Yks tuttu miäs lait mul syränt hellivän palautte Aapise lukemisest alakoululaisen kans:

"…ja sitt ihan toine asi, ko jäi kertomatt. Mee luetti Aapist meijän pojan kans ja M-kirjaimes mamma muistele pappa ko on taevas mustikoi noukkimas. Ni poik sanos ett siäl ne ova ny mummo ja faar molema mustikkmetäl. Ja me puheltti siit sitt viäl vähä. Nii se o hyvä ett Aapises on tomnenkin koht ko laps voi tyästä elämä rajalisut ja kaippaust ja kaikki semssi asjoi."

Ja Luettua elämää -blogin kirjottaja ol myöskin testannu Aapist lapsen kans. Ilo ol huamat, et ei-lounaissuamalaine mukulaki löytä kirjast omat suasikkis!

"Luin Aapisen a:sta ö:hön yhdeltä istumalta eskarilaiselleni, joka ei vielä osaa itse lukea, ja hän oli oikein innostunut kirjasta. Joitakin lyhyitä sanoja hän osasi jo lukeakin, ja lounaismurteethan lyhentävät sanoja entisestään. Oikeastaan siis oikein passeli aapine! Ilmankos kirjan alaotsikkokin kuuluu: Aakkosii niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast! - - Ensimmäisellä lukukerralla "yleissuomentelin" runojen murresanoja ja selitin verbimuotoja. Joitakin sanoja jouduin tarkistamaan Aapisen loppuun lisätystä sanastosta. Toisella lukukerrallakin yritin vielä suomentaa sanoja, mutta poika totesi: "Kyllä minä ymmärrän, lue vaan!" Ilmeisesti lukemisen rytmi kärsi selittelyistä ja lapsi sietää hyvin sitä, ettei ymmärrä joka sanaa. - - Poikani suosikkisivuksi nousi F-kirjaimen sivu - ihmekös tuo, sillä F:ssä on vauhtia: Meijä flik putos soffalt! Fiuuu vaa! Sivun kauniit färikynät hivelivät myös silmää. Lounaismurteissa f on yleinen kirjain ja äännettä oli selvästi riemastuttava kuunnella.

- Elinan Luettua Elämää

http://luettuaelamaa.blogspot.fi/2013/09/heli-laaksonen-ja-elina-warsta-aapine.html

Mukulitten kans olen ollu nyy tekemisis enemän ko elämässäni yhtes, ko Uurenkaupunki Hakametän koulul käven aamukeikkailemas - ja selvisin henkis. Ajottais ol suarastas kiva - kiitoksi nii opeil ko mussukoil oppilailki!

Heli