Ihana seittemän kukkulan Turku!

Läksin jo pualenpäivä jälkke liikkel, et saan varmast riittäväst osaksen Turu historiallise harttast ilmapiirist. Pit suariuttu ajois tekemä yks haastattelu Ylen yäratiot varte (11.-12.9. yässe aikka ajeta ulos) ja sit mun kiinost virolaise Leonhard Lapini tairenäyttely Wäinö Aaltose museos, erityisest hänen maalaukses Jänöjussin suudelma. Muilt osin see häne näyttelys ol vähä liia avantgardistine tai mikäliä mul, mut Jänö-kuva ei pettäny. Siin suurenkokkone jänes pussa ballerinamaist flikka, yhtaikka himokas ja poisoleva ilme naamallas. Siit flikastaka ei oikke saanu tolkku pyristelek hän irt vai hinkuk vähä viäl lissä. Tunsin samoi tunttei hänen kans: sama aikka mul o suur into laval - ja ain enne sin ryntämist mää tunne suunnatont katumust siit, et sin jourun, iha ypöyksinän.




Keikkapaikal Media Livis ei tarvinnukka tänä ol nii aikasi, kosk eilise jäljilt ol lava pystys ja äänentarkistus tehty. 11 ihmist vail täys sali ot munt vasta ko palopurje parvekkelt hyppäjän. Välil ol melkke stand up -koomikkomaine olo, ko ihmise hihittivä, vaik mää iha (melkke) vakavissan puhelin siskon pikkuhousuist ja ruatiristeilyst. Kovi ol ilosel pääl kuulijakunt, mukavaist!

Ain keika loppupualel mu lavaviuhtomisen käänty iloks ja hyväks miäleks - ja vaik olen juur pualtoist tuntti puhellu, en millä viäl tahtois lopetta. Huanol kännykameral nipsautetus kuvas näky somi ihmissi:

Mu reipas kiva vähäflikkan o ollu nuarimmases (3 kk) nyy näil alkupään keikoil mukan kirja-kortti-kalenter-paitamyyntti hoitelemas. Laps o ollu ko herraenkel ja sisko samalaine. Viäl kiitos heil!

Nyy on piän hetki vapaat, sit viuhahreta pohjosse: Yliviaska, Muanio, Levi, Rovaniämi, Oulu nyy ens alkku,
sit Kuapio. Mahtu mukka! Täält tulla!