21.11.2013
Syrän on painava ko marketin katto marraskuus
On käsketty surra kolm päivä
sytyttä verenpunassi kynttilöi
runoillan pääl o rasti: Peruttu
Voi Latvia-pikkune
teil tarttis kans olla yätön yä
ettei koska enä tarttis tulitikku raapasta,
taas kerra viärä lyhty
mettäkalmisto
maantiä vartte
mere rannal
kaupa raunioil
Oleks nähny ko taivas putto niska?
oleks kuullu et teräs, petoni, loistelamppu?
suklaamuni ja huulipuni
äitie luit ja sysivesi lattial
Tämä maa o niin tottunu surema
et sil on ylimmäises lipastolootas
must nauha jo valminas
Kolmanten surupäivän
sato lumi hiilisataman yl
mukulat teki heti palloi
miähet rakens taas
naurova mustanpuhuvil
tyämaavitseil
Koulupoja juaksiva ohitte
kaikkist ilosilmäsin huus mul
Kiva lakki!
Forsa cepure!
Ko laps puhu latvia
on ko upottais kylmät käret
lämpimä hunaja.
****
c) Heli Laaksonen
Latvian rauhanajan pahin onnettomuus tapahtus 21.11.2013. Riias Zolitude-lähiös Maxima-marketin katto putos iltapäiväruuhkas rakennusvirhen tähre alas, 54 kual, loukkaantus iso määrä. Sattusin olema Latvias sillo. Tunnelma ol apia. Latvialaiset moittis ittiäs: mink tähre meil o näi hutero, korruptoinu, hutiloiva maa! Kotiseuturakkaut olen nähny pal, kotiseutukiukku ol mul uus asia. Kirjotin sillo jo alun runol, nyy sen sain valmiiks. Runo ilmestys myäski kirjallisuuslehti Latvju tekstis äskettäis. Latvialaiset o noussu ylös monelaisist - kyl tästäki.
Heli
Luoteis-Latvian murteelle kääntänyt - atdzejojis Guntars Godiņš
21.11.
Sirc i smaks kā lielveikal jumc novembri.
Sērs i issludinacs uz trim denam,
uz zems deg asinssarkans svecs,
dzejs vakaram krusc pār: accelc.
Ak, Latvij mazo,
Lai teu nakc i kā den,
lai vair nemūžam nevaidzet špick uzrout,
lākturišs nest
uz mežkapem,
uz ceļmalam,
uz jūrs krast,
uz veikal drupam!
Vai tu i redzeis, kā debes krīt leja,
vai i redzeis, kā tērouc, betons, griestlamp,
šokolāds oliņs, lūpkrās,
māts koul un minerālūdens pudels mētajas pa grīd?
Šitas zem i pierads sērot,
tam augšama atvilkns lādite
i jou sagatavot meln bant.
Treša sēr dena
apsnig ogļ ost.
Bērn tūlit pat taisij sniegpiks,
vīr būvei tik tālak,
smējas pa rupjem jokem
būvplaci.
Man garam paskrei skols puiks,
vens a priecigam acem uzsouc:
„Forša cepure!”
Smuk mic!
Kad bērs runa latvisk,
i tāpat kā oukscs roks ielikt
silta meda.
Atdzejojis Guntars Godiņš
Pagājušā gada novembrī Ventspils Starptautiskajā rakstnieku un tulkotāju mājā dzīvoja un strādāja mums labi zināmā somu dzejniece Heli Lāksonena. Ventspilī dzejniece atradās tieši veikala Maxima traģēdijas laikā. Heli man atsūtīja dzejoli, ko viņa bija sākusi rakstīt toreiz Ventspilī, bet pabeigusi pavisam nesen. Šis dzejolis veltīts upuru piemiņai un mūsu pārdzīvojumiem par notikušo.
Atdzejotājs