Ko ajele Turust Helsinkki moottortiät pitki, pääse ilosest takkupäisen peikon oikkiast silmäst sisäl. Olekstee sil miälel ikän kattonu niit kallioihi louhitui tunnelei?
Halikkolaisel pyssäyspaikal saatti hyvä fantasiasalaattiruakka (fantasia tarkot, et sai valita ottik lisukkeks kanan vai juuston, otetti juusto) ja reilu palvelemist. Eilises Salo Seuru Sanomis ol nimittäis ollu arvio mun Peippomettäkiarroksest, ja rivakka henkilökunta käve mul simmose vissi jostan paperinkeräyksest kaivelemas, ko mää kyselin, ettei simmost mittä vaa löyry.
Päivä ensmäne järkytys tul Kasarmikarul, Helsinkin Savoy-teatterin eres. Siäl ol parkkipaikka! Noi vaa hujaukses mää vetäsi mu runoauton sihe, ei tarttenu taskuparkki eikä pujottelemis, parkkeerasin niinko misäki Laitlas.Al oleva huippuhifilaatunen kuva esittä sitä, et toristettavast olen parkkerannu Staris.
Savoyn lavarakennukses riit mukavaisest auttavaissi tyämiähi. Ol meijä oman äänimiähe lisäks äänimiäs ja äänimiähe apuri, valomiäs ja valomiähe apuri, ja kiva saippuakuplamiäs Simo, ketä autto meit käynnistämä kuplanpulputtajan neitsytmatkan. Huamasiktee – siäl leijus kupla tyttärines?
Korkkial humiseva lava, kaukan hymisevä ihanaine yleisö, saippuakuplakonen pikkaset iloset sattenkaarefäriset kuplat ilmas… Voik olla satumaisemppa. Oi iankaikkinen ko mää tykkäsin.
Mul ol rivis kohokohti reisul: entissi tyäkaverei tul koko parvelline munt kattoma, oikken kulttuurkerhon kans, ja hee näyttivä ja kuulostiva juur silt niinko ennenki! Elonkerjuuyhtyeen fanit kävevä munt taputtelemas! Sain mu lempifilosofilt kimpullise ruusui! (Melkken tekis miäl laitta kolm huutomerkki perätyste, vaikken ikämailmas lait!)
Marsunkokkoste räntähiutaleitte al mee vaelletti hotellil. Helsink ol valosa ja vilkas viäl. Aamuste orotta Lohjan omenakaupunk – juur ehtoste kuulin, et lipui o myymät 4 kappala.
***
Yäl jo tämän kirjottelin, mut hotellin internetyhteys intti mun koneellen, ettei hän ol kuullukka koska mistä internetyhteyrest. Mitä sihe sit sano? Muutako et orotas vaa, viäl mää sul näytä!