On niinko olis voimistavaise-virkistäväisen-pastillin saanu suuhus, ko pääs Salon uusil lavoil hulmuama.
Teatter Provinssi pullistele varsinaissuamalais-maailmallist historia: siäl on koottu telkkarei, et Suamen kansa on päässy kattoma ko Viren kaatu, siäl o värkät ihka ensmäne Nokia-kännykkä et mee päästän toisillem kertoma, ollank pahas paikas, sen liäpeilt kulke junarata ja Kuninkantiäki.

Enne lavoil suihkimist käven Salon Suamalaises kirjakaupas salanimmaroittemas ja sain tervessi mummu-vainaalt (!) ja Hollannist (!) Mukava miäl, vaik meinas tehrä kiirut hiuka.

Yks hianoimmist hetkist tähäsaakkasel kiartuel ol, ko kerjetti juur lounasajaks teatterin kahvilan pual syämä - ja siäl ol nii viätävä hyvä liharuakka. Ko en ol mikkän gourmet-tyyppi, ni en ossa kuvail tarkemmi, mut sopevaise ruskia ja rasvast ja sualast see ol. Keittiön pojil hehkutust!

Itte keikkatila on Provinssis o juur niinko olis esiintyjäl suunnitelttu - ja nii see nimeomasest onki. Kulkemine näyttämöl ja takahuaneissi o helppo ja yksinkertast, pukuhuanes on peili, misä näke ittes yhrel kertta ja lämpiös o jääkaap ja kaffenkeitin ja suuri laskiaispulli. Ei ollu runokaravaanareitte elämäs kovi suuri pilvi taival!

Yks meijä runoremmin tyäntekijöist ol tämän päivä joukoist pois, ko ol kippiä, ja hänen tarppelisuutes huamas jo ohikulkijatki. Kyl sai rynnistel ja olla otta krympys hualest, et mimmottos tästäki selviä. Onneks tuatemyyntti tuliva avuks Suamise Seppo ja Ritva - entisen kirjamyyjän sutjakkuurel ratkes onkelma poikines! Kiitoksi viäl kauhiast teil.

Salon yleisöl mää lähettäissin metrinkorkussi syrämen kuvi! Kui voi ol nii ihanaisen kuulustelevaist ja huutonauravaist väkke koko salilline! Kui voi!

Olin siit niin pollianas, et ko koitin mennä encoretaputuste ajaks hetkeks lavalt poies, en löytänykkä mihenkkä! Silmä oliva parrasvaloist sokkiat ja lava ol must eikä näkyny oventapastaka mistä. Siäl näyttämön takaosas mää kahmasin suuri verhoi sylillise ja selasin esirippu sivummaks ja yritin yrittämistän uir ettippäi. Koetinkiven Ekku vilkut ottalampu et tän päi, mää näin sen kyl, mut en tiänny kui sin tulla. Löysin lopuks jonkun verhorao ja lykkäsin käteni siit läpi epätoivosest niinko joku elinkautine vanki et sain vesipullon kätteni, ryystin siit ja kääntysin takas valoi päi, yleisö kohre. Ei ollu varmanka kovi ammattimaise näköst see mun räpiköinti ja verhon pelmuttaminen katto, mut viihryttämä tän o lährettykki..

Mul o ollu tänä känny ja sen mukan kameraki hukas. Sen tähre ei nährä yhtä huanoi ja heilahtanui kuvi epämääräsist aiheist! Katota, kummottos huame Satakunnas, Rauman sylis!