokalla oppinut ihan perinteisesti tavaamaan. Oli alkamassa välitunti tai koulupäivä oli ehkä loppumassa, luokassa oli enää muutama ihminen ja opettaja, kun loksahti.
Lukemaan oppimisesta sai laulukirjan ja se oli juhlaa!
3. Mitä jäi mieleen omasta aapisesta?
Ei muuta kuin tavuviivat ja värikkyys.
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
Luen juuri nyt Katja Ketun Piippuhyllyä, jonka kieli on niin mehuisaa, että se pihahtaa päähän, hiprakoittaa. Luen myös kotona ääneen Henry Vuorela-Stenbergin muistelmia. Suosittelen. Kun on kerran aloittanut kirjan lukemisen toiselle, niin on vaikea lukea sitä enää yksin, koska seikkailun haluaa jakaa.
Minna Joenniemi
Aapishaastattelusarjassa Ellilän Kirsti!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Monitaitoinen, monialainen, monimuotoinen
kymmenien kirjojen ja suositun Kirjailijan häiriöklinikka -blogin pitäjä
Kirsti Ellilä vastasi suvimielellä aapiskysymyksiin.
1.Mikä oli lempikirjasi pienenä?
Ihan ensimmäinen kirja oli Pieni pajunkissa (tosin ihan varma en ole nimestä, muistaakseni se kuului Tammen kultaiset kirjat sarjaan ja äiti luki kirjaa minulle, joten en ilmeisesti osannut lukea) Tarinassa on pajunkissa joka onkin oikea kissanpentu, todella suloinen. Olin eläinrakas joten pörröinen pikkukisu osui siihen saumaan. Tarinassa oli myös perhonen joka lenteli ja joku sanoi aina akrabadabra ja tapahtui jotain ihmeellistä. Tai sitten sotken tarinat. Mutta en voi koskaan keväällä ohittaa pajuja ajattelematta ja muistamatta tuota kirjaa.
2. Muistatko, miten opit lukemaan? En muista täsmällisesti hetkeä milloin opin lukemaan, mutta isä vei minut kirjastoon heti kun olin oppinut ja muistan tuon ensimmäisen kirjastoreissun, oli pimeä myöhäissyksyn ilta, kun kuljimme kaupungin läpi. Olen piirtänyt siitä sarjakuvankin. http://kulkeekohenki.blogspot.fi/2012/07/muisto.html
Muistan myös yhden silloin lainaamani kirjan, siinä oli köyhiä lapsia, jotka askartelivat ja käyttivät keitettyä perunaa liimana.
3. Mitä jäi mieleen omasta aapisesta? Voi olla, ettei Aapisesta jäänyt mitään mieleen, ehkä se oli jokin lukukirja, jossa oli runo tallissa yksin olevasta hevosesta. Siinä sanottiin jotenkin niin, että polle huokaa, tahdon muutakin kuin ruokaa, rakkautta suokaa. Se jäi voimakkaasti mieleen. Samastuin yksinäisen hevosen osaan, luultavasti tunsin itseni aika yksinäiseksi lapsena ja lohduttauduin ruualla.
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina? Voi kuulostaa lattealta, mutta Piin elämä todella sykähdytti. Elokuvaa en nähnyt. Pidin valtavasti myös Haruki Murakamin Suuresta lammasseikkailusta.
Kirsti Ellilä
Sivu 13 / 15