HUAMIO! HUAMIO!
KUULUTUS! KUULUTUS!
Kuvan huutotorvi ei ol huutotorvi vaan roskis! Esimerkki mun residenssikaupunk Ventspilsin lennokkast miälkuvituksest - ja siit et toteutetan kans. Voi ko mää toivoisin Suamenki kunnallistekniikoihi enemä leikkisyyt ja uskallust! Siit mää viäl tulen mont kertta muistuttama.
***
Mut alotetast alust, näi see men:
Mää älläsin, et jotta erilaist tarttis olla, jos meinata et täsä joskus jotta erilaist aikasekski saa. Minust viissamil tul miäle, et Läns-Latvias o ain-sula-satama Ventspils, misä o myäskin kirjailijatalo, mikä otta hoivihis muutamiks ajoiks kirjottaja- ja kääntäjäihmissi - kirjottama ja kääntämä.
Paikan nimi o ihan pokkana
Starptautiskā Rakstnieku un tulkotāju māja
ja see o vaan täytyny opetella kirjottama, ko hakemuksen tän laiti ja see hyväksytti.
***
Kosk Ventspils o lännes, en suastunu ajama itäsen mutkan kaut sin Helsink-Tallinn-Riika-Ventspils-kiapaust. Puhumattaka, et olissin nii jälkkejääny, et olissin lentäny Latviaha!
Laivavuaroi tän kulke läntissiäki reitei. Ko aiktaulut hyvi sumpla, ni 27 sutjakkas tunnis pääse meilt kotto tän kirjailijatalol. Matka on kyl vaan 300 kilometri, mut ko ihmine ei ossa linnunteit kulkke, ni ei ossa.
Turku-Tukholma-ruatilaivas ei ollu viäl minkä erityise seikkailun tuntu. See jännä tiätyst ol, et hytis ol telkkari (mist lähtie normihytis on telkkari ollu!) Mää syynäsin sitä taas telkkarittoman innol - jestas mikä juustomainoskin tul.
Tukholma o ni liikuttavan suajelevaine maa, et määki siäl selvisin, ostin muin miähiin junalipu Nynäshamni ja siäl sataman pimeyres sit hapuilin Stenalinesin laiva kohre. Mun lisäks laivas ol pelkki autoilijoi ja rekkakuskei (!) - jalkamiähen ol liikkel ainoastas kaks: mää ja joku muu. Joku sataman vuaropäällikkö ei päästäny munt kulkema siäl rekkojen kansottamal satama-alueel vaan sanos saksan-englannillas: Ai vill teik juu teör. Ja lykkäs munt oman Renaultis ovest sisäl ja puikkelehtis rekkoje välist suara autokannel, sanos et tosa o hissi, men respa. Hiukan karu asiakaspalvelija mut syrämelline!
Stenalinesil oltti jo Latvian merialueel, kellot kävi ruati aikka, kyltit ol latviaks ja venäjäks, mut hytin mää sain ja avame. Siäl ei ollu telkkari... Eikä lämmityst, mut en kehrannu mennä kysymä, et onk see tarkotus, et ulkolämpötilas nukuta... Ei sitä muinasillaka merimiähil mittä lämpötiloi ollu. Hytis ol neljä sänkky ja kaikis peitot. Puin säärystimi myäte itteni lämpimäks ja ryämisin 4:n peito al nukkuma. En muist, kosk olissin viimeks nii hyvi saanu unen pääst kii.
Aamu valkentus ja silmie al aukentus Ventspils! Ei mittä haitannu piänet pisarat klasis, ihmeliselt ja tyäteliäält näytti uus päiv tääl.
Laivast ulos tulles eksysin, ko kerran kaikil muil ol rekka paitsi mul, enkä löytäny sitä "matkustajat, menkkä täst ulos"-kyltti mistä. Seurailin erilaissi rekkamiäslaumoi ja olin ain vaa uurel autokannel reppuineni. Sit joku armolline viittas mul ja sanos: "On tö rait" ja ko oikkial menin, ni pääsinki ulos peräkannen kaut, kuarma-autoje välist keskel satamakenttä.
Onneks olin ollu kuuliaine risteilymatkustaja ja lukenu latvian oppikirjoi juur. Satamas nimittäis seisoskeli miähi ja naissi, kene liiveis luki MUITA. Tavallas hee muit oliki eikä meit, mut latvialaiset tarkottava sil sanal TULLI. Menin jälles reppuineni näitte MUITTEN tykö ja sanosin, et Ai äm lost. Sillo hee huitosiva mun häipymä tost noi vaan ton noi portist ulos. Ja siäl munt orotti jo vastaantulija ihana Ieva kirjailijatalolt!
Ihmelist o, et laiv tul nii lähel mu majapaikka: pualen kilometrin päähä! Iha jalkasi siit sit kipasti terminaalist peril.
Kirjailijatalon pihal munt vartos jo runoautoki valmiin... Mut ko olen tottunu ajama punasel, ni ajakot tol viherkäisel joku muu runonkirjottaja. Mun huanen on toises kerrokses ja kiva ja kaunis. Talo o rakennettu 1700-luvul eikä see ol viäl elinkaares pääs.
Monestaki syyst voin olla ilone, et olen juur täsä kaupunkis, mut iso syy o see, et Ventspils o lehmätaitten kaupunk. Sveitsist alkanu Cow parade -taireprojekti ilmene tääl nii, et eri kokkossi, mut enimäkses jessukse suur lehmäpatsai o ympärs kaupunkki. Arvatka onk mul kotosa!
Olen mää töitäkin tehny eli kirjottanu!
Tämä ol nyy tämmönen piän lähtöraportti, samal kirje sukulaisil ja kavereil ko ihmettelevä, et mihe see men ja mikä sil tul.
Hyvi tuuli teil kaikil kans - tutuil ja viarail!
Heli