Aapine!

Aapine!

Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.

Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!





Heliltä: ”Kuin kaua määki olen Tähkän Laurin tuntenu (10 vuat), enkä ol tiänny, mitä see piänen luki. Nyy mää tiärän, ko kirjotin sil ja kysysin! Mukava ajatel, et Scarryn Kissalan Hessu ja Mato Matala o osa tähtimuusikonki miälemaisema."

 

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)

Lempikirjoja oli monia. Voidaanko Aku Ankan taskukirjoja lukea kirjoiksi, en tiedä?

Richard Scarryn Meidän Koulu -kirja oli lempikirjani ennen kouluun menoa. Mieleen jäivät myös Harry Kullmanin Viimeiset Turnajaiset, Onnen päiviä -kirjat, Tomin uusi paita. Olipa Kerran – Klassiset sadut  oli suosikkini ja vielä tänä päivänäkin siihen palaan.




2. Muistatko, miten opit lukemaan - tai kirjoittamaan? 

Muistanko, muistan. Päntäämällä aakkosia ja lukemalla ja selaamalla kirjoja, imemällä itseensä kaikkia kirjaimia:-)


Lukeminen ja kirjoittaminen on kuin pyörällä ajon treenaamista. Ensiksi vedetään kahdella apupyörällä, sit yhdellä ja sit jo mennäänkin täyttä pyörää ja kohta  ajetaankin ajattelematta ilman käsiä. Ja kun homman osaa, miettii että kuinka tämän oikein opin. 

 

3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?


Kukko ja kaikki kirjaimet:-)

 

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?


Tua Harno: Ne jotka jäävät. Inspiroi uuden levyn tekstittämisessäkin. Suosittelen!


Nii ja lisäks vapaaehtone - mink aakkose ottaissit mukka autiol saarel? 

A:n koska se on anarkistinen, luova, vilkas, elämänjanoinen ja ja se seisoo aina vakaasti ja vahvasti kahdella jalalla maan pinnalla. Siitähän kaikki alkaa ja se on kaiken A ja O!

 

Lauri Tähkä

 

 

 

Mist see ajatus oikke lähtikä? Et tekis keikan, misä olis mukuli lukemas runoi? Ja et sil vois juhlista uuren kirjan tulemist? Ja et see olis juur Lapi löylypäivil ja juur Patolampiteatterin laval? Enä ei tarkka muist ketä ja kui, mut ol maar see hyvä, et ei jääny aikomukseks ja tarttis-tehräks ja joku-päiv-mää-viäläks!

Lappilaisten koululaisten kans Aapine-kirja tul elokuun kolmannen päivän heltteis julistetuks ja julkistetuks ja juhlistetuks unhottumattomal taval. Ei ol tarkka selvyyt, kui mont ihmist ol seuramas, mut neljäsara huitet o arvailttu. Mukula oliva taitavi ja pelottomast laval, vanhemma ja kummi ja mummi ja vähäflika saiva olla heist määrättömä ylppiöi. Ilmas ol runout ja oma kiält ja naurui ja liikutust! Kaik, mitä koitetti, onnistus tänä! Tosa al on tarkemppa raporteeraust paikan päält.

Kyl mää tätä jännitinki - ja ihan täyrest syyst! Ei ol mittä helppo tämmösen kankian ja ittekses tekemisse tottune ihmisen painella isol joukol laval. Mukuliaki olen tähä mennes nähny lähinnä kuvist.


Kuva: Miikka Lappalainen


Esiintymise jälkke mää ja 8 tähte kokkonnutti fanien tuaman banderolli al riamuittema hyväst päiväst! Viäl kerra lähetetä kiitoksi niil monil tahoil, ketkä tämän mahrollist!

 

 

***

Muute: Mää en sitä lapsil kertonu, enkä yleisöllekkä, mut nyy voin sanno, et aapispäivän alku ol raskaimman pualeine. Siltmäe Markus, mun kirjailijakaveri, murrekumppani ja pullansyämisystävä hauratti 87-vuare ikkäsen Laitlan kirkkomaaha. Siit hyvästjätöst läksin suara meikkipussin ja vaatekaapin kaut ihanie runolasten kans esiintymä. Mul ol tunne ko viästikapulan kuljettajal: vanhoilt ja väsyneilt elävil ja eläväisil.

Lepäile sää Markus rauhas - mää viän sun tiatojas ja taitojas ettippäi nii hyvin ko ossan - ja tääl o oppivaine, nuar väki niit vasta ottamas! Jos siäl taivas o netti, ni katos nyy näit kuviki Aapisjulkkareist!


Heli

 

 


Aakkosrunomukulayleisö oli hyvin valmistautunutta. Innokkaimmat runomukulafanit vaelsivat Päijät-Hämeestä saakka katsomaan. Rauman seudulta oli haalittu parhaat ompelijat surruttamaan kokoon banderolleja:


Maailmankiertueen varalta hankittu manageri-juontaja-välituntikellonsoittaja Katja Salminen pitää huolta, että roti pysyy ja tilaisuus starttaa ajallaan:



Hetki alkaa H:lla ja Heli alkoi Hetken. Tässä tutistaan vielä yksin Patolampiteatterin koulutauluin somistetulla lavalla:

 

...kunnes kaikkien odottama hetki koittaa. Tervetuloa runomukulat
AARO, EETU, AINO, LOTTA, OONA, KATRI, VIIVI JA IDA

 Lappalaisen Miikka kipusi äänimiehen korokkeelle kuvaamaan. Kuvassa näkyvät punaiset lipareet eivät ole Maon kannatusjulisteita, vaan solumuovisia peflettejä - yleisön ainoa keino selvitä armottomassa auringonpaisteessa koko oppitunnillinen!

Näin se kulki: Heli kertoo taustat, runomukulat tekevät taustalla aapisliikkeitä ja yksi vuorollaan käy lukemassa runon. Vaatetus on sovitettu f-kirjaimen mukaan - ollaan niin kuin färikynät penaalissa!

Joka ainokainen runomukula onnistui esiintymisessään. Yleisö kuunteli hiiskumatta - edes vauvojen suusta ei kuulunut yninää. Kuvassa pieni soma Oona sulattaa yleisön ennestäänkin lämpimät sydämet lukemalla P-runon, jossa Pirjo paistaa poliisille plätei!



Ennen keikkaa intoa, paloa ja iloa ilmassa Patolampiteatterin pienessä näyttelijälämpiössä.
Takahuoneessa pojat pokkana kuin Tavastialla!

Ja flikat lavalle valmiina!

'

Kuvassa ei näy hyperventiloivaa sanamaijaa, koska hän ns. valokuvaa.

 

 


Aapisen runomukulakeikalla saivat muutamat hapiharvinaisen Aapisen kokoelmiinsa, se näyttää tältä:

 

Heli + 8 runomukulaa. Jos mainitut Salme ja Hannu tavoittavat vielä Warstan Elinan nimmaroimaan, niin tällaisia ei monta maailmasta löydy! (Turun taiteiden yössä 15.8. ja Otavan omissa Aapisjulkkareissa H:gissä 14.8. se on mahdolllista).

 

 

 Ja näin keräilykappaleet syntyivät! (Kuvasi Miikka.)

 Odelma ei väsynyt Aapista myymään! On ehdotettu, että Otava lähettäisi Odelmalle pokaalin tahi kaksi.

 

 


Nostattavaa Aapispalautetta lipuu laatikoihin! Kiitos!

 

Tähänastisista tenhoavimman tekstiviestitti eri taitava Kari Välihuone Tädinvärkkiöstä. Hänpä se aakkosti koko hela viestinsä sanamaijalle. Sopii koettaa perässä: 


”Aloha! Bäätin cirjoittaa dämän ekstarin fain gäyttämällä hurjia irjaimia järjestyksessä. Kauhean lapsellista, makeaa, nelikulmasta onnea pienelle queen runoilijalle! Sanamaija, teoksen urakoit! Vwerpaalisilla xelityksillä yllätit Zuomen! Åååh. ääkköstit öökköset!”

 

 


Kuvan Lapin Patolampiteatterin Aapis-Helistä ja runomukulien Ä-kirjaimesta otti Miikka Lappalainen


Hei koko rakas aapisväki -

runomukulat vanhempines, lappilaiset opet ja muut toimen-ihmiset, Rauman opekokelaat, Turun yliopisto, Miikka, Odelma, Otava, 400-päinen kuulijakunt, kaik lukijat ja taikakynä Elina - K niinko korkia kiitos!

Takan o väkevä, unhottumaton päiv, ja Aapine o nyy nii julkistettu ko kirja voi olla.

Sanomattoma hyväl miälel olen, mut poikki ko tarkkailuluakan poja viivotin. Iha lähipäivin raporteeraan kuvines päivines, kui ja kummottos meijä Aapine saatetti matka.


Mul o ehrotus: huilatan kaik hetki!


Heli