Raumalainen ihana miäs Tapio Koivukari odottaa uuden Käpykaarti-romaaninsa syöksymistä painokoneista ulos - ja ehti onneksemme osallistua aapissarjaamme.  Kuinka korkealle ihmismielen sfääreihin voikaan yhdessä viattomassa haastattelussa kivuta!

(Kuvassa Koivukari Kodiksamia-palkintojenjako-tilaisuudessa 2011. Kuvasi Miikka Lappalainen)

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?

En os sanno yht mutt varman tua Björn Landströmin kuvittama Laiva. Siin ol seillaevoi mailma alust alkkai ja se ol kauhia jännittävä. Mutt sitt mu enon anno mul semsen ko Intiaanisatuja misä ol oikkioi intiaanette sadui vähän toimitettun ja mul o se viäläki ja mää ole siit meijäm pojal luken.

Ja tomsist kirjasarjoist täyty mainit Pekka Töpöhäntä, siihe ol joinkin kauhia helppo samastu, ja sitt Väinö Riikiläm Pertsa ja Kilu, ja Viisikko mutt eritote Simo Penttilä Arizona-sarja.

Ja mää rupesi aik aikasi lukema aikusten kirjoi ja ni se ol tua Peter Freucheni Seitsemän meren kirja ko mää lui ja jo piänen ja montten kerttaha, se ol semnen tiatokirja.

2. Muistatko, miten opit lukemaan?

 Kuulemma kauhia aikkasi, joskus neljä-viide ikkäsen. Aku Ankoist ja telkkarin piiretyist. Mää ovesi näkemä ens sanan kokonas eli vähä niinkom pikaluku nykysi opeteta. Sitt kon kouluhu mentti ni lukutunni oliva mul kauhian tuskalissi. Ko stää aapisem pladi tuijotetti ja tankatti ja mää olsin tykän lukki.

3. Mitä jäi mielen omasta aapisesta?

Kuvitus, ko edust kans jotta maalaisemppa ja oikkiamppa mailma.

 4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

Ny o menos Ulla-Lena Lundbergi Jää eli Is. Se vaikutta kauhian kiinostavalt. Keväste mää lui islantilaise esseetyylisen tiatokirja liberalismi synnyst. Se ol kovast elähdyttävä ja oikke ajatukse ruakka ja pist ihmettelemä suuri asjoi. Ett kumsel julmudel ja vääryydel o sekki vapaus jo aikanas rakenett. 

LISÄKS:

Nii, ja mink aakkose mää otaisi fölihi autiols saarel?

Mää otaisin tiädättäk Yy.

Ko Y o vokaali, se pärjä yksnäski. Ei tart kettän kerales. Se om personalline, vähä erikoine, hillitty ja kohtelias. Se ei ruppeis varmam päsmäröittemä. Se o juur semnen kon tyyni ja syys ja hyy - voi oll ett hiukan turhanki vilpone mutt eiköst mes sendä juttun tul.

Ja sitt mää ajatteli ett Yst vois tehd haavin taikk tritsa jos tarttis jottam pyydystä, taikk houkutel häne lauta mastoks ko siält saarelt lähdetäm poijes seilama, sakaroitte välihi vois hyvi jonku seili virittä.

Tapio Koivukari