Ventspilsin vapaasatamaa. Kuva: HL
Pitkäst aikka! Läns-Latvia, Ventspils, Venta-joen äären kirjailijaresidenssi, mil on se luulot-pois-ottava nimi: Starptautiska ratsinieku un tulkotaju maja.
Latvian kiälest tykkään, vaik sen vaikeus munt raasta. Tuntu, et tämän kiälen keksijöil ei ol mittä ymmärräyst sanoje äänteellisist merkityksist. Eik ol älytönt, et niin kaunis sana ko kaste on tääl rasa? Ja et suhteet on tääl sakari ja et ikri voi tarkotta joko pohjet taik kaviaari? Kukkakimppu o onneks pukepuskis tarkemmi puķepušķis - se anta toivo.
2013 olin tääl kirjottamas ja rauhottumas, nyy sama juttu. Lisäks olen ittiäni ettimäs, jos se olis vaik tekemisen puuttees purjehtinu tän. Kaukan en ol: jos katottais kartalt suara tiä, ni vähemmän tän o matka ko meilt Jyväskylä!
Misä se Latvia taas olika... Ihan tosa keskel!
Tulin taas merireittei pitki, ko olen päättäny et en enä lennä. Ens sain kyytin Turu satama, siält aamu-Galaxyl Tukholman satamasse. Siäl jäljitin tunnelbanat ja lähijunat seuraamal matkustavaiste näkössi (älylaitteet o yliarvostetui, olenk mää sanonu..?) Junan seinäs luki mainos Ring dem du saknar mest, mut en slti soittanu. Ruatin Nynäshamnist tulin Stenalinesin rahtialuksel, Scotish Vikingil Itämeren ylitte tän Ventspilssi. Keinutti kovast yäl, se tuntus hianolt, mut meni vähä hukka, ko ei voinu kellekkä sanno. Mun lisäkseni aluksen keulaportist astus aamul ulos yks rekaton matkustaja, semmonen pitkäsäärine ja nätti naisihmine, kenel oli palmukuvioine peräskiskottava. Mul oli 15-kilone reppu seljäs, kuljin sen al ko laukkuryssä. Silti meil satamamiähet kumarsi, semmosen harvinaisen pää-polviin-kumarrukse. Luulen, et sil elegantil enemmän ko mul.
Ventspilsin laivat ja Cow paraden edustuslehmä. Kuva: HL
Satama o ihan täsä sylinmitan pääs, kävelin residenssitalol. Kirjailijatalon ulkoministeri Ieva tuli vasta. Sain avame ja tulin huanesse ja menin heti filtin al. Heräsin pipo pääs 12 jälkke lokkie ja aurinkon huutoihi.
Kirjailijatalo on 1800-lukune raatihuane. Sisäpualelt historia on tarkast piilos, mut ulkopualelt rakennus viäl arvokkuuttas ja ikäkauttas ilmenttä. Piänes puutarhas o ruusu tammikuussaki kukassas. Heti etupihal eli raatihuaneentoril tutustusin harmaalokki. Se kävi ens lastenvaunuje alaritilält varastamas muavpussin. Sit se halveksus vähä aikka joulukuust, mikä viäl torin keskel töröttä, ja poseeras mul kirjailijatalon oven eres ylenkatsovast: hän o sentäs alkuperässi kaupunkilaissi eikä mikkän turisti Turust.
Raatihuoneentorin jouluvastustaja. Kuva: HL
Ympärs mailma on siis residentei täsä talos, latviaks tämmötti: Heli Laaksonen (Somija), Laura Clarke (Kanāda), Jayde T. Will (ASV eli USA), Lil Reif (Vācija siis Saksa), Sven Otto (Vācija), Jānis Rokpelnis (Latvija), Laura Liubinavičiute (Lietuva), Jana Egle (Latvija), Ruta Štelmahere (Latvija), Irina Markova (Ukraina)
Ventspils o jokseenki Rauman kokkone teollisuus- ja turistikaupunk. Talvel ei tiätty ol muit turistei ko me kirjailijatalon asukkaat. Teollisuus o ihan täsä meijän takapihal, 2 korttelin pääs. Hiililaivoi lastata pimiäs, valokeiloi ja rysket pimiän meren partaal. Paljon tyämiähi ja toimeen tarttumist, semmost mist tule rauhalline olo, ko voi ajatella, et ei kaik ol mun vastuullani, vaik joskus luulen. Nostokurjet ainaka.
Satamat on tääl toimeliai ja suuri. Poliittisest valveutuneet voi netist katto, kummossi käänttei on USA:l, Ventspils brivostal eli vapaasatamal ja tarmokkaal kaupunkinjohtaja Aivars Lembergsil - joka tapaukses tyän äänet kaiku joka pualel, paatei tule ja mene.
Fossiili! Kuva ja löytäjä: HL
Mererannal, aallomurtajil ja laitureil saan kuluma kaik valosat ajat, pimiäs koitan sit kirjotta. Mitä sää muuten tiärät fossiileist? Löysin vissi yhre! Meri ol heittäny aallomurtajal kaunei piäni kivi, mitä seulosin ko avosetti. Tommone 3x6 cm löytys. Näyttäis kilpikonnan kiälelt. Kuuluisko siit ilmotta johonki Natural history museumil Lontoosse vai antaisko olla vaa? Kuka neuvo?
Kirjailijatalol on yhteispyärät, mitä saa lainata niimpal ko tykkä. Ja lainaanki.
Tänä yhteiskeittiös meijän talon amerikkalaine, ketä puhu viro ja kääntä latviast ja liattuast enkuks, sanos, et he oli akkunast kattellu, et kuka hullu hake tallist pyärän alles ja lähte ajama ko tuult ja vett tule vaakasuaras. Varma se suamalaine. Juu!
Tiä pystys! Nostosilta yli Venta-joen. Kuva: HL
Mul on merisäit varte kirpparilt täält ostettu suihkumyssykankainen takki, mink färi on semmone, mist tule miäle lähinnä itku, ja venäläiset kummisaappaat. Myätämyrskys o hyvä aja, ylämäkkenki täyty vähä jarrutta. Semmone mul muute sattus, et ko olin ajamas sillal, rupes summeri soima ja tiä nous pysty! Pääsin näkemä, ko nostosillan alt kuljetettin kaivinkone.
Lokit riapo tuules hianost. Pikkulokkejaki on tääl, se o harvinaistuva laji. Yhrel silmäyksel sen tunte siit, et siipie yläpual o vitivalkone ja alapual pikimust. O niinko vuarotelle seurais harakkaparve ja kyyhkysparve, ko niit kattele.
Ventspilsin vapaasatamaa. Kuva: HL
Yks päiv siäl satamateil painellessani mun kohralleni pyssäs auto. Semmone reipas ukkeli huus akkunast latviaks, et hei kato nyy vähä, sult putos jotta (emmää sanoi ymmärtäny, mut tilantte). Ja nii olikin tarakalt puronnu kassi, misä ol pyäränpumppu ja kaks omena, Musta prinssi -lajiket. Mää kävin sen kahmasemas takasi ja hymynaamast kuski paldiespaldies-kiittelin. Munst on sulost, ko ihmiset pitä toisistas huale (erityisest minust…) Olis hän voinu ohiki aja. Ain ulos lähtiessäni mää toivon semmost hualenpitäjä: et joku laittais mun hihani kintaitte sisäl ja ylänapin kii ja kaulaliinan kunnol ja taskun vetskarin. Olissin ihannepäiväkotilaps.
Olen kiärrelly kattomas, onk kaik ennallas. Moni asia o. Pilateskurssei ja viherkahviloi on tullu enemmä 7 vuares. Suur osa pikkukaupoist mene kii klo 14.30. Ainane lauantai. Pikkukaupoi onneks viäl o!
Kävin kuulustelemas yhren konsertin Parventas eli sanamukasest Toispualjokke. Ihan perinteisest tolppaan liimatust julisteest kattosin, et simpukamuatoses Parventan kirjastos o jonkusortin kansanmusiikki. Ei sil niin tarkka väli, mitä ohjelmas - yks ihmisteilmoil käyminen päiväs o hyväks. Kansoje välinen käsitys toisistas mene tääl päi nii, et latvialaiset pitä pohjosnaapureitas eli virolaissi hyvi hittain ja virolaiset tykkä et suamalaiset vast verkkassi onki. Semmosse mää kiinniti huamio, et laulun jälkke latvialaiset taputti jo täyt päät, ko mää olin vast ajattelemas et koht vois ruveta kätt liikuttama. Ehkä me ollanki kansakuntana hittai!
Hiuka ehtisin katto kirjahyllyäki. Siäl se o heti päälmäisenä, Ulkomaiset runokokoelmat -hyllys: Soul. Burkans. Undens. - Guntars Godiņšin latviaks kääntämänä Aurinko. Porkkana. Vesi.
Kirjastos mul tule ain kotosa olemine, mut erityisest sattes. Siäl aulan katto vuas yhrest kohta suara päät ja al oli asetelttu kaikelaissi astioi ämpäreist kaunokirjalaatikoihi. Siäl meil kotonaki o savupiipu juures iha varuiks amme, emalipotta ja alumiinifati.
Sain muute kuvamateriaalitoristeen, et koton jouluvävyt Paki ja Eki, mitä en suastunu kovast mankumisest hualimat ottama mukka, vartoile nokka kii akkunas niinko merimiähen koirat. Lepo vaa, poja! Kyl täsä viäl kestä! On tätä kirjottamist ja keikkojaki. Helmikuun ensmänen päiv Riias esimerkiks Godiņšin kans - saa sin tulla suamalaisetki. (Tämä ei koskenu jouluvävyi).
Jouluvävyt Paki ja Eki merimiehenkoirina. Kuva: Miikka Lappalainen
Ventspils pähkinänkuoressa: Meri, joki, paatit, luotsit, nosturit, satamasilhuetit - ja lehmät! Kuva: HL
Laitan ylimääräsenä tilaajalahjana kuvan itkunfärist, ko en ossa sitä selittä. Lisäks jättiläislehmäpatsaast kuva - niit tule viäl enemmänki. Tääl o niit ympärs kaupunkki kymmeni-kymmeni ja muitaki teoksi. Ventspils on tehny sopimukse, et he tarjo taiteilijal residenssin ja taiteilija sitoutu tekemä heijän kaupunkki teokse, mink he sit lunasta. Oi voi, ko olis monelaist, mist täst kaupunkist vois otta malli muuallaki! Laipni ludzam, tervetulo tutustuma, vaik sit suvemmal!
Heli
Suihkumyssykankainen, itkunvärinen ulkotakki - mut muute sikses kaik hyvi!