Ajopäiväkirja
Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!
Apina Lapis - voik olla!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kyl vaa! Eikä ainoastas yks vaa satamääri. Kaik sai alkus siit, et meijän kylil Kodiksamis Koulun kaffilan pitäjät Minna ja Eeva miättis, et olis kiva olla joku hullumaine näyttely kans, simmone mikä ei liittyis mihenkkä. Ja hee keksisivä, et apina ja gorilla nyy ei ainaka. Ja nii sit mää rupesin liiottelema ja kylän väki haalima kaikki mahrollissi apinallissi.
Tulos ei ol millän taval elekantti... Mut kuka simmost yrittikä? See o färikäs, vitsikäs, monimuatone - niinko viirakko. Sin voi tulla vaik lukema Tarzanei taik askartelema apinasätkynuke - nii laps ko aikuinenki.
Viarailijoi on käyny. Iha hullui Koski Teeälläläissiki. Hee toiva tervessi heijän kunnan kattohaikaroilt Kontilt ja Kintult ja aiheuttiva erilaissi hymyi.
Jokases kunnollises näyttelys on paikal SUAJELIJA. Apinanäyttelyn menestyksekkääst avas ja suajeli Lumikki Viiri, 10-vuatias apinakeräilijä. Täsä hän esittä runon pualapinast.
Valtakunnalline apinalelukilpailu keräs 9 ehrokast - kekseliäi, hurji, somi! Niit saa näyttelyviaras sekä ihailla et äänestä. Näyttelyn päätteks voittaja lähetetä Korkiasaare ja lelut Vaaka ry:l vähävaraste laste iloks.
Paikallissi kärentairoi hehku ja loimu. Klasitaitelija Eeva-Liisa Rintanen naapurkylä Kualimaalt toteutti Helin visiot apinatiffanyst.
Eikös tämä tullu klaariks? Lapis on apinoi. Elokuu loppu saak o aikka tulla kattoma! Nährän Koulul, Kodiksamintiä 403. Ti-su klo 12-18.
Heli ja Monitoimitalo Koulun väki ja mont sata apina
Suarat mutkiks!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Ko lähte suvireisul Enontekiöl ja muil tiätymättömil taipaleil, voi aja reippast ja aikuismaisest - taik pyssätä joka kulleron ja ponin kohral. 8 päivä reisu Suame solisluuhu ja takas, 2100 kilometri ja 600 kuva.
Kunnat murhettu, et mil hee toisistas erottuis ko raha ei ol eikä tul. Suuri-valtavi rahoi ei tarvita, jos on kekseliäisyyt ja hullumaisuut riittäväst. Liminka, pikkunen kunta Pohjois-Pohjanmaal, ei ol tunnettu juur muust ko maanmainiost lintulahrest. Kovast mun miältäni sykäytti, ko liminkalaise liikenneympyrän katuvalot ol muatoilttu hanhenpäiks. Hankala o otta ympyräs valokuva varsinki ko itte aja, mut kuvitelkka!
Muutonki ol hauska matkal kattella, et mimmottos minkäkin paikkakunnan kuuluisuus o otettu arkikäyttö. Piippolas ol tiätyst palvelukeskus Vaarintalo, ja Kärsämäel, Suamen navas, ol Keskipiste-nimine marketti. Vaakunas ei ollu possunkärsä, vaik olis ollu nii soma.
Suame läntist raja ajaes tul tunne, et pääsiski Ruatti. Laitin vilku vasemmal ja menin. Hop. Tääl olla! Ihan tavalist. Paitsi et Pajalas möllöt keskel kuntta lapinpöllöpatsas. Jotenki see vissi vahtis kunna ilmotustaulu, niinko Napoleon.
Mitä pohjosemmaks pääsin, sitä kummallisemmaks tul luanto. Leviät kuuseoksat muuttus kapiaks, mäet yliliiotteleviks, ohilentävist linnuist ei voinu olla iha varma, valo yltys vaa vaik yät päi ajelin.
Rakensin reitin paperkarttojeni varas menemä Pallas-Ylläksen kansallispuiston läpitte. See ol yht huakailemist. Näin mettäjäneksenki, Da capo -suklaanruskia pupu paineli metäs.
Sain ittekseni ajella, kuvata asfalttiaki makkavalttas. Vähä ennen pualt yät valo ol kanariankeltane.
POROT! Joko mää sanosin porot! Ain toivon ja haaveilen, et näkiski poron, ja see o siit hyvä haave, et kyl niit tual napapiirimpän näkeki. Kulkiva siäl asfalttiteil niinko Vesa Keskine kyläkaupassas, väistivä vast ko auton pysäytti ja tul itte ulos. Hetke aikka ko olin ollu tiälairas eres olevi poroi ihmettelemäs, huamasin runoauto Vapun taustpeilist, et munt seurata. Kolm suurt urosporo siält jolkottel lähemäks. Nyy o aik jatka!
Kaikki välei ei tarvinnu yksinäs kaasutella, sain matkailuauto-Allilt kyytin. Näkyvyys hyvä kymmenen ja pluspiste ilmastoinni sympaattisest järjestämisest. Merja - paikallistason kantava voima - kuskas ja järjestel - kiitos ja syrän!
Vaik mu matkan ol huviks eikä hyäryks, ni yhre esiintymise olin sopinu. Enontekiön kotiseutumuseol, humajava, kotosa pihapiiri Ounasjärve rannal.
Museoalueen päätalo tunneta murhatalon nimel - kulkumiäs on tehny kauhioi veritekoi siäl ja kokonaisen perhe henke viäny. Yritin olla ajattelemat mittä lammikoi ja pia oma esiintymistutina veiki munt mennesäs.
(Juantajan tervetulosanoi kuulustelevan, tutisevan runonkirjottajan selkäkuva: Katja Keskitalo)
Huviosuutte pääsin takas, ko toteutin yhren kolmeneljäsosahullun porukan kans monivuatise unelman päästä Puolangan pessimistipäivil. Oi ko ol vapauttava, ko ei tarvinnu orotta tapahtumalt yhtikäs mittä, sai hyväksy kaik ankiat asiakaspalvelijat, kuivat juannot ja kumisevaise äänentoisto.
Ei voinu totisena kattella ihmiste ilo siit, ko 15 minuutti enne ohjelma alkamist rupes satama. Siin sitä sit voitoriamusena kaivetti saretakit esil ja yhrest suust hihkasti: Mää tiäsin! Mitä meil mittä hyvä ilma o ikinä suattu!
Hihityttävi yksityiskohti ol Pualankan tori täys.
Oli kerätty yhte ilmotustaulu kaik huanot uutiset Puolankalt, vois osallistu itkujooga ja kattella onnetont valokuvanäyttely, misä ol kyl kehykset komiat. Sai maalat pirui seinil, niinko jonku vähäflik heti maalaski.
Kulttuuril ja taittel ol omistettu iha oma paikkas.
Ja tähä laatikko mul olis ollu roppakaupal ehrotuksi. En laittanu mittä ko en osannu valita.
Ko viäl sain ostetuks takiliäppesse rintanapi, misä luke Olen huono, ol tapahtumal kruunu.
Kiitos Pualankan pessit ja meijä omat kans!
***
Kyl koto-läns jo viiko jälkken kutsus, vaik tiäl viihrynki. Otin taas mu vanha-aikkasen karttakirjani ja kattosin, mikä olis mutkallisin reitti läntte. see löytys jokseenki tualt Veneheito ja Haapajärve suunnilt. Yhtäkki tul ette Nivala. Teemu tähtihistorioitsija Keskisarjan ja Raimo lempiministeri Sailaksen syntymäpaik - kumpiki Helil kyläs -ohjelman viarai.
Mää ketä en ol älykoneitten kans kovi ystävystyny, käytin tommost manuaalist sovellust, ko tutkisin uut matkakohrettani: kioskin frouva neuvos ruakapaika, Nivala-leht neuvos kesäteatterin, hualtamol neuvotti yäpaik. Keskel lehemäpitäjä seisos lypsäjäpatsas. Kirjakaupas ol ale. Tän mää jään!
Emmää sit sen kauemaks jääny ko päiväks ja yäks, mut hyvä miäl jäi. Mut Kyästi Kallio -museo kattomat! Ens kerral sit. Kiihryttelin Alajärve ja Kihniö pitki, mut Parkanos kriiiiiiiiiiik. Ol pakko jarrutta. Mitä mää näin!
Manu ja Telle seiso tiä varres! Jäkäläst päätelle nee o liftannu aika kaua. Voi hyvät valtiomiähet ja heijä frouvat, tulkka nyy kyytti siält, mää siirrän nämä ryjät takapenkilt pois. Pariskunta ol menos Rauman pitsiviikoil ja sin mää heijät vein.
Herrajestas, pit sanno et siäl Pualanka-Hyrynsalmi huitteis ol Suamen korkioin vesiputous, huikkia Hepoköngäs, 24 metri. Sama ilmiö ko tuntureitten kans: paikan pääl pyärty huikastumisse, valokuvas näyttä pikku puistolt. Mut valtava ol!
Jatkan lomareissamist! Huilatka teeki, kaik ketkä voitte. Älkkä laittako sähköposti! En luve!
Heli
Pärei ja muit välttämättömi suvimenoi
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Mul o semmone onni, et mun puhelinnumeron o ihmisil, ketkä järjestä talkkoi. Laitlast Yli-Nokarin Timolt tuliki alkuviikkost viästi, et nyy niit olis, lähtisiks föli? Ja nyy ei ollu kysymykses mikkä henkes mukan olemine eikä kirjaseikkailu, vaa aito-oikia PÄREKATONTEKEMISE TALKKOT!
Untamalan raittikyläs o Sarkin museo, Nuarisoseuran ylläpitämä, ja sin luhtiaitan katol mää ja muut nuaret miähet sit päreitten kans kivutti.
(Kuva: Miikka Lappalainen)
Ette ikinä arva, mink färisist haalareist munt tunte!
(Kuva: Miikka Lappalainen)
Laine Asko - timpur ja taitur - veti porukka ja neuvos muntki, et mil taval ja mink tähre. Latomine, naulaus, riiaus, latomine, naulaus, riiaus. Ain vaan korkkemal kohos päreitte rivi ja katto kaunistus. Sihen tul jotenki iha hinku. Ei millä olis tahtonu keikal lähte, ko juur sai tahrist kii.
Mää tunne itteni nyy sekä tyän-ilost-täyttyneeks et vähä yleissivistyneeks. Ensmäst kertta olin pärekattohommis - täst lähtie mul o aavistus mitä see o. Hiano homma! Orottelen uussi viästei!
***
O mul täsä muitaki suvikivoi sattunu. Esimerkiks ruinusin itteni yhre naapurkylän mamman mopoauton kyytti! Jälles ensmäst kertta elämässäni. Hän ajelutti ympyrän ja vihkis saloihi. Jälles hyvä tuult täys. Kiitos, sää kiva frouva Kualimaalt!
(Siit ei ol kuva. Kukka ei pysyny frouvan peräs!)
***
Kuulumissi!
Heil
Lähtisiks föli? -julkijuhlimas
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Ain ain ain
olen ollu sitä miält, et ko kirja julkisteta, ni täyty juhlista kans.
Siin on kumminki vuaskausien tyä ja mone ihmise huhkimise lopputulos käsil.
Täl kertta meijä Otava keksis, et ko Fölikirjas surrata ympärs maat, ni ei jäärä julkkareissaka jähnöttämä. 1950-luvu museoraitiovaunul lährettin kolistelema Helsinkin katui.
(Kuva: Tarja Kopra / Otava)
Fölis ol mun, Fölikirjoje ja otavalaiste lisäks ihani lukijoi - jonku arvonna voittaji - ja toimittajaväkke. Kivoi tyypei ja sujuvaist matka. Myäski 7 päivä leht o ilmeisest nyy ton tv-julkisuure myät noteerannu munt simmoseks, et kannatti koko tunni julkkari taltioira nauhal. Ihan turvalline olo mul ei heijän käsis ollu, vaik ei nee niin kauhioi äiji ollu, toinen Porist, toinen Turust (vaik väitti et koitta sen unhotta).
Etelä-Suame Sanomat tekivä oikken kunnollisest ja perinpohjasest jutu, tual o siit kappala: http://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/2015/06/07/kirjailijakokouksessa-sattunut-kommellus-paatyi-heli-laaksosen-kirjaan Ens haastattelu ja sit viäl julkkareihinki paikal. Mut kyl siit tuliki hyvä! Lähtelaiset Berhard ja Bianca sen mul toiva.
Niimpal ol aamutelkkarei ja iltapäivähaastattelui, et välil pit otta aluhamesillas ja huilat filti al, Otavan soffal.
Nii siit julkkarihameest... Ko joku kumminki kyssy. Ateljee Tarja Nordman jälles sen ompel, Aurajoki-kankas ol ostettu Lintukoto-kaupast ja o Vallilan tekkone.
(Traktorkuva: Lumikki Viiri)
Ei pelkkä Stadin julkkari riitä: täyty omil kylil kans riamuita.
Kyläkoulu eli Monitoimitalo Koulu Kodiksamis o mahrottoma sopivainen paik kulttuuril. On kaffila, tairenäyttely, sisävessoi, talkkoväkke, kaunis miljöö - ja keskeine sijainti pello lairal!
TV:st tuttu Fordson - naapureilt ällätty lainaks - tuattin paikal silmäiloks, oranssi Skoda sen kauneuspariks, lippu hissatti salkko, kaffet keitetti litrakaupal - ja ruvetti vartoma ihmissi paikal.
Ja tuliki - juur sopivaiseste! Kaks kertta sali täytte, oliskos 130 ihmist kaikkias ollu kuulustelemas. Kylän väki ol liikennet ohjamas ja Piätin Pertti juans. Stand up -taitoi riitti! Kauimmaise ihmise olivat tulle Lahrest ja Turenkist saak, ulvilalaissiaki! Kui reippai! Kui ilone mää olen, et kirja kiinnosta!
Odelma flikkojes kans myys, mää pulputun, mailman valo kattel ikkunast, Lappalaise Miikka kuvas.
Kiitos tulemast, olemast, auttamast! Misä jälles nähränki, ni toivottavast pia!
****
JULKISTUS VAA JATKU!
Turun Lintukoto - Tähkän visioima viihtymispaik keskel Turkku - otti meijät molemmat vasta. Muusikko haastatteli ja mää vastasin. Oikkiastas ja alunperi munki piti haastatella (Onhan Tähkält omaki kirja tulos, keittokirja Hellannupit kaakkoon), mut mää unhotin! O see vaa nii luanikast vaa omist telemisistäs ja kirjottamisistas puhella...
Vaik mee olla toist kymment vuat Laurin kans tunnettu, emmää viäläkä ol oikke sinut sen kans, et kui lähel kuulu mennä. Ei näi lähel ainaka - mää näytän kollikissalt koiratarha oven takan!
(Kuva: Sanna Iso-Oja)
Sihe olin jo varautunu, et mee olla iha erikokkossi. Tähkä o lähemmäs 100 metri (ei ol mittä liiottelu! O lähemmäs 100 metri ko 1000 metri). Mul ol taas oma lypsyjakkara mukan, päästi eres johonki tasapaino.
Kovin koitetti naurutta, ittiämme, toissiamme ja kuulijoi. Pystyhuumori - eli raumaks stand up!
Aurakattu ohitte kulk merimiähi ja ihmissi, poliisiki kävi, ko yks kuulijoist ol nukahtanu!
Kiitos järjestäjil, paikal olleil ja tulleil!
****
HEI MUUTE!
Fölikirjast o ilmestyny vissi ensmäne arvostelu. Hesaris, kertakaikkias! Eikä ol iha huano. Niin kivast ol sanottu see, et tämä o Hyväntuulinen kirja pahantuulisessa maailmassa. KUI OSUSKI! JUUR NII MÄÄ TARKOTI!
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1433907182498
Föliintulemissi!
Huli
Helil kyläs - ankari faktatiatoi
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Mut kui mää tämmösse olen lähteny?
"Välil mää oikke ihmettelen, et kui mää tämmösse olen lähteny. Et käsikirjotin tv-ohjelman ja käskin viäl 10 ihmist meil kylä. Ko ei mul ol ittel eres telkkari, ja jännitän ain viaraitten tulemist ko kani. En ol mikkä ehtoisa emäntäkä, itte saa viaras tuara omat pullat mukanas (nii nee toiki, Sailakse Raimoki). Koko elämäni olen kumminki tykänny olla tekemisis ittiäni viissampien kans – ja siit et saa ilosest naura-kiakasta välil!"
Kuva: Miikka Lappalainen YLEN KUVAPALVELU
5.6. muusikko Lauri Tähkä
Kuva: Miikka Lappalainen
12.6. kuvataiteilija Katja Tukiainen
Kuva: Miikka Lappalainen
19.6. historioitsija Teemu Keskisarja
Kuva: Miikka Lappalainen
26.6. näyttelijä Ilmari Saarelainen
Kuva: Miikka Lappalainen
3.7. kirjailija Anni Kytömäki
Kuva: Miikka Lappalainen
10.7. tähtitieteilijä Esko Valtaoja
Kuva: Miikka Lappalainen
17.7. muusikko Maija Vilkkumaa
Kuva: Miikka Lappalainen
24.7. arkkitehti Panu Kaila
Kuva: Miikka Lappalainen
31.7. emeritus valtiosihteeri Raimo Sailas
Kuva: Miikka Lappalainen
7.8. kirjailija Tuula-Liina Varis
Föli o Fölis!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
En saanu aikka kuluma, ko tiäsin, et Lähtisiks föli? on tullu painost ja koko pitk viikoloppu pit vaa varrota, ennenko posti sen mul tois.
Olin saanu Otavan graafikko-Piialt takas mun piirrokset, mitä olin talve - ja vuasienki aja - Fölikirja varten tehny. Siin nee paperpussis kahisiva ja vihjailiva. Ens en ottanu vaari, mut sit otin: hee tarkottiva, et tee meist nyy joutessas simmone orikinelli orikinaalipiirrosnäyttely, et lukijat vois nährä, mimmossi hee alun peri oliva ja milt näyttivä ja mitä otetti mukka, mitä ei. Sit mää leikkasin ja teippasin ja vähä maalasinki, et tulis oikke aurinkonkellane tunnelm.
Keske värkkäilemise yks miäs huamautti, et meijä lattial o silppu. Silppu? Misä? Huamaktee muut jotta silppu? Kyl toiset o sit tarkkoi!
Laitlan kirjakauppa, ketä on tottunu mun äkkinäissi älleihini, suastus ottama mun näyttelyni näytteil. Lähetin sin mukka somisteeks vähä orvokei meijän pihast ja yhre Ruskiasilmäse miähen kellaset saappat (mitkä oliva muute Helil kyläs -kuvauksis ens mul ja sit Saarelaise Immun konteis). Tikkataulun toin, siin luke, mist näyttelyst on kysymys, ja kirjas olevan karttaliitteen alkuperäsversio kattele akkunast kans.
Libristi-Miia näyttelyn pystytti, eikä enä ollu puhettaka mistä kaaoksest! Oi ko olen ilone ihmisist, ketkä salamana tarttu toteuttama. Kiitos! Menkkä sin akkunan taa kattoma - ja sit sisäl viarailema, see o iha omalaises kauppa. (Mun varjoni käve ottamas siit kuvan ja lähettä teil tervessi!)
Laitilan jälkke meinasin otta kuvat omil kylil ja vilautta niit Kodiksamin Koulun kesäkaffilas julkistajaisis. Sit oliski Vanhan Rauman kirjakaupa vuaro - huamattavan ihana kauppa seeki!
***
Lähtisiks föli? -pinon näin nyy sit tänä ensmäst kertta. Kirja o ällistyttävän suuren kokkone, iha niinko see kouluharmonin pääl ollu koraalikirja - muistaktee? - muttei must. Sen färi onki huamattava vaikkia kuvata. Eri näytöil see o ollu erilaine, joskus kellasemp, joskus viherkäisemp. Ko saatte kättenne sen oikian kirjan, ni kattoka sitä luannovalos ja olkkas jotta miält. Porin makeisen, Wallini Elinan miälset see o ehtakeltasenvihree, mun Anu-serkkun määritteli poimulehrenkukankeltaseks.
Warstan Elinan taitotassu jälles suunnitteli ulkoasun, mää värkkäilin pikku-ukkelei häne färitettäväks.
Rakkaal kirjal o mont julkistajaisjuhla, nii Fölilläki.
* Ens to 4.6. olen Ylen aamutelkkaris puhumas Viikon kirjast.
* Saman päivän olen toimittajie ja bloggareitten ja otavalaisten ja muutamie muitten kans ratikka-ajelul.
* Lisäks Hesan Akateemises on kirjaesittely klo 17. Starilaiset! Sin!
* Su 7.6. o meijä OMIL KYLIL julkistajaisjuhla
Kodiksamin Koulul klo 13 ja 15 (samoi jutui, kaks kertta, toivottavast eri yleisöt)
Kodiksamintie 403, Lappi o osote. KAIKIL AVOINT!
* Lisäks Turus 10.6. klo 17-18 - koht kerron et misä. Turkulaiset! Sin!
Kirja on kaunis ko lihava lehm laitumel. Hiukan jopa siit tykkän, vaik see onki omakirjottama.
Nyy ei voi enä muut ko toivo, et lukijatki mun reissujutuist ja mailmanihmettelyist riamastuissiva.
Heli
Sivu 14 / 28