Aapishaastattelusarja hypähti ilosta, kun Miss Runoraati, toimittaja Minna Joenniemi vastasi haastattelupyyntöön myöntävästi. Omalla, vuolaan lakonisella tavallaan Minna muistelee huimia kirjastonkirjakuormiaan.


Kuvan lähde: Yle

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?

Kuinka pieni on pieni? Vanhemmat lukivat minulle paljon satuja ja loruja - Kirsi Kunnasta ja muuta mahtavaa. Itse olen lukenut lapsena niin kamalan ahnaasti ja vauhti oli kova kuin vuoristoradassa, että yksittäiset kirjat humahtelivat ohi ahmiessa eivätkä palaa nyt mieleen.

Kerrankin jouduin lainaamaan veljen lastenvaunuja, että saisin palautettua niillä kirjastoon kaikki hamstraamani Kolmet etsivät ja Neiti Etsivät, Viisikot ja Seikkailu-sarjan kirjat. Jossain vaiheessa Nekalan kirjastotäti oli parhaita ystäviäni, koska luin hyllyjä läpi melkein aakkosjärjestyksessä.

Nyt isona kun haluan olla pieni, luen Kari Hotakaisen lastenkirjaa tai kun unettomuus vaivaa niin lapsuuden luottoystävät eli Asterix-sarjakuvat auttavat.

2. Muistatko, kun opit lukemaan?

Muistan. Olin ensimmäisellä luokalla oppinut ihan perinteisesti tavaamaan. Oli alkamassa välitunti tai koulupäivä oli ehkä loppumassa, luokassa oli enää muutama ihminen ja opettaja, kun loksahti.

Lukemaan oppimisesta sai laulukirjan ja se oli juhlaa!

3. Mitä jäi mieleen omasta aapisesta?

Ei muuta kuin tavuviivat ja värikkyys.

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

Luen juuri nyt Katja Ketun Piippuhyllyä, jonka kieli on niin mehuisaa, että se pihahtaa päähän, hiprakoittaa. Luen myös kotona ääneen Henry Vuorela-Stenbergin muistelmia. Suosittelen. Kun on kerran aloittanut kirjan lukemisen toiselle, niin on vaikea lukea sitä enää yksin, koska seikkailun haluaa jakaa.

Minna Joenniemi