Näytelmän kirjottamine... olen neljän tulen välis.
Oman päänsisäsen pulinan kääntymine teoiks ja toiminnaks ja taitavie esittäjien mimiikaks, eläväks elämäks, o ihmeellist!
Mut näytelmänkirjottaja joutu ottama huamio muut ihmiset... Sen, et näyttelijä ei voi olla neljäs eri paikas yhtaikka, päähenkilö ei voi taikaiskust muuttu lehmälaitumeks ja lehmät lempiöiks mummuiks ja päähenkilöks takasi, mut kasvaneena 200-metriseks. (Runois tämä o helppo. Kyl runous sentä o mun rakkaimpani!) Ja tiätyst sen, et ohjaajal voi olla oma näkemys hyväst ratkasust.
Mun lempieläimeni ja tyäkaluni eli puhekiäl on lavaympäristös erinomase luannikas: ihmise asia kulke toisel ihmisel puhuttui sanoi pitki ko siliäl sillal.
Mut ain o vaara, et esittäjäl murre o viaras. Sillon luanteva-soljuva äirinkiäl voi muuttu alleviivatuks ääntämiseks. Onneks ussemite on löytyny sopiva ilmasukeino - mun lounaismurre o esimerkiks muunnettu sujuvaks peräpohjolan murtteks taik vaik savoks. Johtotähten o se, et ilmasu on verevä ja eläväist - mut sanoist saa selvä.
Uus näytelm on siis tyän al. Toiveikkaan ja ilose jännitykse vallas kirjotan-huhkin repliikkien paris ja viimesten juanenkäänteitten kans. Koht täyty olla o valmis!
Eloheinäkesä o näytelmän nimi ja Turun Samppalinnan kesäteatter sen ohjelmistoos otti. Teatterimiäs Heikki Sankaril iha itte vinkkasin, et voissin tekstin kirjotta, ja hän o luvannu siin autta. Komediallist on tulos. Olen itte valinnu, et mun paikkani kirjottajana on ilonkuljettamine - mailmas on kamaluut ja kolkkout ilma, et mää sitä lissän. Toiselaissi kirjailijoi-kirjoi-näytelmi on kans, meil kaikil oma tehtävä, mun on hersyttely.
Eloheinäkesä o yhrelaise elämänkaaren kuvaus, kellon kääntämine kulkema vastpäivä. Fölis o semmossi henkilöi ko Johhhhtajaopettaja Juhanne Vatula, Puali Takamatka, Pike Niikseen, ilmasutairon opettaja Kike Toinihavu, kanslisti Päivi Pyhähousu, koneenhoitaja Pille Vanatallinn... Jo nimist voi huamata, et kysymykses o ankara ja vakava esitys, niinko kaik mun tähäsaakkasistaki. 
Samppalinnan teatterin perinne on pitk - 1960 jo alotetti! On pyärivä katsomo ja mahrollisuus pyytä teatterimestari rakentama vaik seittemä eri lavastust yhtäaikka. Kiärretä vaan kammest yleisö oikkial paikal. Ja paikkoi sit onki, kerrallas yli 850 kuulija mahtu sin. http://www.samppalinnanteatteri.fi/images/pdf/samppalinnan-teatterialue.pdf
Teatterialue on kaikkines nähtävyys, siäl se kuikuile suurten puitten katvees yhrel Turun seittemäst kukkulast. Huima tuulmylly (1860 rakennettu) on Turun viimene - aikanas niit o ollu satapäinen karja. http://www.samppalinnanteatteri.fi/teatteri/myllyn-ja-teatterin-historiaa
Käänty ei voi, ko julisteet on präntätty - eikä sitä tahtoiska. Nyt katota, mikä on tämän tiän pääs!
Eloheinäkesä on kesäkuus heti sit, ko juhannusruusut o ainaki jo eteläseinustal kukkinu, mut kissankellot ei viäl soi.
Olis se hauska, jos mun lukijoi siäl olis valtavi määri, ko tila kerra o.
Lipui ja lisätiaroi: http://www.samppalinnanteatteri.fi/eloheinakesa
Yks kiva juttu viäl: Eloheinäkesä on Suomi100- virallises ohjelmas.
Kuva: Miikka Lappalainen
Samppalinnan mylly vuarelt 1860 ja runonkirjottajanäytelmänkirjottaja Laaksone vuarelt 1972.
