Olis see pitäny tiätä, mitä Helsinkin keikkapaikal ensmäsenäs tule vasta: pupu! Nii soma piän kuulusa pääkaupunkseurun kani pupels kaikes rauhas eväitäs Linnanmäen porti viäres ko maalaiset kaars paikal.

Kamera räiskys koko ehtopäivän - kyl talviteloil oleva huvipuisto o aika harvinaine näkymä. Erityisest munsse tek vaikutukse vuaristorata, mikä kurvas iha takahuanen ikkunan ohitte:

Peacocki teknika miähe oliva niit ilossi yllätyksi, mitä ei ollenka joka keikkapaikal ol tullu vasta:
hee tunsiva oman talos laittet ja osasiva niit käyttä! Täst malli - vink-vink!

Hiano ja historialline paik - esirippu ol tulipunasen samettine ja katsomon penkitki 1950-luvult
(nii oli vissi myäski takahuane kaffepöyrän tahrat, mut siit sit joskus myähemmi).

Yleisö ol hyväntuulist (voi ol et tuulikone autto) ja asiantuntevaist - mult toivotti simmonenki harvon kuulttu runo ko Linnuikäv. Kauhian kivoi tuliaissiki mul tuatti: suur päässiäismuna ja kookospähkinäst veistetyt tissiliivit (nee ol onneks Hanna-tutun tuamat, olissin peljästyny, jos viaras ihmine olis simmoset mul kätte plätänny!) Kummilapski oli nii mukav nährä.

Ikä ei ol muute viäl tullu näi nuhrust yleisökuva ko tänä... Mut yks näist mun omavalokuvauste sanomist (sen lisäks siis, et kännykuvie räpsimine o omast miälest hauska ja vähä epäkorrekti) onki vastusta sitä hullumaist muati, et sisällöntuatanto sälytetä yleisön hartteil. Välil väläytellä, et interaktiviine media olis tavottelemise arvone asi - mut tahroktee tosiaanki nährä tämänkaltassi uutiskuvi: