Uusi SARJA alkaa Aapine-sivuilla! Haastateltavat kertovat lukemaan oppimisestaan ja lempikirjoistaan. Hurmaava porilainen kirjailija Elina Wallin avaa pelin. (Tutustu paremmin tual: www.elinawallin.fi)

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)

Ehrottomasti Maijaliisa Kauppise ihastuttava Tilli Mössönpoika. Tarinaa en ennää oikee hyvi muist, mut siin oli kivoi sanoi. Niinko Tilli ja Mössönpoika. Ne kuulosti ääneeluettun hauskasilt. Mössönpoika toi miälee mummu tykön ussei syäry pullamosso. Seki oli hyvvää.

2. Muistatko, miten opit lukemaan?

E. Yhtää e muist. Mut kirjottamisest mul o yks ihana muisto. Mää kävi toist luakkaa Musa Viipalekoulus ja meil opetettii kaunokirjotust. Semmost vanha-aikast, misä kirjaimet tehrää yhrel pitkäl ja koukeroisel viival, eikä kynäkärki nous irti paperist enne ko sana vaihtuu. Mää oli kauhee tarkkakätine ja koiti tehr jetsulles sillail, ko opettaja nevvo. Sit yhten päivän me päästii L-kirjaimee, siis issoo ällää. Siin o ihanat laajat kaaret, esti huippukaari ylhääl ja sit iso lenkki ällä juures ja sit viäl heitto ylös. Opettaja kehu, et mul o erinomase kaunis ällän kaari. Mää ole siit viäläki ylpee.

 3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?

Päällikanne kukko. Se erusti jottai auktoriteettii. Vähä samallail, ko Kekkone.

 4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

Oi! Mää luje kauheesti. Nyt hiljakkoi kahlasi läpitte Laila Hiatamiähe Tauno Tukeva tarina eli Lappeeranta-sarja. Se oli ihastuttava ja koukutti iha täysi. Lukemine o ihanaa. Jos se viätäs mult poijjes, jäljel ei jäis ko tyhjä nahka.

Elina Wallin