Koulujen alkamisen kunniaksi ja sateisen päivän valoksi aapishaastatteluvuoroon kroolaa opettajien opettaja, Rauman OKL:n äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori Juli-Anna Aerila.

Kansikuva: Gummerus

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)

 
Kun olin ihan pieni isäni luki meille iltasadun joka ilta. Hän valitsi luettavaksi tselleen mieleisiä tarinoita. Hän oli taitava ja eläytyvä lukija ja rakasti itse kirjallisuutta. Kuulimmekin monenlaisia klassikkoteoksia, joista ehkä suosituimpia olivat vanhat "oikeat" Grimmin sadut ja Knuttsonin Pekka Töpöhännät. Kummissakin oli sopivasti huumoria ja jännitystä. Lisäksi niitä oli kiva kuunnella, kun tiesi tarinan kuitenkin päättyvän onnellisesti. Lisäksi muistan isäni pitäneen näistä tarinoista erityisti ja hänen lukeneen niitä matalalla äänellään. Erityisen taitava isä oli lukemaan pelottavia kohtauksia ja nautimme niistä kahden siskoni kanssa täysin rinnoin, sillä olihan lukijana oma turvallinen isämme. Muistan vieläkin, kuinka ihanan hauskaa oli oikeastaan pelätä peiton alla yhdessä siskojen kanssa.

2. Muistatko, miten opit lukemaan - tai kirjoittamaan?

Olen oppinut lukemaan ensimmäisen luokan jouluna. Sain pikkujoululahjaksi kirjan, jonka nimi oli jotakin "Annan joululahja". Se oli pienikokoinen punainen kirja,jossa oli vain vähän tekstiä. Osasin kuitenkin lukea sen ihan itse ja olin tosi innoissani ja ylpeä. Isosiskoni oli oppinut heti ekaluokan alussa lukemaan ja opin siis tavallaan lukemaan vähän myöhässä.

3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?

Parhaiten on jäänyt mieleen omat lukukokemukset lauseista tyyliin Ulla ui. Oli jotenkin niin hienoa osata ratkaista kirjainten arvoituksia. Tuli aikuinen ja tärkeä olo. Kun oli lukenut lauseen oli mahtavaa katsella ylpeänä Aapisen aiheeseen liittyviä kuvituksia.

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina? 

Ulla-Leena Lundbergin Jää on sykähdyttänyt merenrantakaupungin ja Myrskyluodon Maijan ystävää viimeiseksi.

Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen on todennut, että kirjan tehtävänä on koskettaa sielua ja auttaa näin ihmistä tutustumaan kokonaisvaltaisesti itseensä.  Sielun kosketuksen kuulemma tunnistaa siitä, että jää kirjan maailmaan vielä kirjan loputtuakin ja tuntee surua kirjan loppumisesta. Itselleni kävi juuri näin Jään kohdalla. Meni monta päivää, ennen kuin olin kokonaan tässä maailmassa.

Juli-Anna Aerila