Nii nauravaine yleisö tänä Turus, et ei olis varsinaissuamalaisist uskonu! Mää kyl tiäränki, et pari satakuntalaist ol, yks keskisuamalaine ja joku eteläpohjalainenki - mut ei kai hee neljästäs remunu? Ol hiano saara siivet ja seittemänpeninkulmasaappat yleisölt, kyl niil sit paineli! (Ja tarppelist oliki, kosk matka lavalt takahuanesse ol niim pitk, et sai iha juast, et kerkes takasi encoreks, ennenko väki lakka taputtamast ja mene kotti). Kattoka nyy kui söpössi eturiviläisekki o:

Mystine esiintymisosote M L Media Liv Auditorio paljastus ihanan vanhan frouvan pyärittämäks Domino-elokuvateatteriks, mist on muakattu iha ihka omintakeine keikkapaik. Remontti on tehty viimeks sillon ko talo o rakennettu, 1956. Jos hiuka seinärapninki oliki kellastunu, nii aito, henkevä 50-luvun tunnelma ol senki erest! Akustisestka ei sali ollu hullump, sanos asiantuntija Kymelaaksost.

Keika jännittävin hetk tul iha alus: mää hullu luvin yleisöl Kesktalon Katjan lapinmurttesen Kiakaukse meijä ruti-uurest kalenterist! Voitte kuvitel, et ei kuulost kovin pohjoselt, ko mää lounasel aksentil kiakun, et "tiistaista tullee mielhen koulun käsityötunnit", mut mää pyysin kyl antteks enne ja jälkke. Oikkiast olen sitä miält, et Katjan kuuluis kiärttä meijä mukan koko satsi (ei see Enontekiö sen kaukemppa ol täält ko tämä siält), mut pohjosen lavoil vallanki. Mää jatkan viäl suastutteluan (vonkumist, mankumist ja vakuuttelemist).

Huame jatku samas paikas samoil meininkeil. Kuulin et 11 lippu ol jäljel - ei see mittä haitta vaik neeki löytäis omistajas.