Hoi täält Lappi Teeällän mul uusilt mut paikallisil vanhoilt vainioilt!

Joulusen peippokiartueen löpinöi, höpinöi, kiarroksi ja kaarroksi suunnitella nykysin tämmösis maisemis, ko tosa al aukentu. Pelto ei ol oma, mut maisema o see, mikä näky tuva akkunast (paitsi sillo, jos olen tuvas itte kattelemas, sillo en seisoskel tavalisest ulkon, niit harvoi ittest-irtautumis-päivi lukuottamat). Viäl ei tiär, kummottos laajat näköalat vaikutta kirjottamisse, see et näke jo kaht tuntti enne, kummone ilm o tulon pääl.

En sentä meina ruveta koko keväst peippokäsikirjotust uusima. Ennenko runssan tunnin yksinpuhelu on koos, sihe mene pual vuat aikka - eikä nyy ol starttamisse ko pualtoist kuut. Saman runorunko ympäril on kyl mukava vähän kääri uussiki jutui. See o niinko ko laittais joulkuussehes pari uut koristet niitte vanhoje ja armaitte seuraks. Yhre simmose sähköpostin kyl jo sain, mikä niim pal naurut, et see on pakko pääst yleisöl kertoma.

Kuva: Miikka Lappalainen / Kuuskuva