Hei kaik osteopaatit!
Fysioterapeutit!
Kiropraktikot!
Jäsenkorjajat!
Tääl asiakas telineil! Niinko kuvast näette, Walon talon seinän maalamine etene valla hyvi, ko hiuka venutta erkonomissi säännöi. Ko toine (eli Citroën-Janne) kurotta varpaillas ja toine (mää) sutikoitte pää alaspäi, ni hyvi ulettu maalama ilma mittä ikävi rajoi. Kiitos viäl suve ensmäsel maalaustalkkolaisel! Tervetulo muillekki – tehtävät jaeta innon, tairo ja hulluure mukka.
(Sunnunta 16.6. klo 12-14 o muute Walon talol kaikil avome ove! www.laitilanwalo.net)
***
Intto, taitto ja hulluut pääsin myäski seurama, ko eri sattumie jälkke kulkeutusin sanka lappi-teeälläläise metän keskel merikotkan pesäpuu al. Siäl ol yks tuttu ihmine ja tutu ihmisen tuttu, kenel ol annattu tehtäväks renkasta merikotka ja varusta toine niist lähettimil.
Tolppakenkien kans renkastaja läks kiippemä siliä suara mäntty. Pesäpoikase oliva jo suuri, kaks flikka siäl ol. Isomp tuatti alas lähettime laittamist ja mittamist varte. Häne siive ensmäne väli ol 52 sentti (Ja toiset pual metri sitä viäl jatkus).
”Otaks syli?”, kysys toine lintumiähist. Mää! Mää ketä sain viluvärei jo siit, ko Hanna-ystävä pyys siluttama marsuas. Ei miälenkän tullu!
Poikane ot rauhallisest sen, et häne ol valittu mailmalaajust merikotkatutkimust suarittama. Ei juur rimpuillu, ei kiljunu eikä mullitellu. Kattelin nuaren kotkan kaunist ja rauhallist olemust, sen kirkkai ruskioi silmi ja mettä-uskottava nokka. (Kameran kans ol mukan Lappalaise Miikka).
Emo lens sillon tällö ylitte, ei pitäny mittä äänt eikä tehny hyäkkäyksi, mut jäätävi silmäyksi hän meihi loi.
Mul ei pal tehtävi jääny, ko tönöttä kattomas niinko näre ja ojentta nestuuki sit ko lintumiäs ol silpannu taas mäntty ylös ja viäny poikasen takas pesän turvi. Kotka nimittäis läksiäisiks viils siaraime hänelt auk. ”Mut ei see sil mittän paha tarkottanu!”, painot lintumiäs.
Tiäräktee milt merikotka haise? Hiukan kanalt, mut enimmäkses iha järvituareelt kalalt.
***
Nyy mää annan teil viäl vinki ratio-ohjelmast: Yle Puheest tule urheilun lisäks joskus jotta ohjelmaki. Vähä yli-reippalt kuulostava mut muute virkistäväine Ali-Show käsittele koko kesä- ja heinäkuu aja huumori ja sen tekijöi. Lähetysaik on pitk, tunni verra, nii et o hyvä mahrollisuus kerranki pääst rauhas kuulustelema näyttelijöi ja koomikoi – ja heijä näkemyksistäs siit mikä o huumor, mikä naurutta ja mikä ei. http://yle.fi/puhe/ohjelmat/ali_show/
(Piän väli-moite, etteivät ylpisty Ylel – onk päälliköi linjoil? Yle Puheessaki o viimese uuristukse jälkke ruvettu suasima toistuvi kanava-jinglei. Tasasil väliajoil kiaku kummalline elokuvaefektidolbysurroundkuulutus Radio Rock -meininkil: KUUNTELET YLE PUHETTA!!! Hei Yleisration väki: Puhe o asialline asiakanava. Ei siäl kaivata mittä mainosvälihuutoi möriäl hollywoodiäänel. Jos kuulija tahto tiätä, mikä kanava o meneilläs, ni see näke sen ratiostas.)
Alin shows ain kysytä lempikoomikoi ja mää miätin kovi, mitä mää sanoissin, jos mult kysyttäis. Ko Ismo Leikola mutinoines o ain ollu lemppari ja Piapposen Tuija kans. Kaikkist väkevin huumorihmine on kumminki Ilari Johansson, kenel on puhuvimmat reiret, mitä olen ikä laval nähny! See on tommonen pitkkonttine syntyjäs jo vissi, mut ossa reisiäs käyttä stand-upis ihan karehrittaval taval. Jos näette hänt, ni sanoka mult tervessi ja kehuka niit kintui. Mää olin häne ja vallottavan esiintymiskouluttaja Niina Sainiuksen kans samal keikal Helsinkis, ko hämäläise mafia miähe oliva kutsunu, mut emmää kehrannu Ilari reisil siin mittän puhet ruveta pitämä.
(Oli siäl samas Häme-tapahtumas Raimo Sailaski puhumas, mut hän ol "Asiattomilta pääsy kielletty" -alueel. Meijän porukka käskettiin pysytel reunan täl pual.)
****
Mukava pikkane vähä ajoneuvollinenki uutine. Olin ens Tampereel Annikin korttelis viarailul (luves vaik tost Tossavaise Jounin viisas maalaisrunoraatiaiheine runo ja muutaki selostust Annikin runotapahtumast: http://jounitossavainen.blogspot.fi/) ja sit syrän-Hämees iha suvilomal.
Tapasin siäl hyvi erikoislaatusen kuvataiteilija Marjaana Koskivuare (www.marjaanakoskivuori.fi) ja sirkuse-virkuse Sirkku Rahunen-Ahtilan, ketä tunnust laulavas 7 tuntti alilakkamat nurmikko ajaessas (www.kuvataiteilijasirkku.com). Sit Lepaan savipajan pihas ol pyäriäakkunainen paku, hurmava Morris Swan, nii sulonen ko pualelitra vaniljajätskipaketti. Kaik, ketkä autoasioist hiukankin käsittävä, ruppeva jo huutama, et ei ol mittä Morris Swani olemas. Mut siäl ol! Kattokas ko koko paketauto ol sisustettu purjepaatti Swani henkes: siäl ol messinkist lista ja jalopuist seinä ja merimaisemataului ja köysikoristei ja see ymmyrkäine akkuna. Niim pal mää tykkä siit ihmislajist, kenel tule kaikki ihmelist miäle – ja sit viäl sen torekski jaksa muutta!
(Mun ja Swanin kaverikuvan ot kiva Serkku-Anu.)
T: Alli Ullukka
(Nimi löyrys yhrest hautkivest. Olis tullu aikasemmi ette, ni olissin jo enne ensmäsenkä kirja julkasemist ottanu Helin tilal taiteilijanimeks. Esikoiskirjailija Alli Ullukka: Pulu uis.)