Aapishaastisvuoron saa legendaarinen laulaja ja vielä legendaarisempi Laitilan kirjastonhoitaja Tuula Amberla! Haastattelussa paljastuu mm., että Tuula oppi alle kouluikäisenä itsekseen nuotit, eikä kukaan edes huomannut!
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?
Yksi lempikirjoistani oli Aili Somersalon Päivikin satu ja samalta kirjailijalta myös Mestaritontun seikkailut.
Meidän kesähuvilalla oli iso hylly isän ja äidin vanhoja lastenkirjoja, joista löysin luettavaa kesäisin. Parhaat luin useampaan kertaan. Päivikin sadun ihmeellisen ja unenomaisen kuvituksen (Onni Mansnerus) muistan vieläkin. Kirjojen kuvitukset olivat todella upeita monissa 1950-luvun lastenkirjoissa.
Hylly on edelleen paikoillaan, mutta kirjat ovat kuluneita. Äitini oli opettaja ja vei myöhemmin kirjoja luokkaan luettavaksi. Runotytöt ja Poikien Sininen sarja ja kaikki muut saivat seuraavan sukupolven ahmimisen jälkiä.
2. Muistatko miten opit lukemaan?
Opin lukemaan vasta ekaluokkalaisena koulussa. Muistan, että yritin kuusivuotiaana huijata isää ja äitiä, että osaan lukea. Luin autossa Peppi Pitkätossua viisaan näköisenä, laitoin kirjanmerkin sivunväliin, vaikka en ymmärtänyt yhtään mitään. Nuotit sen sijaan opin päättelemällä, pimputtamalla ja laulamalla saman ikäisenä. Ja ihan vahingossa. Mutta koska meillä oli kolme lasta ja aina valtava kaaos, niin kukaan ei huomannut sitä.
3. Mitä jäi mieleen omasta aapisesta?
En oikein mitään. Ekaluokka oli muutenkin yhtä kaaosta isossa koulussa. Kirjoittamisesta pidin paljon, koska sain vihkoon kultaisia tähtiä. Toisen luokan lukukirjasta muistan, että teimme paljon esityksiä kirjan kappaleista. Sain esittää Pikku-eukkoa ja Hammaspeikkoa ja muuta mukavaa.
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
Aki Ollikaisen Nälkävuosi kaikessa kauheudessaan on jäänyt todella hyvin mieleen. 1800-luvun nälkävuosien järjettömyys, yhteiskunnan epätasa-arvo ja kaikkien turvaverkkojen puuttuminen kansan köyhimmältä osalta on karmaisevaa luettavaa. Aloin silmäillä kirjaa myöhään illalla seisaaltani ja havahduin jossain kirjan puolessa välissä omaan elämääni, jossa kuului mennä nukkumaan. Luin kirjan saman tien loppuun.
Lisäkysymys: minkä aakkosen ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Otan autiolle saarelle mukaan konsonantin, en missään nimessä vokaalia. Ja konsonantti on T – taistelu, totuus, tavoite (päästä saarelta jossain vaiheessa pois), terveys, turkoosi meri, taivas.
Tuula Amberla