Heliltä suvimatkatuliaisia: "Muistaks Heikki Koske? Syyt olis: Läns-Suame lääni entine maaherra, Tampere yliopiston ex-kansler, taannone Porin kaupunkijohtaja ja ministeriki aikanas, Haliko hakoniska! Mää tapasi häne Latvias Jurmalan rannoil ja rupesin heti änkkämä, et eik sais aakkoshaastattelu. Ja mukava juttu - Koske Heik sanos: Kyl see vaa sopi.”

(Helin ja Heikin Jurmalan rannoilla kuvasi Miikka Lappalainen)

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? 

G.A. Hentyn Pyhän Markuksen leijona. Syykin on selvä: jännitystä ja romantiikkaa sopivassa suhteessa. Kun Tampereella toimiva Suomen Nuorisokirjallisuuden instituutti pyysi minua joskus vuosia sitten nimeämään oman kummikirjani, en hetkeäkään epäröinyt ilmoittaa tätä, siksi syvän vaikutuksen se aikanaan teki. Kirja on hyllyssäni vieläkin.

2)  Muistatko miten opit lukemaan?

Opin lukemaan 4,5-vuotiaana, mistä syystä pääsin syksyllä 1947 suoraan Halikon kunnan Nummen kansakoulun toiselle luokalle. 

3) Mitä jäi mieleen omasta aapisesta?

Ikävä tunnustaa, ettei tule mitään mieleen.

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

 Luen paljon kaunokirjallisuutta, historiaa ja muistelmia, myös runoja – ja lisäksi myös omien alojeni kirjallisuutta. Kaunokirjallisuudessa luen kaiken sen, mitä harrastusalueistani virosta ja unkarista suomennetaan. Latvialaista kirjallisuutta ei harmiksi juurikaan käännetä suomeksi.

Mutta kun kysyit viimeistä lukuelämystä, niin ehkä syvimmän vaikutuksen tekivät Olavi Paavolaisen "Synkän yksinpuhelun" maisemakuvaukset Karjalasta, kun kirjan luin vuosikymmenten jälkeen tänä kesänä uudelleen.

Heikki Koski