Ussemite aamut alka a:l, mut erityiseste heinäkuu viimene aamu. Aapisel! Laitlan kirjakaupast tul viästi, et nyy nee tuliva meil! Heti rynnimä runoauton kans paikal. Sen jälkke rupeski tulema eri kirjatahoilt viästei, et ei meil vaa mittän tullu... Rivakast on koitettu paina ja postitta ja nualla postpaketei kii, mut ei vaa iha joka pual kerjenny. Huamen sit!

Mää tulin nii onnelliseks, ko sin Keskuskarul keskel, kirjakaupa eres ol tuttu sana. Joku kaunis frouva viäl kävel juur ohitte:

 Tänä see on tott! Koko suvi varrottu! Aapine! (Sen tähre ei ol esim. kammattu tukka viikkokaupal).

 
Sit mää nimmaroisin ja nimmaroisin ja nimmaroisin ja toivosin, et tulis nyy see A eli Asiakas. Kyl joku käviki - ja arvatka mitä: see ol heti professor, ketä sen ensmäsen  kirjan ost!

Jatkoin ryntälemist. Vanhan Rauman kirjakaupas viarailin sopimas pikkukeikast, Lapin kirjaston akkkunanäyttelyhy vein yhren tiäty aapise lissä ja Pyörnin Kaffilan ovest painelin sisäl ja rupesin tekemä sin Warstan Elinan aakkoskuvist koostettu näyttely. Siäl see nyy o, saa men! Miikka autto. Kiitos!

Seuravaks sama näyttely pystytetä Tampereel lastenkirjainstituutti (8.8.) ja myähemmi Hesan Akateemisse.

Turu Sanomitte Jouko Grönholmi ol kirjottanu äly-säkenöittevä aliojutu aapisist Agricolast Laaksosse (!) ja Uusi Rauma -lehren pilapiirtäjä Teuvo Salmine ol värkkäily munst Aapiskana muni -tyylisen karikatyyrin...

Ja nyy yämyähäseste viäl mää kraapustan tääl Aapissivupäivityksi! Jos huaminen päiv alkais vaik sit B:l (Luulen kyl, et see alka K:l, ko olen Kodiksamin koulul kevythaastattelemas klo kuustoist Kutomokirjan kirjottaji Lappalaise Miikka ja Pietilän Vesa).

Heli