Hei eli Päivä eli Labdien!

Ensmäne Latvian keikka on takan ja see ol nii riamuline! Pääsin alottama siält, mist tämä mun käännösrunokiälen latviaki on kotosi, luateisest Salacgrivast.

Usse Suameski piänil paikkakunnil o sama juttu: viarailijoitten paikal tulemist arvosteta silmin nähre. Mummut Latvias - ja pappatki - otti munt vasta ko lapselapse jouluaatton. Yks mamma lausus mul runonki!

Tämän kuvan ottaja ol museo tyäntekijän virkune flikka. Mää sain luvan kuval, mut en muist häne nime! Sen laitan huamen sit ehtoste tulema, jos o voimi. Kuurelt o herätys, keikoi on kolm ja kilometreis kaikkias 500. Mut Madona ja Jekabpils o ihmisen pakko nährä.

Kiitos Salacgriva! Paldies!

Heli