Mist see ajatus oikke lähtikä? Et tekis keikan, misä olis mukuli lukemas runoi? Ja et sil vois juhlista uuren kirjan tulemist? Ja et see olis juur Lapi löylypäivil ja juur Patolampiteatterin laval? Enä ei tarkka muist ketä ja kui, mut ol maar see hyvä, et ei jääny aikomukseks ja tarttis-tehräks ja joku-päiv-mää-viäläks!

Lappilaisten koululaisten kans Aapine-kirja tul elokuun kolmannen päivän heltteis julistetuks ja julkistetuks ja juhlistetuks unhottumattomal taval. Ei ol tarkka selvyyt, kui mont ihmist ol seuramas, mut neljäsara huitet o arvailttu. Mukula oliva taitavi ja pelottomast laval, vanhemma ja kummi ja mummi ja vähäflika saiva olla heist määrättömä ylppiöi. Ilmas ol runout ja oma kiält ja naurui ja liikutust! Kaik, mitä koitetti, onnistus tänä! Tosa al on tarkemppa raporteeraust paikan päält.

Kyl mää tätä jännitinki - ja ihan täyrest syyst! Ei ol mittä helppo tämmösen kankian ja ittekses tekemisse tottune ihmisen painella isol joukol laval. Mukuliaki olen tähä mennes nähny lähinnä kuvist.

Kuva: Miikka Lappalainen

Esiintymise jälkke mää ja 8 tähte kokkonnutti fanien tuaman banderolli al riamuittema hyväst päiväst! Viäl kerra lähetetä kiitoksi niil monil tahoil, ketkä tämän mahrollist!

***

Muute: Mää en sitä lapsil kertonu, enkä yleisöllekkä, mut nyy voin sanno, et aapispäivän alku ol raskaimman pualeine. Siltmäe Markus, mun kirjailijakaveri, murrekumppani ja pullansyämisystävä hauratti 87-vuare ikkäsen Laitlan kirkkomaaha. Siit hyvästjätöst läksin suara meikkipussin ja vaatekaapin kaut ihanie runolasten kans esiintymä. Mul ol tunne ko viästikapulan kuljettajal: vanhoilt ja väsyneilt elävil ja eläväisil.

Lepäile sää Markus rauhas - mää viän sun tiatojas ja taitojas ettippäi nii hyvin ko ossan - ja tääl o oppivaine, nuar väki niit vasta ottamas! Jos siäl taivas o netti, ni katos nyy näit kuviki Aapisjulkkareist!

Heli